tupakan lopettajat!

itselläni siis takana pitkiäkin lakkoja raskaus- ja imetysaikoina, mutta uudestaan on alknut vaan.



miten se todellinen lopetus tapahtuu? mikä on auttanut?



ja nyt ajattelin että tämä saa jo riittää..



ap

tai jos on mitään mahdollisuutta käydä sairaalassa syöpäosastolla, niin takaan että lopetat välittömästi!

ehkä se pitää vaan hankkia. tuintuu vaan ettei ikinä ehdi lukemaan.

nyt lopettamisesta on kulunut 6,5v



Ei muutakuin apinaraivolla vaan.. Ensimmäisen 3kk söin nikotiinipurkkaa 15min välein....... seuraavat 3 kk olikin jo helpompi ja söin enää pari purkkaa/pv ja sitten päätin lopettaa sen purkan koska olin vain addiktoitunut siihen jauhamiseen... En enää nikotiiniin... Ja vaihdoin sen Jenkkiin.....



Josta sitten virittelin itseni viimeiseksi eroon :DDD



Mutta joka tapauksessa ainoa ajatus mikä kantoi läpi tuon tuskan oli: Hei mä voisin ihan hyvin nytkin polttaa tupakan, mutta koska mä en enää koskaan polta tupakkaa niin se nyt vaan ei sit käy ;)



Eli mä päätin tosiaa,e ttä mä en enää koskaan polta ja sillä siisti ja päätin pitä sen lupauksen itselleni... En taatusti olisi pystynyt sillä metodilla, että HEi mä en just nyt/just tänään saa polttaa....



Tajusikkonää.... :D

siinäpä se vaara onkin. vaikka olen ollut pitkiä aikoja polttamatta ja välillä ajatellut että ei koskaan niin silti hiipi pieneen mieleen se ajatus että voinhan mä baarissa...



tässä ilmeisesti pitää todella aivopestä itsensä jotenkin. luojan kiitos mies on nyt ollut polttamatta 6kk.



mutta ensimmäistä kertaa elämässäni mä jotenkin häpeän ihan kunnolla koko polttamista. outo tunne.



ap

Luuseri hei jos polttaa vaikka on luvannu ;)

niinpä. olen alkanut todella ajatella että olen narkki ja luuseri. ennen olin niin ylpeä että pstyin olemaan polttamatta raskaus- ja imetysaikana. nyt on alkanut mieityttää että mikä idiootto aloittaa uudestaan..



ap

Aloitti samaan aikaan kuin minä.. taas kerran... ja taas loppui.. Oli kjerran jopa 2v polttamatta, mutta kun ei niin ei :(

päällimmäinen ajatus tässä on se, etten enää ikinä koskaan halua olla RIIPPUVAINEN siitä aineesta. Hanki se Carrin kirja, se toimii oikeasti, vaikka päällisin puolin amerikkalaista huttua näyttäisikin olevan. Homman nimihän on se, että sitä luulee, että se tupakkahetki on jotain arjen luksusta, oma hetki, NAUTINTO. Hah! Carrin juttujen suurin pointti mulle oli ymmärtää, että se " minä palkitsen itseni nyt tupakkatauolla, nautin siitä niin kovasti" on täyttä huttua. Se hetki on saatava vain, koska periaatteessa ensimmäisestä tupakasta lähtien on tullut riippuvaiseksi siitä. Nikotiinin puute yksin määrittää sen, milloin on " nautinnollisen tupakkatauon" paikka.

taistelija. Minäkin pystyin lopettaa raskaaksi tullessa, mutta kummasti pikkuhiljaa alkoi sitten vauvan synnyttyä ote lipsumaan. Polttelin pitkän aikaa vain perjantaisin pari tupakkaa.



Tulinpa uudestaan raskaaksi ja lopetin ne perjantairöökit ihan helposti. Kummasti taas vauvan synnyttyä alkoi himottaa perjantai-illan tupakka viinilasillisen jälkeen. Tätä kesti taas toista vuotta. Nyt viime kesälomalla sitten vallan repsahdin. Olen polttanut elokuusta asti joka ilta muutaman. En kehtaa polttaa lasten nähden, joten odotan, että he menevät nukkumaan. Jotenkin hävettää vaan älyttömästi.



Mun suistumisen syynä on tietty oma heikkous, mutta myöskin se, että mies tupakoi. On vaan ollut liian helposti saatavilla tupakkaa silloin kun on tehnyt mieli. Nyt mies sitten otti itseään niskasta kiinni ja lopetti (ihan alkutaipaleella mennään) ja minä tietenkin myös.



Kuinka tyhmä voi olla ihminen, sitä mä vaan mietin. Mäkin olin niin kauan polttamatta lasten takia ja silti luisuin siihen yhä uudelleen ja uudelleen. Miksi!!! On se vaan kumma voima. Toivon niiiiiin, etten olisi koskaan aloittanut sitä hemmetin röökaamista.



Tsemppiä kuitenkin sulle!!!!!