^^^^SUURPERHEKUUMEILIJAT VIIKKOON 47^^^^

RFSU' n testillä, sitä hirmusti on moitittu, mutta sain sillä positiivisen testin.

Eli nyt epäilyttää, jos se antaakin mulla väärän tuloksen!!!!



Nyt siis kp31/32 - ja olo on melko hyytelöä!

Uskallanko heittäytyä tähän orastavaan fiilikseen, mikä meinaa tunkea minuun joka solusta?



Täytyy varmaan huomenna mennä sinne pikkuapteekkiin ja ostaa apteekin testi. Näyttäisko se huomenna 32/32 oikein? ja pitäskö tuon rfsu' n näyttää tänään oikein, vaikka kierrot on 31/32?



Anteeksi omanapaisuus, nyt ei päähän mahdu muuta kuin tämä asia!



(Se mistä epäilin mahdollista raskautta, oli kun olen joutunut öisin hyppäämään pisulla, vaikken illalla juo erityisemmin.. )



-sekava sinuvi-

Onnea Sinuvi. Voi että kun hienoa! *HALAUS*

Kyllä sinä mielestäni voit luottaa tuohon testiin. Lähinnä kai epäselvyyttä rfsu:n tuloksista on ollut viivanpaikkojen kohdalla. Testi näyttää helposti harmaata viivanpaikkaa aina. Mutta kyllä plussa on plussa ja sillä piste.



Pidetään peukkuja, että kummallakin tämä orastava raskaus etenisi hyvin ja heinäkuussa saisimme kääröt kainaloon. Minulla kylläkin tämä piinaaava oireettomuus jatkuu....

Onkohan tuulimunaraskauksissa " oireena" oireettomuus? Sinullahan Sinuvi on ollut pari keskenmenoa. Puuttuiko sinulla niissä raskauksissa oireet?



Meriutu

meriutu: kiitos onnitteluista!



Minä en osaa sanoa yhtään noista tuulimunaraskauksien oireista, ethän vain kuvittele sellaista itsellesi? Oireiden puuttumisen vuoksi?



Mulla oli ekassa km' ssä alkuun ihan selkeät pahoinvointioireet, heti plussaamisen jälkeen, jotka sitten muutaman päivän päästä katos kokonaan ja seuraavalla viikolla sitten tuli spontaani km muistaakseni rv6+5 tai jotain. Eli tuo oireiden yhtäkkinen katoaminen oli se hälytys mulla. Ja sitten myöhemmin vuoto ja kivut.

Toisessahan olin ollut raskaana tietämättäni (rv7 - sikiön kehitys oli päättynyt) ei oireita ei mitään, paitsi se että öisin pissillä piti hypätä, sitä samaahan mulla nyt on. Ja painon tunne alavatsassa oli molemmissa km' ssa mukana. Siis todella tuntui vatsa " raskaalta" .



Nyt olen ihan sekaisin, uskallanko iloita ja iloitsen silti!



- Nyt menen maalaamaan kattoa yläkerrasta!

ps, oletko liittynyt mihinkään odotuspuolen porukkaan vielä?



-sinuvi-

siis anteeksi, eihän sen oireettomuuden tarvitse olla oire yhtään mistään.

Ja monillehan oireet tulee vasta kun niitä viikkoja on enemmän kasassa.

Montako sulla on raskausviikkoja nyt?



Ole hyvä ystävä rauhassa, levottomilla ajatuksilla piinaat vain turhaan itseäsi.



Itsekin mietin sitä, että uskaltaako iloita, jos meneekin kesken tai jos tää ei olekaan oikea plussa...

Eikö ole niin, että jos ilo annetaan - pitäähän siitä nauttia, niin kauan kuin sitä kestää. Eli koetetaan iloita! Myös siitä jos ei tarvii wc' n pönttöä halia..



Koetetaan olla luottavaisia!



sinuvi rv4+2 (jos tuo totta on niin eikö ole onnettoman pienet??)

Kyllä se varmasti plussa on!! Toivon sinulle ja meriutulle HURJASTI onnea ja myötätuulta sinne odotukseen.



Minä oon taas miettinyt ja olen toistaiseksi päättänyt lopettaa vauvahaaveilut. Ainakin joksikin aikaa, itse asiassa tulin viimeistä kertaa käymään täällä ja sainkin lukea Sinuvi sinun ihania uutisiasi.



(Ja sitä paitsi te kaksi olette niitä joiden nimet muistan hyvin siitä, kun ekoja kertoja tänne sivustolle keväällä/alkukesästä siirryin...nyt kun tekin siirrytte odotuspuolelle....)



Jospa keskityn nyt vaihteeksi uran luomiseen, töihin ja olemassaolevaan perheeseen. En tiedä auttaako se minua, kuumeiluhan on minulla ollut lähinnä kroonista, katsellaan nyt...



Sekavissa mietteissä, hiukan surumielisenäkin heipat kaikille, toivon kaikille plussatuulia.

Tanni

Kiitos tanni!



Mulla ihan suru puserossa on kun meinaat jättäytyä pois täältä. Minä myös muistan sinut ihan alkuajoista saakka, varmaan toukokuu oli mun eka kuukausi näillä sivuilla...



Älä nyt liian vahvoja päätöksiä tee, jos se vauvahaave toteutuisi ihan siinä muun ohella, " kaikessa hiljaisuudessa" . Joskus tuntuu että mieli ja ajatus menee niin kaukana edellä, ja sitä myöten pettymyksetkin on välillä suurempia.



Olet ihan oikeassa, eihän tätä olemassa olevaa perhettä passaa työntää sivuun, oman haaveilun ohessa. Onhan se ihanaa, kun on jo tämä olemassaoleva oma porukka!



On ollut mukava jännäillä kanssasi, vaihtaa ajatuksia, ja myös - tulla tutuksi- ehkä vielä palstaillaan. kaikkea hyvää sinulle, ja mukavia punaviini-iltoja:)



sinuvi

Eiköhän se plussa ole aina plussa :-)



Itsellä heittää tunteet edelleen laidasta toiseen. Meinasin jo tulla tänne ilmoittamaan että poistun joukosta kun ei minkäänlaista päätöstä saada aikaan, ja mieskin vaikutti niin " kuumeettomalta" . Eilen kuitenkin juteltiin taas aiheesta miehen kanssa, ja nyt olen entistä enemmän hämilläni!



Mies kuulemma olisi muuten aivan valmis vauvaan, mutta epäilee omaa jaksamistaan. Meillä on takana melko rankkoja vuosia; 3 lasta 3,5vuodessa, talon rakentaminen ja miehen työpaikan vaihto. Nyt alkaa lapset olla jo vähän isompia (nuorin täyttää 2v, keskimäinen 3,5v ja vanhin 5v) ja muutenkin stressi helpottaa, niin " pitäisi aloittaa alusta" . Vaikka olisihan se erilaista yhden vauvan ja kolmen vähän isomman kanssa kun kolmen pienen ja talon rakentamisen... En kuitenkaan halua miestä painostaa, hän olisi alunperin tyytynyt 2 lapseen. Mies oli sitä mieltä että vähän myöhemmin, mutta ei ihan tyrmännyt ajatusta että piankin mahdollisesti.



Itseäkin houkuttelisi " rauhallinen" (?) vauva-aika kun muut lapset olisi jo isompia, siis vaikka 2-3vuoden päästä. Mutta epäilen, että jos menen tässä välissä töihin (olisi pakko mennä) ja totutaan 2 ihmisen tuloihin ja uudenlaiseen arkeen + isompien lasten kanssa erilaiseen touhuamiseen, ei vauvaa välttämättä enää haluaisikaan siihen kohtaan. Ei siinä tietysti sitten mitään jos kuume menee ohi, mutta entäs jos jääkin pysyvä tunne " että olisi vaan silloin pitänyt..." Varsinkin kun ikää tulee itsellekin koko ajan lisää, nyt olen 30v. J akun mietin sitäkin, että jos vauvahaavetta koko ajan siirtää eteenpäin, kasvaa ikäero muihin liian isoksi. En haluaisi yksinäistä iltatähteä...



En tiedä! Miehen suostuminen vauvan yritykseen vaikka heti ei enää kaukana ole, siltä ainakin eilen vaikutti. Nyt pitäisi saada omatkin ajatukset kasaan. Tän viikon lopulla pitäis alkaa menkat, uskaltaiskohan sitä varata ajan kierukan poistoon?! Tietääkö muuten joku voiko sitä poistaa muuten kun menkkojen aikana? Tai onko muulloin hankalampaa/kipeempää?



Sori että taas vaan omia tunteitani täälä tuulettelen... Plussatuulia kaikille!

Sinuvi ja Meritutu -Tuhannesti teille ONNEA! Onnekkaat, pääsette laskemaan vauvaviikkoja.



Sinuvi: eikö se ole niin, että raskaustetiin tulee positiivinen tulos VAIN jos raskaushormoonia erittyy. Joten varma plussa!



Tanni, älä jätä minua yksin näiden ailahtelevien tunteiden kanssa! Sinä olet myös yksi nimimerkki, joka on jäänyt mieleen. Jospa me jossain vaiheessa päästäis siirtymään yhdessä odotuspuolelle. Pikku hiljaa kaikki muut ovat saaneet ailahteleville tunteilleen PLUSSAN...



Tänään tunnen ehdottomasti niin, että minä haluan vielä ne kaksi lasta! Sen neljännen ensin ;-)! Pakko siis tänne kirjautua ja kirjoittaa, että saan vähän ajatuksia kasaan.



Mies siis ehdottoman ein kannalla. Ehkäisynä keskeytys, mutta minun halujeni takia ollut petipuuhat pakkasen puolella. Ristiriitainen juttu. Mies ei halua lasta mutta haluaa ottaa riskin. Minä haluan ne kaksi vauvaa, enkä ole akstiivinen huoneenpuolella...



Työkuviot on mutkikkaat, joten ne vaikuttaa myös asiaan. Mutta kun näkee raskaana olevia naisia niin en voi olla ajattelematta, että kunpa minäkin vielä...



Edelliset menkat oli tosi minimenkat. Kesti varmaan vaan kaksi päivää. En kuitenkaan pohdi enempää, koska raskaana en usko olevani. Ehkä minimekat johtui lisääntyneestä liikunnan määrästä?



Krooninen vauvakuume on ja pysyy!



K@@po kp 14

Onnea onnea Sinuvillekin kilokaupalla!! Ja kaikki mahdolliset liimat ja tarrikset vauvalle mukaan!! Kyllä se tosiaan plussa on aina plussa! Ja vastahan mäkin kauhistelin noita pieniä viikkoja, äkkiä ne siitä lisääntyy!



Eiköhän me porukassa nyt Meriutu ja Sinuvi kiskota loppusakkikin tuonne odotuspuolelle massuja kasvattelemaan? Mä sinne jo uskalsin, ja ainoona siellä näitä pienempiä rv lukemia edustan..



Älkää ihmeessä jättäkö tätä palstaa, eihän täällä ole sit kohta enää ketään!! Kukas sitten jatkaa suurperheellisten pinkkaa?!?!



Täällä tarvitaan tänään näemmä normia enemmän erotuomaria, joten siirryn taistelupukareiden maailmaan...



Ädä+kolmikko+papu rv6+2

Olen teitä taustaillut nyt vähän aikaa. Mulla on 4 lasta ja pitkään olin sitä mieltä että nyt riittää, mutta nyt jostain on hiipinyt sellainen ajatus, että entä jos vielä yksi... Järjellä ajatellen olisi varmaan paras tyytyä näihin, mutta jostain vaan sain sellaisen hullun ajatuksen, että kai se viideskin voisi tulla. Mies on ihan toista mieltä, hän ei halua enää enempää. Eikä aiheesta juuri olla keskusteltukaan. Itse olen ajatellut, että jos vielä yksi niin nyt olisi aika, mutta ei esimerkiksi enää parin vuoden kuluttua.



Kiva lukea että on teitä muitakin jotka täällä pähkäilee näitä!



Ja onnittelut myös minulta plussanneille!!!

Kiitos Ädä onnitteluista!!

Olen ostanut lähitienoon liimat ja tarrasukat< meidän pienelle vauvanalulle, toivottavasti siitä on apua!



Kyllä olen tuonne odotuspuolelle ilmoittautunut, mutten oikein ahkerasti vielä kirjoitellut, pitäisi saada näitä viikkoja kasaan että päästäis turvallisille vesille, mutta milloinkas ne sellaiset vedet olis, aina voi käydä jotai??



Meriutu, oletko sinä mennyt odotuspuolelle vielä?





Meriedian - nyt meni kyllä nimimerkki väärin, anteeksi!!

Niin tuttua tuo pähkäily! Tunteet kyllä mun mielestä vie loppuviimein mutta järkeily antaa vähän suuntia... hoh, eipä tuosta tainnut olla mitään apua.



Musta tuntuu että tämä kuumeilupalsta potee nyt kuumeilijoita,joten erittäin hyvä että olet tullut joukkoon mukavaan!



Kuulumisiin, ja plussia teille, toivottelee

sinuvi

Olen jo jonkin aikaa myös lukenut teidän pinoanne ja aluksi ihmettelin että miten minä nyt ylipäätään täällä vauvakuume-osastolla edes teen ;)



Meillä kolme lasta, tyttö-98, pojat -01 ja -06. Kun odotin nuorimmaistamme olin itse vakaasti sitä mieltä että tämä on viimeinen ja mieheni taas oli vielä neljän kannalla. Kun nuorin syntyi, minulla alkoi aika pian ajatuksiin tulla että jos vielä yhden kerran mutta ei kyllä niin pienellä (?) ikäerolla kuin nämä kaksi ensimmäistä (2,5 v).



Kunnes sitten näitä ajatuksia olen tässä pyöritellyt ja yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta asia minulle valkeni - jos niitä vielä lisää haluaa niin turha tässä jäädä moneksi vuodeksi odottelemaankaan.

Olen juuri 35 täyttänyt ja kaikki järkisyyt puoltavat että olisin nyt " putkeen" pidempään kotona.



Nyt olen alkanut taivuttelemaan miestäni mukaan ja aluksi hän oli aika järkyttynyt. Jyrkkää eitä hän ei toisaalta ole sanonut mutta on ollut koko ajan sitä mieltä että katsotaan asiaa 3-4 vuoden kuluttua uudelleen. Meillä on ollut asiasta puhetta ja minä olen ikävästi ( hänen mielestään ) asiasta vihjallut aina välillä. Tällä viikolla kirjoitin hänelle kirjeen asiasta ja se aukaisi tosi hyvin keskustelun auki, meillä oli ollut väärinymmärryksiä puolin ja toisin. Nyt annamme ajan kulua ja hän päässään prosessoi asiaa ja katsotaan keväällä uudelleen mitä hän on asiasta mieltä.



Onko täällä muita, jotka vasta kuumeilevat vai onko kaikilla jo yritys päällä ? Ja te kaikki yrityksen aloittaneet ja kenties raskautuneetkin jo, miten teidän miehenne ovat lähteneet mukaan, varsinkin jos olivat aluksi vastaan ?



t. makkonen

että mieheni ei siis enää olekaan neljän lapsen kannalla vaan hänen mielestään nämä kolme riittäisivät ihan hyvin. Ja nyt elämäkin on melko helppoa kun isommat lapset alkavat olla jo melko isoja ja tämä kolmonen on ollut tosi helppo tapaus. Järki yrittää sanoa että melko rankaksi tämä voi hetkessä muuttua mutta toisaalta tunnepuoli kyllä on aika hyvin vienyt mennessään ja vauvankaipuu on kova :)



Meillä on tosi vähän neliöitä ja ahdasta jo nyt mutta sekään ei jotenkin tunnu enää missään. Näillä näkymin meillä ei ole edes asunnonvaihto tulossa vaan valinta olisi jatkossakin ahtaasti asuminen, tai siis erittäin ahtaasti asuminen.



makkonen

Meredian, makkonen ja muuta tunteiden ja järjen viidakossa etenevät. Eilen kirjoitin omia tuttuja vanhoja ajatuksia, mutta kirjoitus ei tullut tälle sivulle?! No, ei siis mitään uutta.



Minä toivon meille kolmen lapsen lisäksi kahta lasta. niin kuin aiemmin totesin niin työkuvioiden takia vauva-asiasta keskustelulle ei ole ollut tilaa/aikaa. Eikä myöskään mahdollisuutta " raskautua yllättäen" .



Minä kuumeilen meillä yksin. Ei siis yritystä ollenkaan, kun joku nimimerkki kyseli missä vaiheessa kuumeilu menee.



K@@po ja vauva(t)haave