Apua imetykseen

Rinnasta maito ei tule niin helposti kuin pullosta, vauva tuskastuu ja väsyy eikä näin ollen vielä saa rinnasta tarpeeksi maitoa.

Esikoinen syntyi rv 37 (2500g) ja hän ei aluksi oikein jaksanut imeä rintaa, lypsin ja kun paino oli siinä kolmen kilon kieppeillä rinnasta imeminenkin alkoi sujua. Häntä täysimetin sitten noin neljä kuukautta ja sitten aloitettiin kiinteät, imetin häntä kuitenkin yli vuoden ikään.

Kuopus syntyi sitten jo rv 25 ja olen nyt lypsänyt maitoa jo neljä kuukautta ja nyt ajattelin sitten pikkuhiljaa kokeilla tulisiko imettämisestä mitään. Tätä vauvaa on syötetty viimeinen kuukausi melkeinpä pelkästään korvikkeella. Maitoahan minulta on nyt tullut todella vähän, vauva oli sairaalassa 3,5 kk, joten maidontuotantoa se ei ole oikein edistänyt. Mutta katsotaan..

Jos vauvan imemisote on huono, pyydä apua vaikka neuvolasta, minua ainakin esikoisen kanssa neuvoivat oikein kädestä pitäen. Jos imetys ei onnistu, niin älä masennu, aina ei voi onnistua.

Hyvää jatkoa.

" ohjemäärä" on 85 ml kuusi kertaa päivässä(tai 65ml kahdeksan kertaa), mutta saa syödä omaan tahtiin ja lisää saa tarjota jos haluaa.

yllä oleva maitomäärä on siis 2600g:n painoiselle vauvalle. Määrät 2800 grammaiselle ovat 70 ml/95 ml.

pullo tutin tyyppinen. Imetät rintakumin avulla ja annat syötön päätteeksi omaamaitoa pullosta sen mitä syö ja on tyytyväinen. Sitten kun tyttönne vahvistuu niin yrität väitellen päästä rintakumista eroon.



Kuopukseni paino tippui imetyksestä huolimatta, maitoa kuitenkin oli riittävästi. Hän vain lipoi myös tuota nänninpäätä eikä saanut imettyä masuun riittävästi maitoa. Saatoin imettää 5 tuntiä yöllä eikä vauva ollut tyytyväinen. Annoin omaa maitoa pullosta ja 1vrk:n sisällä paino nousi 90g. Imetyksen jälkeenkin hän oli tyytyväinen vasta kun oli saanut 80ml maitoa.



Vähitellen ote rintakumin kanssa onnistui ja sitten pääsin vieroittamaan rintakumin ja imetys onnistui hyvin.



Stemppiä!

Pyydä tosiaan imetysohjausta, kunnon ote on tärkeä. Tuttipullojen tuteissakin on eroa, toisissa ote muistuttaa enemmän rinnasta imemistä. En vain enää muista mikä olisi hyvä. Löytyisköhän imetystukilistan sivuilta? Ne sivut kannattaa muutoinkin tutkia.

Meillä tuttipullon käyttö selvästi huononsi imuotetta. Mutta parin kuukauden ikäisinä tuttipullo ei kaksosille kelvannut, saivat raivarin jos yritti. Esikoinen sai maidot hörpyttämällä mukista ja hänen imuotteensa oli ihan toista. Itse en tuota hörpytystekniikkaa kovin hyvin oppinut, puolet maidoista valui aina kaulalle, mutta sairaalajakson aikana näin miten näppärästi hoitajat kippasivat maidon vauvan suuhun. Pari viikkoa meni kummallakin kertaa, ennen kuin imetys alkoi sujua.



Sulla on sentään noin iso lähes täysiaikainen vauva, joten kunhan vauva virkistyy ja oppii oikean imuotteen, imetys voi hyvinkin onnistua. Sitkeyttä yrittäminen kyllä vaatii.

Tänään neuvolassa paino oli noussut kivasti ollen nyt 3010 g, kohta syntymäpainossa ollaan. Vauva ei siis jaksanut tai osannut imeä tarpeeksi maitoa rinnasta koska nyt pumpun myötä paino lähti heti nousuun. Tuntuu vaan nuo yösyötötkin niin aikaavieviltä kun ensin pitää pumpata ja sitten juottaa maito vauvalle (ja 2v ja 5 v vievät viimeisetkin mehut päivän aikana). Joka syötöllä ollaan ensin yritetty rinnasta jonkin aikaa (lue raivottu tissille...) ja sitten otettu pullosta tuo imetyksen jälkeen lypsämäni maito. Jos jollain ois vielä lisää neuvoja imetyksen onnistumiselle niin kiitollisena otan kaikki vastaan.

Poikani syntyi 37+0 2,3 kg painavana. Oltiin valvonnassa 5 päivää ja sairaalassa yhteensä 14 päivää. Hän sai alusta asti luovutettua maitoa ja ensimmäisen viikon jälkeen eri korvikkeita. Noel oli niin heikkona, että herättyään jaksoi joko syödä tai olla hereillä pesun ajan ja sitten nukahti taas. Imetyksestä ei ollut puhettakaan aluksi. jo siksi että nännin pääni ei mahtunut pojan suuhun. Minut käytännössä ohjattiin pumppuhuoneeseen heti toisena päivänä ja tunsin suurta ylpeyttä kun kiikutin ensimmäiset 10 ml rintamaitoa valvontaosastolle. Siitä alkoi pyhäsympioosini pumpun kanssa. 90 %sti poika eli rintamaidolla puoli vuotta.



Mitä enemmän pumppasin sitä enemmän maitoa tuli. Käytännössä pumppasin aina pojan syöttämisen jälkeen. En käsittänyt miten muut ensisynnättäjät ehtivät leipomaan tai lepäämään kun lapsi nukkui, siihen ei ollut aikaa. Eikä ihme, pumppaamiseen meni 5 x 1 h (tai enemmän) / vrk. Mutta päivääkään en vaihtaisi silti pois!

Pojan ollessa 3 vk kokeilin ensimmäisiä kertoja imetystä. Se onnistui hiljalleen rintakumin kanssa. Noel oli noin 3 kk kun tämä vihdoin onnistui niin, että vatsa oli kunnolla täynnä. Kuullostaa ehkä aika oudolta, mutta siinä vaiheessa en itse enää tuntenut mitään mielihyvää imetyksestä. Lähinnä inhotti kun poika oli niin itsessäni kiinni ja imi niin että sattui. Joten harkinnan jälkeen päätyi pumppaamaan siihen asti kun kiinteät on tiivisti mukana ja siirtyä sitten Nanniin.



Jos päätyy pumppaamiseen on oleellista hankkia kunnon sairaalapumppu kotiin. Keskososastoilla on tiedot mistä näitä vuokrata!



Tsemppiä ja Joulua Rypäle!

Nyt neiti on 6 vk iältään ja painokin on noussut mahtavasti. Viimepunnituksessa oli jo 3,5kg. Vasemmasta rinnasta onnistuu jo imetyskin kohtalaisesti. Kovasti on imetyksen kanssa taisteltu ja välillä on tehnyt kyllä mieli jo luovuttaa, mutta jotain tulosta taistelussa on siis saavutettu. Toista rintaa Eerika ei suostu vieläkään ottamaan, tuntuu että tuo pumppaaminen on saanut nännin niin isoksi ettei meinaa vauvan suuhun mahtua. Ongelmaksi on tullut lisäksi se että tyttö ei tajua rintaa ruuaksi vaan vaatii hyvin syötyäänkin aina pulloa lisäksi. Siitä alkaakin aina huutokun pikkumasu tulee liian täyteen ja alkaa kipristellä... Mutta eiköhän tämä tästä pikku hiljaa...

Kiitos avustanne ja ihanaa joulunodotusta kaikille!

juuri yöt olivat parasta aikaa imettämisen opetteluun: vauva oli aluksi NML:llä melkein 2 kk, jonka jälkeen kiinni pullossa, kunnon imemisharjoituksiin päästiin oikeastaan vasta kun hän oli 4 kk, ja silloinkin aina osa maidoista kaikkine ravintolisineen meni pullosta.



Jos näyttää siltä, ettei pikkuisesi osaa /halua /jaksa vielä opetella rinnalle, koeta rytmittää pumppailut niin, että yöllä riittäisi vain illalla pumpatun maidon lämmittäminen, se sentään vähän helpottaa syöttörumbaa. Varsinkin kun talossa on kaksi muuta naperoa puuhailemassa - kaikki öinen uni on kullanarvoista!

Esim. pumppailu viimeisenä juuri ennen nukkumaanmenoa, jolloin maito on valmiina käytettäväksi ja aamumaito sitten itse virkeänä, toivottavasti virkeälle lapselle rinnasta. Ja jos vauva tuntuu yöllä rinnalle halukkaalta, ovat ne vähän tyhjemmät ja imuotteen saaminen ehkä helpompaa?

Rintakumikaan ei ole poissuljettu vaihtoehto: täysaikaisen esikoiseni ruokin liki kokonaan kumin avulla.



Metkaa muuten: minulla on kolme lasta ja kolme varsin erilaista ruokintakokemusta. Yksi oppi kerrasta, toinen ei millään, kolmas kyllä oppi, mutta varhaiskokemuksistaan johtuen rakasti pulloa paljon enemmän kuin aitoa maitolähdettä ja oli ilmeisen helpottunut kun rinnalta palattiin pulloon.



Vaikka rintaruokinta on vaivatonta ja läheistä, voi ruokaa ja hellyyttä tarjota vauvalle niin monella tavalla, ja kun maitoa riittää pumpattavaksi, saa vauva kuitenkin ne niin tärkeät vasta-aineet ja ravinteet kaikkien suositusten mukaisessa muodossaan. Älä anna vauvan syöntitavan muodostua kynnyskysymykseksi, tärkeintä on se että hän kasvaa, voi hyvin ja saa ravintoa hänelle sopivimmalla tavalla!

Jos tosiaan vain toinen rinta kelpaa, muista imettää välillä toisin päin eli vauvan jalat sinne vasempaan kainaloosi kun imee vasemmasta rinnasta. Tämä on tärkeätä molemminpuolisuuden kehittymiselle, äh en muista oikeata termiä, mutta siis että vauva saa stimulaatiota sekä oikealle että vasemmalle puolelle ettei kehity liikaa puolieroa.



Ja oikealle rinnalle voi yrittää huijata samoin että laittaa jalat oikeaan kainaloon eli vauva on samoin päin kuin yleensä vasemmasta imettäessä mutta tarjoatkin oikean rinnan.

Hyvin samanlaiselta kuulostaa tilanteesi kuin meillä pojan kanssa. Hänkin syntyi rv 36:lla, joutui sokeritippaan, kellastui pahasti ja vaan nukkui. Ei jaksanut raukka koskaan imeä rintaa. Seurasi hirveät raivarit joka kerran kun yritti. Pullostakin jaksoi alkuvaiheessa juoda vain pienen hetken kerrallaan.



Noin 1,5 kk jaksoin pumpata omaa maitoa (säälittäviä määriä, mutta kuitenkin), sitten maito vaan loppui. Eivät auttaneet teet eikä lääkkeet.



Toivotaan, että saat imetyksen jotenkin onnistumaan. Muista kuitenkin olla itsellesi armollinen eli et tee siitä elämän päätehtävää ja pidät huolta omasta jaksamisestasi.

Meillä on nyt huudettu koliikkia kohta kaksi viikkoa ja äiti on aivan väsy... Syöminen on edelleen samanlaista säätämistä. Rintaa yritetään, mutta hetken imettyään neiti saa raivarit; maitoa ei nähtävästi tule tarpeeksi helposti, pulloon kun on niin tottunut. Jotenkin kun ei vaan haluaisi antaa vielä periksi tuon imetyksen kanssa. Olen pumppaillut edelleen omaa maitoa, jonka olen pullosta juottanut sitten vauvalle. Onko kellään muuten tietoa kaunko tuo pumppaus riittää stimuloimaan maidontuotantoa? Onko pumppaamalla mahdollista saada maitoa riittävästi koko imetysajalle?? Ymmärtänette mitä yritän sanoa, väsymys saa jo sanat sekaisin... Vyöhyketerapiaa ollaan jo kokeiltu vauvan kanssa pari kertaa samoin rela ja cuplaton tipat menee, ei mitään apua. Koliikista tosin ovat kärsineet myös muutkin lapsemme aikanaan. Mietityttää jo että onko oma maito se joka saa lasten vatsat kipeiksi? Pitäisikö suosiolla siirtyä korvikkeeseen? Kiitos kaikille lohduttavista viesteistänne ja lisääkin saa kirjoitella...



T.Rypäle ja juuri nimen saanut Eerika Aurora 1kk

Omat kokemukseni ovat neljän vuoden takaa, kun esikoisemme syntyi (35+3, 1620 g). Tyttö kotiutui n. viiden viikon ikäisenä, ja koliikki iski heti. Oma maito ei aluksi riittänyt, eikä pienikokoista vauvaa voinut väsyttääkään jatkuvalla tissin tuputtamisella. Pumpulle en ole koskaan herunut hyvin, mutta tiedän useita tapauksia, että äiti on pumpannut useiden kuukausien ajan (jopa 8 kk) maidot vauvalleen.



Mä tein niin, että imetyksen jälkeen annoin pullosta lisämaitoa pienissä erissä sen verran, mihin vauva tyyntyi. Rintaraivarit tulivat meillekin tutuiksi. Joskus otettiin aikalisä, eli isä kanniskeli vauvaa, mä rauhoituin ja vähän ajan kuluttua yritettiin imetystä uudelleen. Joskus onnistui sellainen kikka, että annettiin tytön imeä tuttia ja sitten salamana otettiin tutti pois ja livautettiin tissi tilalle. Usein auttoi se, että heti kun olin saanut tytön rinnalle, nousin ylös ja lähdin kävelemään. Unenpöppöröisen vauvan syöttäminen oli helpointa; tyttö ei tajunnut raivota. Ja vaikka maitoa ei aluksi todellakaan liikoja tullut, kannatti silti imetyksen aluksi lypsää vähän maitoa alta pois, ettei maitoa tulisi tulvimalla tytön suuhun.



Maidontuotannon tehostamiseen mulla auttoi kaikista parhaiten se, että tingin itselleni asettamista vaatimuksista. Päätin, että vauva syököön mitä maitoa tahansa mistä tahansa, kunhan on tyytyväinen. Päätin jaksaa imettää vielä muutaman päivän, vielä viikon ja seuraavalla viikolla taas vielä viikon... Pikku hiljaa tilanne tasoittui ja maitoa alkoi tulla mukavasti.



" Onnistunut imetys" on suhteellinen käsite. Onnistuneita imetyksiä on muitakin kuin 6 kk:n täysimetys (siitäkin on kokemusta). Imetät ja/tai pumppaat omien voimiesi mukaan. Ensimmäiset maitotipat ovat vauvalle tärkeitä, ja kaikki muu siitä eteenpäin on plussaa. Äitiys on niin paljon muutakin kuin imettämistä, ettei sen takia kannata ajaa itseään aivan piippuun. Uskon, että teillä ajan kanssa helpottaa niin koliikin kuin imetyksen kanssa, mutta toisen voimavaroja ei kukaan ulkopuolinen pysty määrittelemään. Voimia!