Sanoin miehelleni pari viikkoa sitten, ettemme koskaan enää harrasta seksiä (keskenämme).

Ja niin se on. mua ottaa koko ukko niin päähän. en enää rakasta häntä, enkä oikeastaan pidäkkää hänestä. Lapsen takia ollaan yhdessä. Ainakin minä. Edellisestä sekstailusta on muutenkin aikaa jo lähes vuosi. Eikä tee yhtää mieli. Ainakaa oman miehen kanssa.



Onko muita vastaavassa tilanteessa olevia?

Miksi kaikki on tämmöstä paskaa?



T.ap

Pelkää jäähä yksin ja sitä, ettei saa uutta muijaa enää.

Eikä me ainakaan aiota erota. Ei olla ainakaan puhuttu siitä.



Mua ei seksi vaan vois vähempää kiinnostaa siis oikeasti ajatuskin oksettaa. En sano, että harrastaisin sitä kenenkään muunkaan kanssa, mutta tällä hetkellä siis ei kiitos!



Mieheni saisi lähteä jos haluaisi, mutta ei seksi ole kaikki kaikessa, on elämässä muutakin. Voihan sitä valita yksinäisen elämän erossa perheestään tai sitten ollaan yhdessä ja vietetään ihanaa perhe-elämää muttei naida.

en pystyisi/ haluaisi olla ilman seksiä ja läheisyyttä. Itsellä käynyt joskus sama mielessä, meillä neljä lasta, ukko ei oikein enää nappaa, mutta erotakkaan ei haluta..

Sen kun viet erohakemuksen. Ja tee se todella ettei lapsenne joudu kärsimään...

mitä järkee elää suhteessa mihin ei ole tyytyväinen? mistä sitä tietää jos sitä onkin onnellisempi ilman sitä toista osa puolta? tai... mä tiedän mitä on elää huonossa suhteessa ja mitä yksin. jokainenhan valitsee oman tiensä, jossain aiheessa kumminkin rupee jossittelee että mitäs jos oiski tehny niin ja näin.