Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

MIten otatte vastaan tarhasta tulleen ei aina niin posiviisen palautteen lapsestanne. Meilla 3v, joka toisen 5 vuotiaan kanssa on riehakas ja kovaaaninen. Saattavat myos lap

Vierailija
16.11.2007 |

siä toisiaan. Minusta kuitenkin tyttömme on ihan normaali lapsi (eikä tarhassakaan muuta ole väitetty, ei siinä). Vauhdikkuus ja nopeus tulee 7v isoveljen perässä juoksemisesta, tappelevatkin monesti, mutta minusta sisarusten välillä kuuluukin. Osaa myös keskittyä asioihin ja minusta on hyvä juuri omana itsenään. Tuntuu jotenkin pahalta kommentit lapsesta, vaikka ei millään pahalla ole sanottuja. Esikoisesta kaikki palaute on aina ollut pelkkää hyvää, niin hirveän vaikeaa ottaa toisesta ihan toisenlaista palautetta. Kai 3 vuotiaiden kuuluukin vielä olla vauhdikkaita ja iloisia?

Kommentit (17)

Vierailija
1/17 |
16.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla kohta 4v poika, ja saan kerran viikossa vähintään kuulla miten lapsi ei ole suostunut pukeutumaan tarpeeksi nopeasti, tai ei ole suostunut keräämään leluja tms.



Edellisessä päiväkodissa ei koskaan tullut mitään tälläista palautetta, vaan päinvastoin lapseni oli hyvin pidetty. Enemmänkin minusta tuntuu, että lapsestani koetetaan kaivamalla kaivaa jotain " ongelmaa" tms koska olen yh. Ymmärrän asiallisen palautteen, mutta minusta vain tuntuu siltä että pikkuasioista tehdään härkänen..



En tiedä. Kotona meillä menee hyvin, samoin muualla. Ainoa murheenkryyni on uusi pk.

Vierailija
2/17 |
16.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

saan, se osataan mielestäni antaa oikein. Poikani on vaihtanut tarhaa, minä olen yh ja edellisessä paikassa tuntui, että he hakivat syitä esim. huonoon syömiseen siitä, että lapsella on ikävä isää, se oli tosi rasittavaa....uudessa pk:ssa lapsi alkoi syömään heti paremmin, vaikkei isäsuhde muuttunut mitenkään. Minä uskonkin, että hänellä oli huono olla ekassa pk:ssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/17 |
16.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kysykää myös, että eikö tosiaan mitään hyvää kuulu tämän negatiivisen lisäksi??

Vierailija
4/17 |
16.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset




Vaihda edhottomasti hoitopaikkaa!! Itselläni on tästä kokemusta, luota omaan äidinvaistoon ja siihen mitä lapsi sinulle keroo. Jos luottamus menee kerran niin se menee lopullisesti. Erimielisyyksiä hoitajan kanssa oli jonkin verran ollut alusta asti en lähde tarkemmin erittelemään mutta kerron olennaista joka vaikutti meidän muutokseen. Ei lasten ja hoitajien kemiat aina toimi. Minä yritin myös ensin ajatella, että kaikki on kunnossa eihän minun lapseni ole mikään pulmunen. Sekä tyttäreni perhepäivähoitaja, että päiväkodin johtaja, joka toimi hoitajan esimiehenä yrittivät kaksi kertaa vakuttaa minulle, että tytär yrittää vaan pompottaa vanhenpia, kunes tapahtui seuraavaa:



Kouluaattona jätettiin pöydälle palamaan kynttilöitä ilman valvontaa. Tyttö huomasi palavan pöytäliinan ja meni kertomaan isille asiasta. Kaikki päättyi hyvin ja palo saatiin sammutettua. Pöytäliina paloi ja pöytään jäi kaksi mustaa jälkeä. Tyttö pelasti meidän joulun ja koko kerrostalon!



Silloin päätimme, että meidän pitää luottaa omaan lapseen ja siihen mitä hän meille kertoo.



Hoito jatkui samassa pakassa joulun jälkeen. Haluttomuus lähteä hoitoon itkut ja molemminpuoliset hankaluudet myös hoitajan puolelta jatkui kunnes eräänä perjantaina tyttöni kertoi itkien, että " Hoitaja ei päästänyt valokuvaan, vaikka kaikki muut kerhon lapset pääsivät" .



Soitin välittömästi hänelle ja hän kertoi, että oli unohtanut. Eli jos haluan lapsesta valokuvan niin saan viedä valokuvaamoon. Miksi hän ei soittanut minulle töihin ja kysynyt lupaa, siihen en saanut vastausta. Ymmärsin toki, että ihminen voi unohtaa, mutta sitä en ymmärtänyt että hän ei sottanut meille vanhemmille.



Seuraavana arkipäivänä soitin johtajalle ja ilmoitin, että hoitopaikka on välittömästi vaihdettava. En antanut periksi ja tyttö pääsi uuteen paikkaan hoitoon! Uusi hoitaja oli Lauralle entuudestaan kaikki loksahti paikoilleen itsestään. Ensimmäisen viikon jälkeen Laura kysyi minulta saisiko hän uutta hoitajaa kutsua äidiksi päivisin kun minä olen töissä? Nauren totesin, asiaa pitää miettiä.



Kaikki vaikeudet ja hankaluudet loppuivat, hoitaja rakastaa tyttöämme ja tyttö hoitajaa. Uusi hoitaja vakuutti heti alusta alkaen, että Laura on kiltti ja reipas tyttö. Äitinä huokaisin helpotuksesta ja olin onnelinen että uskalsin toimia. vasta tämän jälkeen näin miten paljon eroja voi olla perhepäivähoitajien välillä. Muutos sai vasta silmäni auki huomasin mitä kaikkea paitsi laura jäi.

Vierailija
5/17 |
16.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ehkä mene helposti jakeluun.

Vierailija
6/17 |
16.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

kyllä siitä voi huomauttaa jos on kauhean rajut leikit,tappelee/läpsii helposti tms.

Vai olisiko kivempi saada sitten eskarissa tiedoksi vuosien tekoset?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/17 |
16.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja se on täysin henkilökunnasta kiinni, millainen ilmapiiri tarhassa on. Opettaja /hoitaja ei ole tehtäviensä tasalla jos lapsesta täytyy valittaa vanhemmalle, ja vielä työpäivän päätteeksi. Jos jatkuvasti jotkut asiat ei suju, kannattaa varata aikaa keskustelulle, mutta muuten on todellakin hoitajan asia lasten viihtyminen.

Vierailija
8/17 |
16.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja kertoessani vanhemmille lasten touhuista ideana mulla on useimmiten vain yksinkertaisesti kertoa vanhemmille, miten lapsen päivä on sujunut. Jos lapsen päivässä on jotain konfliktia tms, on vanhempien mielestäni hyvä tietää siitä. En oleta, että tapauksia puitaisiin kotona illalla, itse asiassa toivon että niin ei tehdä, sillä päiväkodissa tapahtuvat asiat käsitellään päiväkodissa, eikä niistä ole tarvetta nipottaa enää kotona.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/17 |
16.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja hei, se että lapsi sanoo keittiössä olevan tulipalon ja siellä tosiaan palaa, ei suinkaan poissulje sitä etteikö lapsi osaisi reuhota hoidossa ja valehdella kirkkain silmin vanhemmilleen ;)

Ap:n lapsi on riehakas ja läpsii, sitä ap ei edes kieltänyt. Miten riehakkuus ja läpsiminen katoaa, jos hoitopaikka vaihtuu? Riehakas saa olla, kunhan osaa myös hiljentyä kun käsketään, mutta läpsiminen ei ole sopivaa käytöstä minkään ikäiselle.

Vierailija:

Vaihda edhottomasti hoitopaikkaa!! Itselläni on tästä kokemusta, luota omaan äidinvaistoon ja siihen mitä lapsi sinulle keroo. Jos luottamus menee kerran niin se menee lopullisesti. Erimielisyyksiä hoitajan kanssa oli jonkin verran ollut alusta asti en lähde tarkemmin erittelemään mutta kerron olennaista joka vaikutti meidän muutokseen. Ei lasten ja hoitajien kemiat aina toimi. Minä yritin myös ensin ajatella, että kaikki on kunnossa eihän minun lapseni ole mikään pulmunen. Sekä tyttäreni perhepäivähoitaja, että päiväkodin johtaja, joka toimi hoitajan esimiehenä yrittivät kaksi kertaa vakuttaa minulle, että tytär yrittää vaan pompottaa vanhenpia, kunes tapahtui seuraavaa:

Kouluaattona jätettiin pöydälle palamaan kynttilöitä ilman valvontaa. Tyttö huomasi palavan pöytäliinan ja meni kertomaan isille asiasta. Kaikki päättyi hyvin ja palo saatiin sammutettua. Pöytäliina paloi ja pöytään jäi kaksi mustaa jälkeä. Tyttö pelasti meidän joulun ja koko kerrostalon!

Silloin päätimme, että meidän pitää luottaa omaan lapseen ja siihen mitä hän meille kertoo.

Hoito jatkui samassa pakassa joulun jälkeen. Haluttomuus lähteä hoitoon itkut ja molemminpuoliset hankaluudet myös hoitajan puolelta jatkui kunnes eräänä perjantaina tyttöni kertoi itkien, että " Hoitaja ei päästänyt valokuvaan, vaikka kaikki muut kerhon lapset pääsivät" .

Soitin välittömästi hänelle ja hän kertoi, että oli unohtanut. Eli jos haluan lapsesta valokuvan niin saan viedä valokuvaamoon. Miksi hän ei soittanut minulle töihin ja kysynyt lupaa, siihen en saanut vastausta. Ymmärsin toki, että ihminen voi unohtaa, mutta sitä en ymmärtänyt että hän ei sottanut meille vanhemmille.

Seuraavana arkipäivänä soitin johtajalle ja ilmoitin, että hoitopaikka on välittömästi vaihdettava. En antanut periksi ja tyttö pääsi uuteen paikkaan hoitoon! Uusi hoitaja oli Lauralle entuudestaan kaikki loksahti paikoilleen itsestään. Ensimmäisen viikon jälkeen Laura kysyi minulta saisiko hän uutta hoitajaa kutsua äidiksi päivisin kun minä olen töissä? Nauren totesin, asiaa pitää miettiä.

Kaikki vaikeudet ja hankaluudet loppuivat, hoitaja rakastaa tyttöämme ja tyttö hoitajaa. Uusi hoitaja vakuutti heti alusta alkaen, että Laura on kiltti ja reipas tyttö. Äitinä huokaisin helpotuksesta ja olin onnelinen että uskalsin toimia. vasta tämän jälkeen näin miten paljon eroja voi olla perhepäivähoitajien välillä. Muutos sai vasta silmäni auki huomasin mitä kaikkea paitsi laura jäi.

Vierailija
10/17 |
16.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tilanteeseen toki puututaan samantien päiväkodissa, mutta vanhempia on tiedotettava päivän tapahtumista, sekä kivoista että vähemmän kivoista asioista.

Se, että joku lapsi joskus lyö tai tekee tuhmuuksia, ei ole mitään tekemistä tarhan ilmapiirin tai lapsen viihtymisen kanssa. Lapset on lapsia ja joskus konflikteja syntyy, on täysin utopistinen vaatimus että henkilökunnan pitäisi pystyä luomaan sellainen ilmapiiri, ettei kenelläkään lapsella ole tarvetta kiukutella tai lyödä :) Jos lapsi ilmaisee itseään huonosti sanallisesti, tai ei osaa käsitellä pieniä vastoinkäymisiä, niin hän lyö, kiukuttelee, huutaa. Jos lapsi on väsynyt, hän saattaa kiukutella. Ei ilmapiiri noihin asioihin liity, kiukutteleehan lapset kotonakin vaikka ilmapiiri olisi miten hyvä.

Vierailija:


Ja se on täysin henkilökunnasta kiinni, millainen ilmapiiri tarhassa on. Opettaja /hoitaja ei ole tehtäviensä tasalla jos lapsesta täytyy valittaa vanhemmalle, ja vielä työpäivän päätteeksi. Jos jatkuvasti jotkut asiat ei suju, kannattaa varata aikaa keskustelulle, mutta muuten on todellakin hoitajan asia lasten viihtyminen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/17 |
16.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meinaan aina vastaus on kieltävä, eli päättelen siitä, että ongelma on heillä ja he vain haluavat informoida minua asiasta.

Vierailija
12/17 |
16.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Ja se on täysin henkilökunnasta kiinni, millainen ilmapiiri tarhassa on. Opettaja /hoitaja ei ole tehtäviensä tasalla jos lapsesta täytyy valittaa vanhemmalle, ja vielä työpäivän päätteeksi. Jos jatkuvasti jotkut asiat ei suju, kannattaa varata aikaa keskustelulle, mutta muuten on todellakin hoitajan asia lasten viihtyminen.

Se on sitä palautteen antoa ja lapsen päivästä kertomista, positiiviset asiat kerrotaan mutta toki myös negatiiviset, eikä kaikkea pidä kokea valituksena tai haukkumisena.

Mitäs sitten, kun lapsi alkaa kotona juttelemaan että " Miika löi tänään mua monta kertaa ja mä itkin" , eikä päiväkodissa ole sanottu tästä mitään? Eikö ole kivempaa kuulla jo lasta hakiessa että tämä tappeli Miikan kanssa ja vikaa oli molemmissa, ettei tarvitse sitten kotona ihmetellä mistä lapsi puhuu ja miksei henkilökunta ole kertonut?

Meidän lapsista tulee 99-prosenttisesti pelkkää hyvää palautetta. Joskus ovat kertoneet, että tyttö ei meinannut rauhoittua päiväunille, tai kääntyili ja jutteli ruokailun aikana niin että joutui siirtymään muualle syömään, tai että poika on tönäissyt toista lasta, mutta en minä niitä valituksena ota, vaan pelkkänä informaationa siitä miten lasteni hoitopäivät ovat menneet =)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/17 |
16.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

alan ammattilaisia ja osaavat hoitaa tilanteen, ja jos kotona tapahtuu vastaavaa niin tottakai sinä osaat omaa lastasi torua ilman heidän neuvojaankin.

Vierailija:


Meinaan aina vastaus on kieltävä, eli päättelen siitä, että ongelma on heillä ja he vain haluavat informoida minua asiasta.

Vierailija
14/17 |
16.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meilläkin edellisessä päiväkodissa palaute oli pelkkää positiivista. Hoitajien mukaan lapsesta suorastaan huokui se, että hän saa riittävästi huomiota meiltä vanhemmilta ja kehuttiin, miten hän on ikäisekseen tosi kehittynyt. Lapsella oli monta erittäin läheistä kaveria, joihin pidetään yhä edelleen yhteyttä.



Tarhaa vaihdettiin vuosi sitten, jolloin poika oli kolmevuotias. Syynä oli se, että työmatkareittini muuttui ja vanha tarha oli sijainniltaan hankala. Nyt ihmetellään lähes viikoittain, miksi lapsi haluaa aina vain leikkiä yhden ja saman kaverin kanssa. JA jos kaveri on pois, poika on hankala. On kuulemma myöskin laiska siivoamaan, kova rutisemaan ja keksimään tekosyitä.



Itse en poikaani noista kuvauksista tunnista. Enkä tiedä, miten hoitajille (tai oikeastaan vain yhdelle heistä) vastaisin. Enhän ole itse kärpäsenä katossa seuraamassa tarhapäiviä.



Onko tässä nyt kyse vain siitä, että lapsen ja hoitajan kemiat eivät kohtaa? Kotona lapsi ainakin on ihan sama ihana itsensä kuin ennenkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/17 |
16.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

tätä asiaa mä en ole koskaan ymmärtänyt. lapsen päivästä pitäis kertoa mutta ei koskaan mitään mitä on todella tapahtunut. vanhemmat hyökkää heti hoitajien niskaan jos kotona kuuluu että jouduin jäähylle omalle paikalle rauhottumaan, sain kuraa päällä ulkona tmv. heti kysytään miksi meidän lasta on kiusattu/rangaistu ja ei olla kerrottu.



jos taas kerrotaan että oli kurasotaa ulkona ja molemmat osalliset sai osansa tai että juoksi ja riehui sisällä eikä totellut jolloin laitettiin piiretelemään omalle paikalle niin ollaan siitäkin nokka rypyssä. ei ole kiva kuullu mitään negaa ja aina pitäis vaan kehua.



pitäisi osata ymmärtää että ei hoitajilla ole mitään intohimoa kertoa huonoja juttuja vaan informoida päivänkulku. kun tietää mitä on tapahtunut ei tarvitse sokeasti uskoa sitä oman lapsen yksipuoleista tarinaa. kukaan lapsi ei käyttäydy samalla tavalla kotona kuin päiväkodin isossa lapsiryhmässä.

Vierailija
16/17 |
16.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidän ennen niin kiltti lapsi, iältään lähes 4 v, on muuttunut päiväkodissa mahdottomaksi =/ Siis oli ennen kiltti pk:ssakin, nyt ei ole.

Ja anteeksi vaan, mutta ei kuulosta normaalilta, jos nelivuotias lapsi on aina vaan kotona ihana, kiltti ja tottelevainen ;) Suurin osa kun osaa uhmata ja kiukutellakin, ja se kuuluu siihen kasvuun ja kehitykseen.

Vierailija:


Tarhaa vaihdettiin vuosi sitten, jolloin poika oli kolmevuotias. Syynä oli se, että työmatkareittini muuttui ja vanha tarha oli sijainniltaan hankala. Nyt ihmetellään lähes viikoittain, miksi lapsi haluaa aina vain leikkiä yhden ja saman kaverin kanssa. JA jos kaveri on pois, poika on hankala. On kuulemma myöskin laiska siivoamaan, kova rutisemaan ja keksimään tekosyitä.

Onko tässä nyt kyse vain siitä, että lapsen ja hoitajan kemiat eivät kohtaa? Kotona lapsi ainakin on ihan sama ihana itsensä kuin ennenkin.

Vierailija
17/17 |
16.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä tunnen lapseni niin hyvin, että jos päiväkoti jotakin informoi, olen heidän kanssaan yleensä samoilla linjoilla. Ja laitoin lapseni päiväkotiin,jotta saisin tätä kasvatusvastuuta vähän jaettua. Eli jos he jonkun ongelman lapsella huomaavat, toivoisin heidän myös kasvatuksen ammattilaisina kitkevän sen pois. Tai jos lapseni ei tavistarhassa pärjää, haen hänelle paikkaa jostakin vaihtoehtoisen kasvatussuunnan päiväkodista.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä kolme kuusi