Hei, kamut... voisitteko lohduttaa? Rohkaista?

Parisuhde on ...no, laimee. Lapset on nukkumassa, äiti tissuttelee siideriä (ja käy kohta nappaamassa masennuslääkkeensä) ja isi on jossain humuamassa.



-ap

en jaksa edes selittää, mutta vertaistukea täältä siis.

Kuin vertainen? Missäpäin oot?

****Paljon*paljon**voimia*** Itseäni ahdistaa se, että olin polttamatta yli 3kk. ja nyt taas sorruin!!! Ahdistaa niin, paljon, koska tiedän, ettei ole terveellistä ei itselleni, eikä varsinkaan vauvalle. Mutta minkäs voi, tyhmä kun olen..







Millaisia ongelmia sulla sitten on?? Puhuminen auttaa, tai purkaminen vaikka kirjoittamalla<3 Ajattele, että sulla on ihania lapsia(vaikkei siltä tuntuisi, niin he ovat<3). Alhaalta, pohjalta ei ole kuin yksi suunta ja se on ylös<3

ja haluaa rohkaista myös sitä joka sortui tupakkaan.



Koita lopettaa vaikka sillä konstilla, ettet ajattele ollenkaan lopettavasi. Itse pääsin eroon tupakasta ajattelemalla että kun tämän päivän olen polttamatta niin huomenna tai vaikka kahden viikon päästä voin taas polttaa, palkinnoksi, jos haluan. Enkä sitten ikinä halunnutkaan kun oli se aika kulunut, vaan ajattelin vain seuraavaan huomiseen asti. Nyt on mennyt jo kauan eikä enää tarvitse ajatella koko tupakkaa, paitsi joskus unissaan.

Mulla on ongelmana se, että oon ihan tossu. Ukko elelee omaa elämäänsä... menee tuolla ja kotona kyykyttää mua (henkisesti, en onneks sentään saa selkääni). Mä sitten jostain syystä tissuttelen täällä kun jään yksinäni : ( Tää on vaan niin ... tätä... ei jaksa innostaa.



Me ollaan just semmonen perhe, mitä moni varmaan kadehtii kauempaa. Jos tietäisivät, niin eivätpä kadehtis.



Mäkin poltan muuten : ) ...sain kyllä oltua polttamatta raskausajan, mutta jakoin kyllä aika pian synnytyksen jälkeen.



Kauanko sulla vielä on odotusta?



-ap

mutta ollut toistaiseksi ilman. Miten ne vaikuttaa sitten tähän normaaliin elämään sulla?

Mulla ne vaikutti niin, että pystyn yleensä olemaan. Olin ihan SAIRAAN ahditunut ennen lääkitystä. Multa kyllä vaati ihan kauheesti, että sain tilattua lääkärin ja hommattua ne lääkkeet ...vaikka pitkään jo tajusin, että en oo ihan kunnossa. Lääkkeet helpotti ahdistusta ja palautti toimintakykyä.



Jos luulet tarvitsevasi lääkitystä, niin käy ihmeessä lääkärillä juttelemassa ja kokeile. Eihän niitä tarvii jatkaa, jos tuntuu että ei oo apua.



-ap

on vaan aina ollut sellainen että pitäisi pärjätä itsekseen ja on vaikea pyytää apua mihinkään keneltäkään. Olisi vaan niin vaikea myöntää että tarvii apua, oikeasti. Ettei pärjäisi.



Elämäntilanne vaan on ahdistava, samat ongelmat jatkuneet vuosia, nyt väsyttää. Lapsen takia ei haluaisi että asiat olisi hyvin.



Tsemppiä ja voimia sulle:)



ysi

Jos sulla on lapsi, niin ehdottomasti hae apua. Mullahan siis kaikki ei suinkaan oo kunnossa vaikka lääkkeitä syönkin ...mutta jos aattelen elämääni ennen lääkitystä, niin olo on suorastaan taivaallinen : )



Arvauskeskuslekurit ei paljon hätkähdä masentunutta äitiä. Mene vaan kyselemään apua. Jos et itsesi, niin lapsesi takia.



Tässä linkki yhteen masennustestiin:



http: //www. tukiasema. net/gallup/default. asp? gallupID=19



Jos tulos väittää, että oot masentunut, niin mene lääkäriin. Lääkkeet ei oo mikään ihmevastaus kaikkiin ongelmiin, mutta jos sulla on oikeasti masennus, niin kyllä ne auttaa.



-ap