1 sektio takana -> komplikaatioita seuraavassa alatiesynnytyksessä???

Mulla eka syntyi sektiolla ja toinen normaalisti alakautta. Alatie synnytys oli nopea ja helppo. En tarvinnut mitään kivunlievitystä ja selvisin ilman minkään laista repeämistä. Poika painoi 3280g. Todella hyvä kokemus.



Kaikkia " sankari" tarinoita ei kannata noteerata. Jokainen synnytys on erilainen ja etenee omalla tavallaan. Kehoittaisin sinua kuitenkin varautumaan myös sektioon, koska myös se on hyvä tapa synnyttää :). Itse en ensimmäisen kohdalla ollut osannut ajatella sektiota mahdollisuutena, joten siihen joutuminen oli henkisesti todella kova paikka. Niinpä kokoajan toista odottaessani ajattelin sektiota vaihtoehtona ja alatie synnytys oli hyvä kokemus.



Lytte

täällä. Hätäsektio takana, ja nyt 3v päästä haaveilen alatiesynnytyksestä. Miehen veljen vaimon ensimmäinen synnytys päätyi sektioon, kun synnytys vaan ei jatkunut kaikista konsteista huolimatta. Toista lasta synnyttäessä lääkäri sanoi hänelle, että jos sama synnytyksen pysähtyminen tapahtuu taas, mennään suosista sektioon. Sektioon jouduttiin, ja kohdussa oli valtavasti kiinnikkeitä ja kohtu niin " hapero" , ettei sen kiinni ompeleminen meinannut onnistua. Kohtu repeili monta kertaa ommellessa. Synnytysten välillä oli aikaa 5v. Sikäli siis lohdullista, että vaikka kohtu oli tosi " huono" , niin se oli kestänyt raskauden loppuun saakka. En sitten tiedä, olisiko kohtu revennyt, jos alateitse synnyttäminen olisi saatu päätökseen. Ja tuon sukulaisnaisen tilanne oli tosiaan harvinainen. Hänelle sanottiin toisen sektion jälkeen, että enää ei saa tulla raskaaksi, koska kohtu ei kestäisi.



Minä olen ihan kauhuissani tuon tarinan jäljiltä, joten tosi kiitollisena olen lukenut rohkaisevia kokemuksianne.

mutta tapahtui kohdalleni kun odotin kolmatta lastamme. Edellinen lapsi syntyi sektiolla perätilan takia. Keskimmäinen oli 9 kk ikäinen kun aloin odottaa kolmattamme.



Istukka todettiin etiseksi jo alkuraskaudesta, mutta sen oletettiin nousevan raskauden edetessä, niin kuin monesti käykin. Ei noussut minulla vaan oli ihan kohdunsuun edessä. Tämän takia kävinkin sitten useammin kontrolliultrissa ja olikohan se n. rv 33 aikoihin kun ultrassa alettiin epäillä myös placenta accretaa eli istukan kasvamista kiinni kohdunseinämään. Jouduin tarkempiin tutkimuksiin eli magneettikuvaukseen Meilahteen. Sieltä se tuomio sitten tuli. Ja kyse oli vielä hankalammasta tapauksesta. Istukka ei ollut pelkästään kasvanut kiinni kohdun seinämään vaan myös läpi siitä ja kiinni aina virtsarakkoon saakka:(. Sektio tehtiin tästä vajaan viikon päästä rv 36 koska ei ollut varaa leikkiä hengelläni ja odottaa josko synnytys käynnistyy itsestään. Sektioonhan olisin joutunut joka tapauksessa etisen istukan takia.



Tuo sektio on tarina erikseen ja sitä en unohda ikinä (erikoisleikkaussali ja n. 23 henkilöä mukana leikkauksessa), mutta hengissä selvittiin ilman sitä kamalaa verenvuotoa mikä oli mahdollista ja jopa odotettua.



Mutta yksi syy tilaani oli entinen sektiohaava:(. Istukka oli kasvanut jotenkin siihen arpeen kiinni, jonka myötä istukan kasvu oli häiriintynyt. Lapsi oli terve syntyessään.



Tämä on todella harvinaista, mutta kuitenkin mahdollista.

Esikoinen syntyi suunnitellulla sektiolla (perätila). Kuopus syntyi vajaa 2 v myöhemmin alakautta. Synnytys käynnistettiin tipalla yliaikaisuuden vuoksi. Sektioon ei ollut aihetta, enkä sitä itsekään vaatinut. Ei ollut ongelmia, yrittivät kyllä asentaa kohdunpaine (?) anturia mittaamaan supistusten voimakkuutta kohdun sisälle juuri tuon repeämävaaran (pieni) vuoksi, mutta anturia ei saatu toimimaan. Melko tavalliset ensisynnyttäjän repeämät (II aste). Lasten hoito oli helpompaa alatiesynnytyksen jälkeen, joten olin tyytyväinen, että kuopus syntyi alakautta.

Ensimmäinen syntyi sektiolla, toisessa ei minkäänlaista ongelmaa. Toinen synnytys siis alateitse ja se oli NOPEA, vähän liiankin ;)



Synnytysten välillä aikaa oli 5 vuotta.

oli takana hätäsektio ennen alatiesynnytystä. Alatiesynnytys meni aivan normaalisti, mitä nyt kaiken kaikkiaan olin synnärillä yli 20 tuntia... Eli kesti pitkään ja hartaasti, kuten monilla ensisynnyttäjillä, joka siis periaatteessa olin :) Mitään komplikaatioita ei ollut, eikä ylipäätään koko sektiosta ole minulle ikinä ollut mitään ihmeempää vaivaa. Arpikin on vaalentunut vuosien myötä. Rauhallisin mielin vaan, eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu, mutta kaikki VOI myös sujua ihan normaalisti!!

Minulla on yksi kiireellinen sektio ja yksi alatiesynnytys takana, ja synnärillä totesivat viimeisimmän raskauden aikana, että älä nyt tuollaisia murehdi, tuollaiset jutut ovat hyvin harvinaisia ja hoitohenkilökunta pitää näistä asioista huolen! Tähän sitten tyydyin, ja kun synnytyksen aika sitten tuli, en moisia edes ajatellut tuskissani :/



Alatiesynnytys meni ihan hyvin, mutta kesti mullakin yli 20 tuntia ja lopuksi istukka piti poistaa nukutuksessa. Istukan irtoamattomuuteen osasyynä ilmeisesti oli vanha sektiohaava jollain tapaa, näin ainakin lääkärit sanoivat.



Mutta onnellisesti meni noin muuten!

Ja nuoremman synnytys sujui tosi hyvin.



Lie tuo mahdollisuus kohdun repeämiseen niillä joilla sektion ja uuden synnytyksen välillä on liian pieni aika? No, minulla välillä oli 7 vuotta joten oli varmasti hyvin parantunut.



Luulen, että urbaanit legendat saa jättää omaan arvoonsa. Ei kovin fiksua noilla pelotella raskaana olevaa. Ja minullekin mummelit ovat kauhujuttuja kertoneet, mitä on joskus sota-aikana tapahtunut. Lie lääketiede ja menetelmät nyt yleensäkin noista päivistä eikä noita asioita enää nykyään pääse tapahtumaan. :)

Minulla (1v9kk vanha) sektioarpi repesi seuraavassa synnytyksessä, tosin silloinkin oltiin menossa sektioon mutta supistukset saivat repeämän aikaan jo ennenkö sinne ehdittiin. Tämä on harvinaista, mutta mahdollista.



Minulla on myös ystäviä, jotka ovat synnyttäneet alakautta sektion jälkeen täysin onnistuneesti. Riskeihin jonkin verran perehdyttyäni olen tullut siihen tulokseen että käynnistystä sektion jälkeen en suosittelisi kellekään, vaikka käynnistys ei edes omaan repeämääni millään tavalla liittynyt mutta lisää kuitenkin riskiä. Itselläni kaikki päättyi hyvin, mutta toki tapahtuma on sellainen etten sitä kellekään toivoisi.

ei ole kokemusta moisesta. Mutta ensimmäistä yritin ensin alakautta 16h, jonka jälkeen tehtiin kiireellinen sektio. Sektiossa jouduttiin tekemään monta viiltoa synnytyskanavaan, jonka vuoksi lääkäri kertoi, että seuraava synnytys tulisi olemaan myös sektio. Nyt kuitenkin asun toisella paikkakunnalla ja vaikeempi saada lääkäreitä suostumaan sektioon. Sitä mieltä olen, että en takuulla lähde riskeeraamaan ja yritä synnyttää alakautta.

Toivottavasti Julia08:n synnytys sujuu ongelmitta! Kaipaisin kuitenkin vielä niitä " tositarinoita" . Löytyykö täältä ketään, jonka synnytys olisi todella mutkistunut jotenkin aikaisemman sektion vuoksi?

mulla tehty sektio syksyllä 2003 ja siitä aikalailla tasan kahden vuoden päästä kuopus syntyi alakautta. Synnytyksessä itessään ei ollut mitää komplikaatioita mutta loppuajasta seurattiin kohdun ja virtsarakon välistä seinämää joka oli ohut. Siinä oli vissiin vaara revetä ponnistaessa. Ja yllätävää oli että sain synnytyksessä oksitosiinia vauhdittamaan supistuksia vaikka sitä ei kuulemma yleensä anneta sektioäideille.



Neuvolan terveydenhoitaja mulle loppuajasta varoitteli sitä että jos alkaa yhtäkkiä valtava kipu leikkaushaavassa niin suoraan sairaalaan koska vauva voisi puskea siitä läpi. Oli kuulemma nähnyt tai ollut tilanteessa jossa oli näin ollut tapahtuassa. Joku lääkäri tai kätilö tuohon kommentoi sairaalasta ettei oo ikinä kuullutkaan moisesta.



En sitten tiiä ketä uskoa...

Itse uskon ensimmäisen sektioni vaikuttaneen siihen, että toisessakin synnytyksessä mentiin melko " kevyin" (?) perustein leikkaukseen. Minimoivat siis riskitekijät. Lapsen syke laski, mutta hän oli kuitenkin syntyessään hyväkuntoinen eikä laskun syytä saatu selville. Edellisestä sektiosta oli vasta 1½ vuotta. Tosin tapauksessani lapsen vointia ja synnytyksen kulkua seurattiin erityisen tarkkaan muistakin syistä.

Esikoinen tuli suunnitellulla sektiolla perätilan vuoksi. Tyttö syntyi alateitse reilun kahden vuoden päästä. Itsekin pelkäsi arven repeämistä yms, ja siksi tein synnytyslääkärin kanssa sopimuksen, että synnytystä ei käynnistetä, jos lapsi ei tule ajallaan. Käynnistys voi lisätä arven repeämisvaaraa, koska supistukset voivat tulla tosi rajuina. Kun sinut on kerran leikattu, joudut synnytystapa-arvioon n. kuukautta ennen laskettua aikaa. Siellä puhutaan sitten mm. käynnistämisestä. Minulla meni alatiesynnytys ihan hyvin, lapsi syntyi n. 29 tunnin kuluttua siitä, kun supistukset muuttuivat säännöllisiksi ( 8 tunnin päästä siitä, kun supistusten väli oli n. 5 min). En tiedä, onko hidasta vai nopeaa. Väliliha repesi, mutta se ei tuntunut pahalta. Arpi oli keljumainen n. viikon. Kokemuksena alatiesynnytys oli sektiota kivempi, vaikka ponnistaminen olikin rankkaa. Toipuminen oli ihan toista luokkaa, heti pystyi kävelemään reippaita lenkkejä.