G: Kuka täällä oikeasti uskoo, että tulee olemaan uskollinen puolisolleen seuraavat 50 vuotta?

Minä uskon myös että en tule ikinä pettämään , mieheni puolesta en tietenkään voi mitään luvata . Haluan elää tässä suhteessa täysillä ja olla uskollinen ja hyvä nainen , en halua loukata toista omalla typeryydelläni ja pilata meidän perhettä sillä että " teki nyt vaan vähän mieli " , lapset ansaitsee vanhemmat jotka 100 % sitoutuu perheeseen ja suhteeseen , tarjoavat lapsille ehjän kasvupaikan . Joskus kun mietin elämääni taaksepäin niin voin olla ylpeä teoistani ja onnitella itseäni että olen aina laittanut perheen muun edelle sillä oikeasti millään muulla EI OLE VÄLIÄ .

että totta kai tulen olemaan uskollinen aina. Nyt alkaa tuntua, että voisin ihan hyvin hakea vieraalta sitä mitä en kotoa saa, eli kosketusta, hellyyttä, seksiä ja sitä, että joku edes huomaa mut naisena, eikä vain kämppiksenä/huonekaluna/kodinkoneena. Jos pettäisin, niin mies ei varmaan huomaisi mitään ja tuskin sitä edes kiinnostaisi. Olen yrittänyt keskustella miehen kanssa, mutta hän ei ymmärrä mikä mulla muka on ongelmana. Pitäisi kai erota, mutta lasten takia en haluaisi sitäkään. Että katsellaan nyt, kauanko vielä kestän tätä yksinäisyyttä parisuhteessa. Tiedän kyllä tasan tarkkaan minne voin mennä kun en enää kestä.

koskan olin nuorempana semmoinen huithapeli ja jakorasia. Mutta onneksi ne ajat on takanapäin. Monta tilaisuutta ja kiirastulta on tullut vastaan, mutta en ole pettänyt.



Ja koko ajan olen varmempi siitä, että en tule koskaan pettämäänkään.



Mieheni sanoi, että se on sitten kerrasta poikki eikä siitä edes keskustella, ja sen uskon.