Suomen Kuvalehden juttu huostaanotetuista lapsista
Lukiko kukaan?
Itseäni ahdisti aivan suunnattomasti vauvat, joita vanhemmat eivät halua/voi hoitaa, mutta joita ei kuitenkaan suostuta antamaan adoptioon. Ja lapset, jotka eivät pääse pysyvään sijoitukseen, kun sekopäiset vanhemmat viikoittain tekevät uusia huostaanoton peruutusjuttuja, jotka on pakko käsitellä uudestaan ja uudestaan, vaikka perusteita ei ole.
Lapsen elämä tuhoutuu täysin, mutta laki on vain aikuisen puolella.
Eikö voisi olla laki, että vanhemmalla on esim kaksi mahdollisuutta yrittää, ja sitten peli poikki, lapsi adoptioon. Ei vanhemmuus voi olla mikään pysyvä oikeus tuhota toisen ihmisen elämä!
Kommentit (36)
Sanottiin vain, että vuoden jälkeen pitäisi pakkoadoptoida. Eikö alkoholisti- tai huumevanhemman lapsella ole yhtäläinen oikeus elää vaikkapa mummon kanssa? 16
Minä aloitin ketjun nimenomaan tuon artikkelin pohjalta, kannattaa ihan oikeasti lukea, ja lapsenlapsesi on varsin onnekas tapaus noihin lapsiin verrattuna. Noiden vauvojen kohtalo oli järkyttävä. Lainsäädännön muutos ei uhkaisi teidän tilannettanne mitenkään, jos viranomaiset velvoitettaisiin selvittämään lähisukulaisten adoptiomahdollisuudet ensisijaisina.
ap
Sanottiin vain, että vuoden jälkeen pitäisi pakkoadoptoida. Eikö alkoholisti- tai huumevanhemman lapsella ole yhtäläinen oikeus elää vaikkapa mummon kanssa? 16
kaikenkattavan autuaallista verrattuna pysyvään sijoitukseen? Jos sukulainen ei vaikkapa ikänsä vuoksi saa adoptio-oikeutta, niin eikö ole parempi että lapsi on sijoitettu hänen luokseen siihen saakka kun on aikuinen, kuin että hänet adoptoitaisiin ihan vieraaseen sukuun? Minä en esim saisi ainakaan nykyisten säännösten puitteissa adoptio-oikeutta, koska minut katsottaisiin siihen liian vanhaksi. Vaikka voisin kuitenkin olla saman ikäisen lapsen biologinen äiti. Tosin, jos tulee tilanne että lapsi yritettäisiin joskus viedä meiltä, tekisin kaikkeni saadakseni hänet adoptoitua. Olen kuin naarasleijona, jos joku yrittäisi erottaa tämän pienokaisen meistä. 16
Jos adobtoitu lapsi tulisi aikuisena ruikuttamaan oikeiden vanhempiensa ovelle, miksi annoiitte hänet pois, niin voisivat sanoa, että ei annettu, sinut otettiin meiltä ilman lupaa.
sijoitettu sukulaiselle ja lapsen asiat ovat ok.
vanhemmat eivät vuoden sisällä saa asioitaan kuntoon niin ei kun lapsi adoptioon.
vanhemmat häiriköivät lasta jatkuvilla vaatimuksilla saada lapsi takaisin. Ja sitten eivät kuitenkaan hoida.
Vuosi on pitkä aika osoittaa, että yrittääkö edes saada asiansa kuntoon. Ja jos niitä muita sukulaisia on, niin asiahan on kunnossa.
Jutun pointti lehdessä vaan oli se, että vauvat elivät laitoksissa ilman että KUKAAN KOSKAAN osoitti lapsiin mitään kiinnostusta, ja oli todettu, että lasten aivotkin jäivät kehittymättömiksi, ja lapsi jäi kokonaan vaille varhaista kiintymystä.
Näiden lasten etu olisi päästä jonkun ihmisen luokse, joka välittää. Henkisesti sairaat vanhemmat kun voivat estää lapselta jopa sijaisperheeseen pääsyn.
Ja älkää enää viitsikö lässyttää niistä muista välittävistä ihmisistä, kun on sanottu jo niin älyttömän monta kertaa, että jutussa käsiteltiin lapsia, joista ei todellakaan pidetä huolta.
Ja vaikka lapsella olisi kuinka kiva mummo, mutta mummo antaa lapsen nääntyä nälkään vanhempien luona, ja joutua ties mihin tilanteeseen, niin ei voi mitään. Lapsi on kertakaikkiaan niin arvokas, ettei lapsilla saa pelata.
http://www.suomenkuvalehti.fi/etusivu/uutiset-ja-politiikka/kotimaa/huo…
Tässä pätkä jutusta.
jos huostaanottopäätös on tehty. Sosiaalityöntekijät päättävät lapsen sijoituspaikan. Voisiko joku teistä ajatella alkavansa pienen vauvan sijaisäidiksi? On totta, että vauvan pitäisi saada kasvaa perheessä yhden tai kahden hoitajan kanssa, jotta normaali kiintymyssuhde pääsee kehittymään.
jos huostaanottopäätös on tehty. Sosiaalityöntekijät päättävät lapsen sijoituspaikan. Voisiko joku teistä ajatella alkavansa pienen vauvan sijaisäidiksi? On totta, että vauvan pitäisi saada kasvaa perheessä yhden tai kahden hoitajan kanssa, jotta normaali kiintymyssuhde pääsee kehittymään.
ja sitten kuitenkin jättämällä lapsen hoidotta. Lapsi ei pääse aina takaisin samaan perheeseen.
Mutta suurin ongelma sijaisperheissä on tosiaan, ettei niitä ole. Siinä mielessä adoptio on parempi, lapsi pääsee sitten sentään perheeseen.
Oli palautettu perheeseen, todella kamalaan, yksikin lapsi monta kertaa. Ja lapsen psyyke hajosi aina pahemmin ja pahemmin. Olen kuullut, että on palautettu lapsia parikinkymmentä kertaa.
Yleensä huostaanoton purkuun ei lähdetä ennenkuin ollaan varmoja, että tilanne vanhemmilla on todella hyvä. Ja palautushan tapahtuu aina pitkän ajan kuluessa. Ensin päivä kerrallaan, sitten viikko jne. Aikaa voi mennä vuosi tai ylikin.
Tuskinpa se päihdeäidin vauvan mummo mikään ihannehuoltaja on kun kerran se äitikin on syrjäytynyt. Tarkoitan siis, että on perheitä, joissa noita kivoja mummoja, setiä, tätejä ja kummeja ei kertakaikkiaan ole, ja vaikka olisi, niin eivät soveltuisi pientä lasta hoitamaan.
Ajatelkaas nyt vähän. Nykyisin lain mukaan sukulaisilla on ensisijainen oikeus alkaa sijaisvanhemmiksi. Jos tulisi pakkoadopti, mikä suru se olisi niille mummoille, tädeille, sedille ja kummeille, jotka nyt saavat hoitaa rakkaita sukulaislapsiaan vaikka aikuisiksi asti. Onhan se lapselle parempi kasvaa oman sukunsa keskellä kuin täysin vieraassa perheessä.
Tuskinpa se päihdeäidin vauvan mummo mikään ihannehuoltaja on kun kerran se äitikin on syrjäytynyt. Tarkoitan siis, että on perheitä, joissa noita kivoja mummoja, setiä, tätejä ja kummeja ei kertakaikkiaan ole, ja vaikka olisi, niin eivät soveltuisi pientä lasta hoitamaan.
Ajatelkaas nyt vähän. Nykyisin lain mukaan sukulaisilla on ensisijainen oikeus alkaa sijaisvanhemmiksi. Jos tulisi pakkoadopti, mikä suru se olisi niille mummoille, tädeille, sedille ja kummeille, jotka nyt saavat hoitaa rakkaita sukulaislapsiaan vaikka aikuisiksi asti. Onhan se lapselle parempi kasvaa oman sukunsa keskellä kuin täysin vieraassa perheessä.
Mutta usko tai älä. Päihdeäidin oma äiti voi olla ihan kunnon ihminen. Mihin tahansa perheeseen voi jollekin perheenjäsenistä tulla päihde- tai mielenterveysongelmia. Eivät ne suinkaan ole suoraan periytyviä. Aina sijoituksissa katsotaan mikä on lapsen etu. Jos suvusta tai muusta lähipiiristä ei löydy sopivaa perhettä, lapsi sijoitetaan muualle. Eikä aina sieltä suvusta löydy halukasta ottamaan lasta. Tai voi olla että olisi halua, mutta jokin asia estää.
minut on sijoitettu useampaan kertaan ja välillä aina kotiin. Yksikään sinänsä hyvistä sijaisvanhemmista ei yllä samaan kuin omat vanhempani; he ovat ainoat vanhemmat, joita olen koskaan rakastanut.
Jos minut olisi pakkoadoptoitu, olisin varmasti ollut sen ajan koulusurmaaja. Kaipuuni vanhempieni luokse oli raju ja jos joku olisi yrittänyt estää minua enää palaamasta kotiin, olisin varmasti ennemmin tappanut itseni.
t. lastiksen ipana
Jutussa puhutaan lapsista, joita ei vuosiin käy kukaan lastenkodissa edes katsomassa, saati syliin ottamassa. Jos jollakin on hyvä mummo, niin hienoa, mutta näitä vauvaparkojako ei todellakaan saa auttaa siksi, että jollekin mummolle, joka ei viitsi vuoteen tulla edes käymään, voisi tulla paha mieli????
En voi tajuta, mitä teidän päässänne liikkuu, kun nyt ei todellakaan ollut kyse lapsista, joista joku on kiinnostunut.