Kokemuksia unikouluista
Haluaisin kuulla kokemuksia onnistuneista (ja myös epäonnistuneista) unikouluista. Miten toimitte, kuinka vauva reagoi, kauanko kesti, mikä oli lopputulos...?
Meillä on 8 kk:n ikäinen poika, joka söi ekat puoli vuotta tissiä 1-2 kertaa yössä, mutta nyt on meininki mennyt sen verran levottomaksi, että asialle on tehtävä jotain. Poika menee nukkumaan klo 20 ja herää kuuden seitsemän aikoihin. Siinä välillä herää helposti kahdeksankin kertaa, eikä enää tahdo rauhoittua muuten kuin imettämällä. Huudattamista olen yrittänyt välttää senkin vuoksi, että nelivuotias isosisko viereisessä huoneessa saisi nukuttua.
Tiedän, että tämä ikä on ylipäänsä vauvoilla levotonta aikaa. Meidänkin poika ryömii ja nousee seisomaan sekä tekee kulmahampaitaan. Silti tuntuu, että noihin öihin on nyt saatava joku roti, tai en jaksa enää. Mulla on sellainen tuntuma, etteivät nuo yösyönnit tuosta omalla painollaan ainakaan vähene, vaan pikemminkin touhu menee vain älyttömämmäksi, jos ei sille laiteta stoppia. Pikkuheppumme on varsinainen mammanpoika ja ollut alusta asti kovasti kiinni minussa. Pullo ja tutti eivät hänelle kelpaa, joten muita keinoja pitäisi noiden öiden rauhoittamiseksi keksiä. Huudattamaan emme ainakaan kovasti halua ruveta, koska se ei tunnu kovin tarkoituksenmukaiselta ja koska isosiskonkin pitää saada nukuttua.
Poika siis nukkuu omassa pinnasängyssään meidän vanhempien makuuhuoneessa. On nukkunut alusta asti omassa sängyssään (osaa myös iltaimetyksen jälkeen nukahtaa sinne itsekseen / pienen tassuttelun avulla) ja sinne hänet myös jokaikisen yösyötön jälkeen nostan takaisin. Ei oikeastaan valvoskele öisin, herää vaan ja rauhoittuu kun saa rintaa.
En oikein tiedä, miten tuo unikoulu kannattaisi toteuttaa tämmöisellä hyvin äiti- ja tissiriippuvaisella vauvalla. Alustavasti ajattelimme, että mies hoitaisi pari ekaa yötä (hirvittää kyllä se huudon määrä jo etukäteen...) ja mä nukkuisin sen aikaa esikoisen kanssa alakerrassa. Olen myös miettinyt, että jos pojalla oikeasti tulee yöllä nälkä (on aika iso ja liikkuvainen, mutta syö vielä huonosti kiinteitä, päivällä imetän n. kolme kertaa ennen unille menoa), niin yhden aamuyön imetyksen voisin vielä pitääkin. Sen verran aina jaksaa.
Kaikenlaisia vinkkejä ja kokemuksia tämän ikäisten unikouluista otetaan vastaan. Tämä äiti alkaa olla niin väsynyt, ettei uskalla enää käydä autonrattiin. Ja kahvia kuluu...
Lumileopardi ja poikaset
Kommentit (5)
Tuo Lumileopardin kirjoitus oli ihan kuin suoraan meidän perheen arjesta. Meidän 8kk ikäinen "äidin tyttö" alkoi heräillä 1-2h välein, eikä mikään muu kuin imetys auttanut. Sitten kyllä nukahti taas heti omaan sänkyynsä. Neuvolassa kehoitettiin vain "tassuttelemaan", mutta sitä oli ainakaan äidin ihan turha yrittää. Heräily alkoi käydä todella voimilleni.
Elizabeth Pantleyn kirja oli ihan hyvä kahlata läpi, sillä lempeä unikoulu tuntui ainoalta hyvältä keinolta. Ongelmahan meilläkin oli siis se, että vauva assosioi nukahtamisen rinnan imemiseen (pullo tai tutti yhtä hyvin). Sinänsä varmasti mukava assosiaatio.:) Pantley kuvasi "vauvan slmin" perinteistä huudattamista, kun vauva jäi yksin itkemään itsensä uneen, ja se kuulosti niin traumatisoivalta, että ajattelin, ettei tuollaista ikinä! Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että aivan ilman itkua muutos eli nukahtamisen opettelu uudella tavalla ei onnistuisi.
Järjestimme nukkumisen siten, että vauva ja isä menivät toiseen huoneeseen ja minä jäin makuuhuoneeseen. Eka yönä heräämisiä tuli entiseen tapaan 2h välein ja huutoa riitti noin 15-30min (kerran pätkittäin 3h tosin...) ajan, kun isä vain silitteli, otti syliin kerran toisensa jälkeen ja yritti rauhoitella. Meillä tutti kuuluu kuvioihin, ja se kelpasi lopulta aina isältä, minulta ei koskaan (kun parempaakin oli tarjolla!). Imetin eka yönä pari kertaa aamuyöstä. Toinen yö oli vielä melko levoton, heräämisiä 2-4h välein, samat jutut. Kolmas yö meni yllättäen jo tosi hyvin: unta klo20-24, lyhyt itku ja tyytyminen sylittelyyn ja tuttiin, unta klo24-04, itkua ja silloin imetys, unta klo04-08. Se oli jo suuri saavutus, vain yksi yösyöttö!
Meillä oli miehen kans sopimus, että hän rauhoittelee parhaansa mukaan, mutta jos itku ei ota loppuakseen järkevässä ajassa tai hänen pinnansa alkaa palaa, niin sitten tietysti äiti apuun ja vaikka sitten imetystäkin. Ei sen unikoulun nyt niin ehdotonta tarvi olla. Lisäksi sovittiin, että aamuyöllä n.klo 3-4 maissa voi imettää tarpeen mukaan, kun iltapuurosta klo19-20 alkoi olla jo sen verran aikaa, että oikea nälkäkin saattoi jo olla. Vettä oli nokkamukissa varalta tarjolla, jos kovasti itkettää, niin kyllähän siinä jo suu kuivaa. Sitä ei tosin paljoa kulunut.
Meillä toimi siis se, että äiti ei ollut vieressä nukkumassa. Samaa Pantleykin ehdottaa, joku toinen rauhoittelemaan yöheräilijää. Äiti varalla saman katon alla pattitilannetta ja mahdollista aamuyön syöttöä varten. Vauvoilla on kai joku mystinen äititutka, joka saa heidät kaipaamaan äitiä yölläkin. Onhan se ihan suloista, mutta pitemmän päälle kuluttavaa. Nyt pitäisi ratkaista, nukkuuko vauva yhä meidän makuuhuoneessa (aiemmin pinnasänky äidin puolella) vai saman tien omassa huoneessaan. Minusta vauva saa tarvita vielä vanhempiaan myös yöllä ja olla heidän lähellään, mutta kun tuo kauempana äidistä nukkuminen tuntui vähentävän hereille havahtumisia...
En uskonut, että meidän sinnikäs yöheräilijä muuttaisi tapojaan, mutta nyt uskaltaisin varovasti todeta sen kuitenkin tapahtuneen. Täytyy kuitenkin muistaa, että "koko yön nukkuminen" tarkoittaa vauvan kohdalla (ainakin Pantleyn mukaan) yhtäjaksoista unta klo24-05. Aikuisilla siis vähän eri käsitys asiasta. Alkuyön voisi itsekin hyödyntää nukkumiseen, eikä esim. netissä surffailuun.:)
Oman kokemukseni perusteella voisin nyt suositella teillekin lämpimästi tämän tapaista järjestelyä. Minun mielestäni tämä ei ole sitä perinteistä "huudattamista", kun turvallinen ihminen on kuitenkin lähellä eikä tarvi yksin itkeä. Ajankohta pitäisi kuitenkin valita niin, ettei miehen tarvisi mennä aamulla aikaisin töihin -pitkä viikonloppu tai loma... Isosisko ehkä mahdollisuuksien mukaan yökylään ainakin 1-2 yöksi mummolaan tms.?
Toivottavasti tästä oli jotain apua, jaan kyllä tunteesi ja tuon tilanteen! Mielelläni kuulen muidenkin kokemuksia tai kommentteja. Parempia öitä sinulle!
Moikka! Kuulostaa niiiin tutulta. Vieroitin ensin tyttömme (silloin 8 kk) yösyömisistä vesipullon avulla. Eli aina kun heräsin, niin vesipullo suuhun. Näin sain yöimetykset loppumaan, mutta heräily senkun jatkui... Esikoiseen sitä vastoin tämä keino tepsi hyvin, alkoi parin yön jälkeen nukkumaan 10 yhtä soittoa!
Seuraavaksi vieroitin tytön tutista, kun arvelin että herää aina siihen kun se tippuu. Se auttoikin vähän, heräämiset vähenivät puoleen.
Nyt viimeksi neuvolassa antoivat vinkin, että lapsi ei saisi nukkua päiväunia enää kello 16 jälkeen. Häiritsee kuulemma yöunia. Nyt koitamme siis sitä, vasta yksi yö takana, joten vielä en osaa sanoa onko siitä mitään apua...
Tsemppiä, kohtalotovereita löytyy!
Kannattaa lukea tämä (ehkä oletkin jo lukenut?): http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28824,2547,6444,6%20445,7649
Samoin Pantelyn kirja, jota Jenufa jo suosittelikin, oli lohdullinen luettava.
Tsemppiä!
Hei,
kiitos kaikille tosi paljon neuvoista ja kommenteista!
Tulin kertomaan vähän meidän kuulumisia. Aloitimme tassuttelu-unikoulun viikko sitten. Isä hoisi kolme ekaa yötä ja me esikoisen kanssa nukuttiin alakerrassa. Ekana yönä minä vein pojan normaaliin tapaan yläkertaan ja imetin vielä. Sitten poitsu sänkyyn ja unille (yleensä nukahtaa aika vaivatta). Ensimmäisen kerran heräsi puolenyön maissa ja rauhoittui vartin tassuttelulla. Siitä parin tunnin päästä oli kitissyt ja vuoroin heräillyt ja simahdellut tunnin ajan. Mies oli aina jatkanut tassuttelua, eikä itku ollut missään vaiheessa yltynyt niin kovaksi, että olisi tarvinnut edes ottaa syliin. Aamuyöstä poika heräsi vielä pari kertaa lyhyesti. Yhden kerran kävin kolmen maissa imettämässä. Aamulla nukuttiin yli seitsemään.
Alku oli siis lupaava, ja kaksi seuraavaa yötä menivät vielä paremmin. Poika heräsi n. kolme kertaa per yö, mutta rauhoittui aina max. vartin tassuttelulla. Aamuyön imetyskerran päätin pitää, koska noita kiinteitä meillä menee vieläkin tosi huonosti. Muuten tässä olisi ollut hyvä sauma lopettaa yöimetykset kokonaan.
No, minä sain siis kolme yötä huilia (paitsi ekana yönä en osannut nukkua korvatulpista ja eri kerroksessa olemisesta huolimatta kovin hyvin) ja sitten oli minun vuoroni ottaa vetovastuu, kun miehellä oli loppuviikko ilta- ja yötöitä. Olin etukäteen aivan varma, että minun kanssani poika ei rauhoittuisi yhtä iisisti kuin miehen kanssa, koska tissioptio on olemassa. Samalla olin kuitenkin päättänyt, että sitä yhtä aamuyön kertaa enempää en imetä. Olin varautunut valvomiseen ja kovaan itkeskelyyn. Mutta nyt onkin kolme yötä mennyt ihan hyvin.
Ekana minun unikouluyönäni poju yhden vajaan tunnin pätkän kitisi vähän, eikä meinannut saada unen päästä kunnolla kiinni. Muuten heräsi vain pari kertaa lyhyesti + kerran aamuyöllä syömään. Kaksi seuraavaa yötä menivät vielä paremmin: toisena yönä poika heräsi kerran puolenyön aikaan, mutta imetin vasta aamulla kuuden jälkeen, kun jo noustiinkin sitten ylös. Ja viime yönä ei herännyt kuin puoli viiden aikaan syömään ja sitten jatkoi unia yli seitsemään.
Nyt on siis aika toiveikas olo. Jospa meillä ei enää siihen hurjaan yösyöpöttelyyn ja jatkuvaan heräilyyn palattaisi. Toki levottomia öitä tulee lapsilla aina, ja esimerkiksi vauvan sairastaessa voi joutua tuosta yhden imetyksen taktiikastakin tinkimään. Mutta yllättävän nopeasti silti muuttuivat nuo yöt siedettäviksi. Toivotaan, että sama suunta jatkuu.
Tsemppiä kaikille öiden uuvuttamille! Meillä tuo tassuttelu tuntui tepsivän tosi hyvin.
LL + poikanen
Meillä oli sama meininki esikoisella. Pahinta aikaa oli 6-11kk. Poika heräili tunnin-kahden välein koko yön ja illalla vaati jopa 45min tissin lutkutusta ennen nukahtamista. Yritettiin kanniskelemalla 8kk iässä, muttei poika tajunnut touhun tarkoitusta, huusi vain, kunnes sai tissin suuhun.
Selvisin nukkumalla vauva vieressä ja tissit hollilla. Nukahdin onneksi imetyksen ansiosta aina kesken yöruokailun, mutta väsyttihän ne heräilyt silti.
Välillä kokeilin Pantleyn menetelmää eli nännin varovaista irrotusta suusta yms, muttei onnistunut. Ei myöskään tassuttelu (kuten teillä jo menee osittain:)
11kk iässä mies oli yön poissa ja päätin, että nyt loppu! Tässä iässä pojalla oli jo sen verran "järkee", että tajusi kai mitä yritin: olin selinmakuulla sängyssä ja heijasin poikaa rinnan päällä puolelta toiselle. Nukahti puolessa tunnissa ja siitä nukahtamiset alkoivat lyhentyä ja heräämisetkin vähentyä. Yöllä kuitenkin imetin edelleen 1kk ajan ja kun lopulta lopetin, niin maidon tulokin loppui, joten toisaalta näillä yöimetyksillä on jalansijansa vauva-(eli alle 1v.)arjessa.
Raskasta se on, mutta päätin,etten halua antaa vauvalle ollenkaan korviketta, joten yöimetin hyvällä omallatunnolla, koska maidontulo pysyi sen ansiosta.
Voimia sinulle. Vauva-aika menee lopulta nopeasti ohi... Liian nopeasti...