Keksikää mulle uusi ammatti

toisaalta vaikka opiskelisin lisää, eivät työn ominaisuudet sen kuormittavuuden kannalta juuri muuttuisi sosiaalialan töissä. Sekin on varmasti henkisesti todella raskasta, jatkuvasti ongelmia ihmisillä. Olen välittävä ja herkkä ihminen, otan huolet liikaa kantaakseni, vaikka olenkin siitä saanut positiivista palautetta työssäni, mutta välillä pelkään etten jaksa.

Ikävä kyllä suuri osa ihmisläheisestä työstä on myös hyvin raskasta ihan vaan sen takia, että ihmiset ovat niiiiin vaikeita. Jos haluat olla ihmisten kanssa tekemisissä pelkästään positiivisissa merkeissä, miten olisi esim. joku terapeutti (shiatsu, vyöhyke, fysio jne) homma?



Mitä tarkoitat, että tykkäät kirjoittaa? Runoja? Vai ajattelitko kenties toimittajan uraa? Siinä kyllä saisi olla ihmisten kanssa tekemisissä, mutta jos et usko kestäväsi sh:n duunin paineita, voi toimittajanhommissa olla myös vaikeaa.

Tarinoita, vähän runojakin joskus olen kirjoittanut. Toimittajan työ on myös vuorotyötä ja hektistä sellaista, joten sanon ei kiitos jo kättelyssä, enkä lähde näitä kahta alaa arvioimaan keskenään. Kuten sanoit, jokaisessa työssä on omat hyvät ja huonot puolensa. Ehkä sitten jatkan terveystieteen opintoja yliopistossa

Ettei ole kysymys varsinaisesti siitä, etten kestäisi työn paineita, vaan olen liian sympaattinen ja myötätuntoinen ihminen, otan liikaa ihmisten huolia itselleni ja mietin niitä kotona. Toimittajan työssä näkisi myös varmaan monenlaista. Koen rikkautena sen, että olen monenlaista tässä työssä nähnyt, niin syntymän kuin kuoleman ja kummallakin hetkellä olen saanut pitää ihmistä kädestä ja olla tukena. Vuorotyö on myös kaltaiselleni tasaiselle ihmiselle rasite.

ko aloille, enemmän haastetta tarvitsen.

Joskus nuorena haaveilin työstä kehitysmaissa, mutta nyt kun on perhettä niin nämä haaveet olen hylännyt liian vaarallisina.

Kunnioitan tätä luonnollisesti, kuten kaikkea muutakin työtä.

Vaan todella vaikeissa elämäntilanteissa olevat sairaat ihmiset ja heidän kohtalonsa tuntuu edelleen vaikealta usean työvuoden jälkeen ja se riittämättämyyden tunne, joka on ainainen vaikka haluaa olla rinnallakulkijana ja ystävänä ammatillisessa mielessä...

Eikä minulla ole kovin paljoa tietoa kaikista muista töistä, koska olen kymmenen viimeisintä vuotta ollut sairaanhoitajan. Suhtaudun kunnioituksella kaikkien ihmisten töihin ja ne sisältävät jokainen paljon, jota työtä tekemätön ei voi tietää.

mutta ehkei kovin kannattavaa toimintaa, kun niitä on aika paljon tällä pienellä paikkakunnalla. Voisin ajatella jotain hoitokotia ehkä? En tiedä sitten, millaista on yrittäjän elämä ylipäätänsä...aina tavoitettavissa.