Ajatuksia kaivataan! Kun lapsi jää isälle avioerossa
Mitä ajatuksia tulee, kun äidin ja isän erotessa lapsi jää isälle. Mitä ajattelet ensin? Mitä ihmettelet, minkä ymmärrät, mitä moitit?
Kommentit (17)
kenties isällä on tarjota lapsille vähemmän muutoksia elämään ja vähemmän stressiä esim äidin hankalien työaikojen takia.
Syitä on monia, molemmat vanhemmat ovat silti ja siksi hyviä vanhempia.
..vaikka olisi kuinka kovin yhteishuoltajuus. Miksei isä voisi olla se, jolle lapsi jää? Varmasti pitkään harkittu juttu. Miehet lähtevät helpommin, tai eivät ole tekemisissä alkuun saattamisen jälkeen.
Eittämättä mieleen tulee, että onko äidissä jotain vikaa. Toisaalta ei kai välttämättä tarvitse olla, mutta toisaalta en selvästikään osaa itse osaa asettua yhtään naisen asemaan (tämmöisiä uranaisia tms. taatusti on), joka haluaa itse vapaaehtoisesti jättää lapsensa jollekin muulle, jos hänessä itsessään ei ole mitään tekijää, joka hänet tekisi huonoksi äidiksi.
Entisen mieheni äiti lähti aikoinaan joskus 80-luvulla pois kotoaan ja pojat jäivät silloin isänsä kanssa asumaan. Nyt tilanne on paljon yleisempi, mutta siitä huolimatta huomaan etten osaa asettua myöskään poikani äitipuolen asemaan, jonka kaksi pientä tyttöä (tuohon aikaan nuorempi oli 2) jäivät asumaan isänsä kanssa.
Miehillehän se tuntuu olevan ihan normaali tapaamistiheys eikä kukaan siitä ajattele mitään sen kummempaa.
Ja kyllä mielestäni äidin rooli on suurempi varsinkin pienten lasten kohdalla. Kouluiässä ei enää niinkään.
Viikko+viikko systeemit on tietysti asia erikseen ja siinähän vanhemmuus jakaantuu tasaisesti.
Eli ei lapsi jää kummankaan luokse vaan saa jatkaa elämää molempien kanssa.
että syitä voi olla miljoonia eikä vain joko että äiti on uraihminen/juoppo
itseä ei kiinnosta mitä muut ajattelee
Jää on minusta oikeasti ihan oikein hyvä sana. Jätetään olisi paljon pahempi.
Varsinkin siinä tilanteessa jää sana on oikein hyvä, jos isä tai äiti jää entiseen kotiin asumaan lapsen kanssa ja toinen vanhemmista muuttaa pois.
on kaikki täysin sietämättömiä ihmisiä, jotka ei voi asua kenenkään kanssa. Edes omat lapset eivät siedä. Että heihin kyllä yhdistän.
Mieheni tuhoaa minut teoillaan. Pettää, valehtelee kaikessa, myös vakavissa asioissa, kommunikointikyvytön ja ei kanna vastuuta. Lapselle suht hyvä isä. Minulla ei ole alkoholi, huume tms. ongelmia. Riitely on mennyt niin pahaksi, että olen ollut jo kauan lähtemässä. Lapsi on henkisesti enemmän hänen, minä olen ollut sairaalavuodepotilaana vuoden ja etääntynyt lapsesta. Oma elämäni on todella rikki.
Itsekäs?
..jonka lapsi asuu isällä, on menettänyt elämänsä hallinnan niin täysin jo niin kauan sitten, että en missään tapauksessa antaisikaan lasta hänen hoitoonsa, jos vain voisin estää. Hän menetti lapsen huoltajuuden oikeudenkäynnissä ja hyvä niin. Tämän jälkeen hän käytännössä hylkäsi lapsensa kokonaan.
miksi pitäisi pakottaa lapsi äidin luokse? Ja miksi pitää olla joko-tai-ratkaisuja, eikö sekä-että ole kaikille parempi...
Voittehan tehdä lastenvalvojan luona vaikka vuodeksi sopimuksen, jonka mukaan lapsi asuu isällään. Sen jälkeen katsotte, miltä näyttää. Ja asuinpaikalla ei tosiaankaan ole mitään tekemistä tapaamisten kanssa - lapsella pitää olla yksi osoite, vaikka se olisi tasan fifty-fifty vanhemmillaan.
miten voit ajatella jättäväsi lapsen hänelle? En tajua ajatuksenjuoksuasi ollenkaan. Joko liioittelet tai sitten mättää jokin muu.
ja että äiti-lapsi suhde ei ole ihan terve koska normaali äiti ei IKINÄ suostuisi siihen (itse eronneena 4 lasten äiti). En suostuisi edes viikko-viikko systeemiin. Haukkukaa vain, tiedän että isä yhtä tärkeä ja bla bla MUTTA äiti on aina äiti joka kantanut lasta 9kk ja näin on erikoinen side lapseen (normaalissa olosuhteissa siis).
normaalia nykyaikana, pääasia että lapsella kaikki hyvin. Vanhempia ovat molemmat, ei isä sen vähempää kuin äitikään!
Mutta itse voisin kokea suurta tuskaa siinä tilanteessa!