Brittitoimittajan mukaan me suomalaiset emme käsittele Jokelan turman syytä tarpeeksi, outoa!

Tallensin sen koneelleni. Se piristää päivää ja saa nauramaan. Ja on kuitenkin niin totta. Hyvä että joku uskaltaa kertoa totuuden. Kauempaa näkee paremmin.

Ankeaa pimeyttä talvisin, puskia, peltoa, metsiä ja lisää metsää ja peltoa eikä mitään muuta. Nakkikioski ja kaksi kauppaa. Kaupungissa käyminen oli ihana henkireikä kaikelle virikkeettömydelle. Oli ihana istua kahvilassa ja vaikka vain katsoa ohi kulkevia IHMISIÄ ja kauniita rakennuksia vastapainoksi oman kotikylän betonibunkkeri arkkitehtuurille ja suunnittelemattomuudelle.

Vierailija:

Ankeaa pimeyttä talvisin, puskia, peltoa, metsiä ja lisää metsää ja peltoa eikä mitään muuta. Nakkikioski ja kaksi kauppaa. Kaupungissa käyminen oli ihana henkireikä kaikelle virikkeettömydelle. Oli ihana istua kahvilassa ja vaikka vain katsoa ohi kulkevia IHMISIÄ ja kauniita rakennuksia vastapainoksi oman kotikylän betonibunkkeri arkkitehtuurille ja suunnittelemattomuudelle.

Ei täällä tosissaan asiasta keskustella, ehkä näillä keskustelupalstoilla jotain, mutta siis täällä " piilossa" .

Nyt olisi aika ottaa tosissaan nuorten ja tietysti muidenkin, masennukset ja ahdistukset.

Itsekkin pikkukaupungissa kasvaneena, muistan, että erityisesti talviaika oli suht synkkää. Juuri tätä pimeyttä, peltoja ja hiljaisuutta.

Suuremmissa kaupungeissa on sentään valoa ja elämää ympäri vuoden.

vaan aggressiivinen väkivaltainen kulttuuri jossa kovaa toimintaa ihaillaan. Asejuttujen suhteen se oli oikeassa.

ihannoidaan, eikä sen vuoksi kun masentaa....

Nautin kun on oikein loskaista, märkää ja pimeää. Ei se kauaa kestä. Sitten on taas lunta ja valoisaa.

Ulkosuomalaisena minulla on avautunut silmät Suomen " pimeälle" puolelle. Ennen ajattelin, että Suomessa kaikki on kultaa ja kaikki tehdään hyvin ja oikein.. Nyt usean vuoden ulkomailla asuneena olen huomannut (niin kun tossa jo aikasemmin sanottiin), että Suomi on todella yksilökeskeinen maa ja perhekeskeisyys on unohtunut jonnekin historiaan. Sitä en edes aiemmin tiedostanut, että myös minä elin hyvin " itsenäisesti" ja vaikka perhe olikin tärkeä minulle, niin se perhekeskeisyys puuttui. Ja semmonen lähimmäisen auttamisen halu. Suomessa tahtoo vallita semmonen " paskat muista, kunhan itellä pyyhkii hyvin" mentaliteetti.. Ei ihme, että heikot jää jalkoihin=(

Niin rakas kuin Suomi minulle onkin, niin näin " kaukaa näkee siihen lähelle" ja huomaa, että siellä Suomessa on valtavan paljon syrjäytyneisyyttä, henkistä pahoinvointia, välinpitämättömyyttä, asioihin suhtaudutaan ensin negatiivisesti.. Toki muuallakin maailmassa, mutta Suomessa silmiinpistävä paljon.

Kevät ja kesä on liian valoista aikaa, että niistä voisi nauttia.

ihminen voi olla vaikka psykoosissa perheenjäseniltä huomaamatta. Ei tiedetä, keiden kanssa lapsi liikkuu, missä hän iltaisin on ja mitä hän puuhailee. Murros- ja teini-iässä se on totta kai vaikeampaa, mutta minusta Suomessa on menty vähän överiksi teinien ymmärtämisen suhteen. Annetaan mennä ihan missä ja miten sattuu, vaikka ovat lapsia vielä.



Myöhemmin perheenjäsenet elävät kaukana toisistaan, jokainen omaa elämäänsä. Jokainen saa kantaa ilonsa ja surunsa yksin. Minusta suomalaisesta yksilökeskeisyydestä ja itsekkyydestä kertoo hyvin se, miten yhteiskunnassamme suhtaudutaan lapsiin ja vanhuksiin. Tai ylipäänsä heikompiin.

niin ei mennä,koska itseä ei huvita. Ja sitten on isovanhempia, jotka eivät piittaa lapsenlapsistaan, eivätkä auta lastenhoidossa vaikka ovat eläkkeellä ja asuvat lähellä.



Tämmöisiä me monet olemme. Joten turha päivitellä, että miksi nuoret voivat pahoin (ja sekoavat kuten P-E)