tyhmä kysymys: saako lapsettomuudesta kysyä?
Meillä on hyvä tyttöporukka, joka koostuu lukioaikaisista kavereista. Olemme kaikki nyt 32-33 -vuotiaita ja kaikilla paitsi yhdellä on lapsia. Näemme parin kuukauden välein jonkun kotona, kaupungilla, saunassa. Puheet kääntyvät usein lapsiin, ja monesti mietin miltä yhdestä kaveristamme tuntuu, kun hänellä ei ole lapsia. (Parisuhde on ollut pitkään). Hän ei koskaan sano, että haluaisivatko lapsia mutta eivät saa, vai eivätkö vain halua lapsia.
Me muut olemme vähän huolissamme (inhoan sitä kun puhumme selän takana!) mutta emme halua kysyäkään ettemme pahoittaisi ystävämme mieltä tai loukkaisi hänen yksityisyyttään. Kuitenkin tuntuu että osaisimme olla hienotunteisempia jos tietäisimme. (Ja toisaalta; jos hän ei edes halua lapsia niin voisimme lakata " kyttäämästä" .)
Ystävämme on aika hiljainen ja harvoin haluaa kiinnittää huomiota itseensä. Minä mietinkin, että mitä jos hän toivoisikin meidän kysyvän aiheesta. Jospa hän haluaisikin kertoa, mutta kokee vaikeaksi aloittaa.
Jaksaako joku täällä vastata: Oletteko kokeneet, että joskus on hyvä asia, jos joku (ystävä) kysyy aiheesta suoraan? Vai onko kysyminen aina tökeröä/ajattelematonta? Onko niin, että asiasta kyllä kertoo jos haluaa.
Lapsettomuus (jos siis haluaa lapsia) tuntuu niin sydäntä riistävältä asialta, että jotenkin haluaisi antaa edes tukensa, ymmärryksensä, halauksen, ihan mitä vain, jos ystävämme siitä kärsii.
Kommentit (6)
Ja lisään vielä että jos hän joskus ottaa asian itse puheeksi niin sitten on kyllä varmaankin ok kysyä aiheesta enemmänkin, mutta ilman hänen aloitettaan ei varmaan kannata riskeerata.
Juu, ehkei kannata kysyä suoraan, ainakaan silloin, kun olette porukalla kasassa. Jos olet läheinen tuon ystävän kanssa, niin ehkä kahden kesken voisit kysyäkin; minä ainakaan en ole loukkaantunut sellaisista kysymyksistä, jotka on kysytty siksi, että ystävä on ollut kuulumisistani huolissaan tai pelännyt käyttäytyvänsä tökerösti. Eli samoista syistä kuin sinä kirjoitit tänne. :)
Sen sijaan tuli mieleen, että vauva/raskausjuttujen rajoittaminen seurassa voisi olla tosi huomaavaista lapsetonta ystävää kohtaan - ainakin, jos puhe tahtoo kääntyä vauvoihin hyvin usein. Vaikka ystäväsi olisi tahallisesti lapseton (eli ei halua lapsia tai asia ei ole vielä ajankohtainen), hän voi silti tuntea olonsa aika ulkopuoliseksi, ja jos taas asia on arka, muiden vauvajuttujen kuunteleminen voi olla todella kurjaa. En tarkoita, etteikö lapsista saisi puhua ollenkaan (ja tämä tulee siis nyt omista kokemuksistani), mutta muut, vaikka teitä porukkana yhdistävä aiheet voisivat olla turvallisempia. Itse ainakin olen ollut onnellinen, jos kaverini ovat huomioineet minua ja jättäneet perinpohjaiset vauva- ja raskaustilitykset muihin tilaisuuksiin.
Kiva kun kysyit tätä asiaa. :) Tuli hyvä mieli kaverisi puolesta, oli hänen lapsettomuutensa sitten tahatonta tai ei.
Luin vielä uudestaan tuon viestisi läpi, ja alkoi tuntua vielä paremmalta ajatukselta kysyä ystävältä suoraan kahden kesken. " Lapsellisten" kavereiden seurassa omaa lapsettomuutta ei helposti tule ottaneeksi esiin, vaikka toisaalta itse ainakin kaipaisin enemmän tukea IRL (=netin ulkopuolella) kuin mitä saan. Vaikutat tosi empaattiselta ja fiksulta tyypiltä, joten osaat varmasti toimia juuri oikein. Mukavia naisteniltoja teille!
Porukassa kyseleminen olisi tosiaan vähän tökeröä. Ehkäpä kuulostelen jos joskus kahdestaan ollessamme asia ikään kuin " leijuu ilmassa" ja kysyn, tai sitten vain odottelen jos ystävä haluaa kertoa itse.
Emme enää muidenkaan kanssa asiaa usein spekuloi selän takana, koska sekin tuntuu kurjalta. Onneksi porukallamme on myös suunnilleen samankaltaiset työ- ja ura-asiat, joten meillä on muutakin puhuttavaa kuin vauvat.
Kiva kun jaksoitte vastata. Voimia kaikille!
Jos olisin sinun asemassasi, kysyisin häneltä asiasta.
Kuten jo ajattelitkin, niin ei tosiaan kannata kysyä ainakaan isossa porukassa, vaan ystävän kanssa kahden kesken. Kannattaa myös miettiä miten asiasta kysyy, esim. " oletteko ajatelleet tehdä lapsia" ei yleensä ole paras kysymys, sillä se voi tehdä kipeää jos lasta on jo yritetty " tehdä" . Tunnet varmaan ystäväsi ja tiedät, että miten häntä lähestyä.
Jos sitten paljastuu, että he kärsivät tahattomasta lapsettomuudesta kannattaa kuunnella, jos hän haluaa asiasta puhua, mutta jättää hyvää tarkoittavat neuvot antamatta ja " ihmetarinat" kertomatta. Itse ainakin olen kokenut parhaimpana sen, jos vain saan asiasta puhua ja tulen kuulluksi. Pahoittelu tuntuu myös hyvältä, sekä se kun joku on sanonut suoraan, ettei tiedä mitä sanoisi, mutta ilmaisee " osanottonsa" .
Kaikki lapsettomat eivät halua asiasta puhua, mutta itselläni on ennemminkin niin päin, että en osaa puhua, jos minulta ei kysytä. Siksi pidän siitä, jos ystävät kyselevät hoidoista ym. Nämä asiat on kuitenkin tosi vaikeita, joten ihan päivästä riippuu miten mihinkin reagoi.
Minusta ainakin saattaisitte asettaa ystävänne todella kiusalliseen asemaan kysymällä hänen lapsettomuudestaan, moni lapseton pitää kaikkia lapsiin kohdistuvia uteluita röyhkeinä ja tungertelevina. Mikäli hän todella on tahattomasti lapseton voi asian työstäminen olla juuri niin kipeässä vaiheessa että siitä on mahdotonta puhua. Kyllä hän varmasti puhuu itse sitten jos puhumista on tai hän itse kokee siihen tarvetta.