On se vaan outoa että 10: n oppilas tekee murhan?

vaan kestä sitä menestyspainetta?

Harvoin kai keskikastia ja vielä harvemmin alempia.

Olen itse ollut tällainen kympin oppilas. Ei pahemmin ollut ystäviä nuorempana. Yläasteella minua huoriteltiin, vaikken ollut edes käsi kädessä yhdenkään pojan kanssa kulkenut ja vaatetuskin tosi vaatimatonta linjaa.



Sitä vain uppoutui niihin kirjoihinsa. Lueskelin mm. raamattua ja muita uskontojen pääteoksia ja Kafkaa yms. klassikkoja 12-vuotiaasta alkaen. Itsetunto oli ihan nollilla, toisaalta kaikki hehkuttivat psykologisista testeistä saatua korkeaa älykkyysosamäärääni. Piti aina olla paras. Yhdeksikkö oli maailman loppu. Yläasteella putosin matikassa kelkasta ja sain vanhempani maksamaan minulle yksityistunteja siinä, jotta pääsin takaisin kymppeihin kasien sijaan. Kuinka monen tiedät ottaneen yksityistunteja yläasteella??



Rankkaa oli. Mutta onneksi selvisin. Lukiokin meni aika sumussa, ei pahemmin ystäviä. Nyt, liki kolmekymppisenä, olen kuin uudestisyntynyt, entistä sosiaalisempi ja minulla on ystäviä.

Etenkään, jos sulkeutuu omaan maailmaansa liian tiiviisti ajattelemaan, ja yhteys todellisuuteen katoaa.

seiskan oppilas olisi hämmästys ollut suurempi.



10 oppilaana hän piti itseään ylivertaisena ja täydellisenä, mistä oli kaukana, koska teki jotain tuollaista

Minun ja tavispulliaisen ero on yhtä suuri kuin tavispulliaisen ja kehitysvammaisen ero. Ei sitä voi kovin helposti löytää sitä yhteistä kieltä moisessa tilanteessa. Toivon, että lapsistani kehkeytyy aivan tavallisia ihmisiä, se on niin paljon helpompaa.



5

Ei mua mitenkään ahdistanut se, että olisi pitänyt olla hyvä koulussa, mä nyt vaan satuin olemaan hyvä koulussa muuten vaan. Ei se että on hyvä koulussa tarkoita automaattisesti sitä että olisi jotenkin pinko tai nössö tai omituinen.

Voi olla esim. matemaattisesti älykäs, mutta sosiaalisesti lahjaton.

Voi olla sosiaalisesti älykäs, mutta matemaattisesti lahjaton.



Kari Uusikylä erottelee lahjakkuuden tyyppejä. Ja onhan niissä eroja.