Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko lapsillasi n. vuoden ikäero?

Vierailija
09.11.2007 |

Ja jos on, niin onko ihan suunnitellusti?

Osasitko etukäteen kuvitella millasta on aluksi?



Mä luin uudesta Kaksplussasta pienistä ikäeroista ja oli ihan oikeasti järkyttynyt ensimmäisestä esimerkistä, kun toisen lapsen raskaus alkoi, kun esikoinen oli 3kk.

Kun toinen syntyi, eka ei osannut kävellä. Kaksi vauvaa siis. Miten tollasesta selviää täysjärkisenä? Ja joku vielä omasta halustaan.

Ekat vuodet menee ihan sumussa. Kuka siitä nauttii, väsynyt äiti vai huomiosta taistelevat vauvat?

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
09.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

meillä 1v 2kk ikäeroa, oli suunniteltu. Ja toimi tosi hyvin! Sain pitää kahta lasta vauvana yhtäaikaa, onhan ihmisellä kaksi kättä, syliin mahtuu kaksi, rattaisiin kaksi esim selät vastakkain jne Vaikeampi tilanne mielestäni on jos esikoinen esim 2-vuotias, silloin hänet leimataan heti isoksi. Meillä kolmas lapsi tuli 3v päästä tokasta ja mielestäni tämä on paljon vaikeampaa, kun on niin eri-ikäisiä perheessä. Täytyy olla niin paljon virikkeitä eri-ikäisille, pienimmäll eriittäis vaan äiti, isompia pitäs viedä kerhoihin jne.



Itse siis nautin kahden pienen vauva-ajasta, käytännön hoitumisessa ei ollu mitään ongelmia. Kysykää vaan lisää.

Vierailija
2/10 |
09.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

joku sylissä?

Osasiko teidän esikoinen jo hyvin kävellä tokan syntyessä? Eikö ihmisten ilmoilla liikkuminen ole ollu tosi hankalaa, kun on ollu kaksi niin pientä joiden ruoka- ja nukkumaajat täytyy huomioida hyvin?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
09.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

kakkonen vastaa:

esikoinen osasi kävellä, mutta aina kun pihasta poistuttiin otettiin rattaat mukaan, joissa sitten vuoronperään nukkuivat päiväunet, jos ei siis oltu kotona sisällä nukkumassa. Oli vaihe kun nuorin nukkui 3 krt unet ja vanhin kahdet, eli rattaat oli vuoronperään käytössä (meillä ei ollu tuplarattaita). Ja sitten vuodne kuluttua jo nukkuivat yhdessä samaan aikaan yhdet unet. Se vauvavaihe meni niin nopeasti, ja yhdelllä hujauksella, että sen takia varmaan nousi vielä vauvakuume vaikka meillä lasten lukumäärän piti jäädä kahteen.



Mä itse olen luonteeltani " rento" , eli en siis koskaan ole pitänyt kellon tarkkoja rytmejä lapsillani, ovat nukahtaneet milloin mihinkin, syliin rattaisiin sohvalle mihin vaan. Enkä kokenut 2n pienen vauvan hoitoa rankkana. nyt vanhimmiten olen tullut mukavuuden haluiseksi, ja kolmanne nvauva-aika ollut rankempi.



ja tosiaan kun on kaksi pientä niin ei ole kiire kerhoihin tai harrastuksiin, nukutaan kun nukutaan, pääasia että yhtäaikaa. nyt kun kolmas on pieni, niin täytyy raahata kolmatta isompien mukana eri harrastuksiin, aamuherätykset ym rankkoja.

Vierailija
4/10 |
09.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Neljä ihanaa lasta 1996-2001.Kummasti kaikki sujui.

Vierailija
5/10 |
10.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja hyvin meni. Lapset kasvoivat kiinni toisiinsa niin, että väittävät olevansa kaksosia. Toinen tosin osasi hyvin kävellä, kun toinen syntyi, mutta kaksosrattailla mentiin. Ja asuimme Keski-Euroopassa tuolloin (nyt takaisin Suomessa).



Mutta vieläkin kohtaan sitä voivottelua. Viimeksi yksi kollega ihmetteli muutama päivä sitten, että noin pienellä ikäerolla. Kukin tavallaan ja omien voimien mukaan.

Vierailija
6/10 |
10.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta elämä helpottui huomattavasti kun toinen lapsista syntyi. Esikoinen osasi jo syödä vuodenikäisenä omatoimisesti ja pikkuveli nukkui ensimmäiset 1v 6kk lähes jatkuvasti. Oli tuskin koskaan hereillä. Ihan kuin ei olisi lasta ollutkaan. Nyt kun ovat kouluiässä niin ovat rasittavia. Paljon vaikeampaa oli silloin kun kolmas syntyi ja esikoinen oli 6v ja toinen 5v. Todella raskasta aikaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
10.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toisen vauvan synnyttä oli jo helpompaa. Ei vaan ykisin viittiny kahden vauvan kans paljon kotoa lähtä pois. 2 kuukautta meni ennen kuin eka vauva alkoi kävellä.

Vierailija
8/10 |
10.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan kivasti meni, toki oli raskasta, mutta esikoinen oli jo vakaa kävelijä kun pikkusisko syntyi ja muutenkin ei ollut mikään äidissä riippuva tapaus vaan enemmän menijätyyppiä.



Seuraa niistä on ollut toisilleen tosi paljon, yhteiset leikit alkoi pallon vierityksellä kun nuorempi oli jotain 9kk.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
11.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja hyvin on mennyt. Nuorimmainen oli jo melkein 3 kk kun esikoinenkin vasta oppi kävelemään. Silti hienosti pärjättiin. Laitettiin vaan asiat tärkeysjärjestykseen mitä pitää milloinkin tehdä ja mitä ei.

Vierailija
10/10 |
11.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja oli suunniteltu että toinen lapsi saa tulla heti kun haluaa, mutta emme arvanneet että noin nopeasti tärppäisi vaan olimme odottaneet noin puolentoista vuoden ikäeroa.



Hankimme tuplarattaat, esikoinen oli juuri oppinut kävelemään kun nuorempi syntyi.



Plussaa oli se että esikoinen ei osannut olla vielä mustasukkainen, vaan pikkuveli on aina ollut itsestäänselvyys. Eikä isompi osannut kaivata " seuraa" pienemmästä kun itsekin oli vielä niin pieni.

Kun vauva nukkui paljon aluksi, niin sain itsekin levätä kunnolla päiväsaikaan kun isompi vielä nukkui kahdet päiväunet ja sitten yhdet pitkän päiväunet.

Toista odottaessa ei tarvinnut ravata niin paljoa kerhoissa jne kun esikoinen ei osannut sellaisia kaivata, toisin kuin vaikka 3v lapsi olisi kaivannut jo tekemistä ja leikkiseuraa. Samoin esikoinen ei painanut odotusaikana vielä niin paljoa että nosteluista olisi tullut ongelmia.



Yövalvomiset hoituivat kerralla kun samalla heräämisellä hoiti kaksi lasta.



Näin jälkikäteen olen erittäin tyytyväinen pienestä ikäerosta. Lapset ovat olleet käytännössä aina kuin paita ja peppu, ja moni luulee kaksosiksi kun ovat niin tärkeitä toisilleen.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi yhdeksän viisi