Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa!! Mies uhkaa viedä lapseni!!!
09.11.2007 |
Olemme avopari ja meillä on pieni lapsi. Takana on suhteellisen lyhyt seurustelu, jonka aikana on paljastunut että mieheni on salaillut ja valehdellut minulta paljon asioita mm. veloistaan ja toimeentulostaan. Näistä asioista mies ei puhu edelleenkään. Hän on stressaantunut, laihtunut huomattavasti vuodessa ja käyttää lähes päivittäin alkoa rentoutuakseen. Ei humalaan saakka, vaan lähinnä tissuttelua iltaisin. (joskus sen siiderin pari otan itsekin) Työssä hän ei ole käynyt yhdessäoloaikanamme juuri ollenkaan. Muutenkaan hän ei harrasta muuta kuin kotona oloa ja pihahommia korkeintaan. Itse olen ollut aina liikkuvaista sorttia ja haluan tavata ystäviäni. Miehen mielestä minun harrastukseni ovat este normaalille perhe-elämälle. En saisi harrastaa mitään muuta kuin kotonaoloa, jolloin hän olisi tyytyväinen.
Perheessä on siis vauva (8kk:n ikäinen), jolla mies on alkanut kiristämään minua. Aikaisemmin hän antoi minun tavata ystäviäni, mutta nyt olen ollut jonkin aikaa ns. " vanki omassa kodissani" . Kauppareissut saan käydä itsekseni, mutta jos ne ovat hänestä liian pitkiä laittaa hän pian tekstiviestejä perääni. Harrastukseni pariin mies ajaa autollaan perässäni ja jos minulla on autoni kyydissä jokin mies, pitäisi hänen tulla mieheni kyydissä. (hullulta varmaan kuullostaa, mutta niin se on) Miehiä minulla ei saisi olla ystävinä. Olen yrittänyt lähteä viikonlopuksi ystäväni/perheeni luo, mutta mies uhkaa, että jos lähden niin takaisin ei ole tulemista ja hän hakee lapsen huoltajuutta itselleen. Hän kertoo saavansa sen helpolla, koska syön mielialalääkkeitä ja olen siten hänen mielestään huono äiti. Olen mieheni mielestä myös itsetuhoinen.
On totta, että syön masennuslääkkeitä ja iltaisin joudun ottamaan unilääkkeen, että saan nukuttua. Masennukseen lääkkeet ovat olleet estona uusiutumisen takia, minulla on kuusi vuotta sitten diagnosoitu lievä masennus, jonka takia tämä lääkitys. Työstä en ole ollut tämän takia koskaan kuitenkaan sairaslomalla. Tässä elämäntilanteessa mikä nyt on, ovat nämä lääkkeet enemmän kuin tarpeen että jaksan. Itseäni en ole koskaan yrittänyt tappaa, mutta olen kyllä suutuspäissäni sanonut miehelleni että helpompaa olisi kun ottaisin kaikki pillerit kerralla kuin elää tätä elämää hänen kanssaan. Muutenkin pinna on kaiken tämän takia ollut todella kireällä. Ja riidat pinnassa. Pahasti sanotaan puolin ja toisin, mutta minusta lapsi ei saisi olla välikappale ja ase toista vastaan.
Kysyisinkin, että onko tällainen oikea syy miehelleni saada huoltajuus? Mies on minua vanhempi ja hänellä on aikaisemmasta liitosta lapsia, joita hän ei edes tapaa joten tämä tällainen uhkailu on minusta hänen osaltaan vain kiusantekoa minua kohtaan ja ase, jolla saada minut pysymään kotona. Itse en vaatisi, jos eroaisimme mitään erillisiä huoltajuuksia, koska minusta lapsella on oikeus molempiin vanhempiin. Mies on hyvä isä tyttärelleen. Ja minuakin kohtaan hän on muuten huomaavainen ja hyvä mies, ainoa ongelma on tämä vallankäyttö ja uhkailu ja valehtelu. Fyysisesti hän ei ole ollut koskaan väkivaltainen.
Olen palailemassa äitiyslomalta pian takaisin työelämään. Se tuo varmasti apua, että pääsee välillä kotoa pois hengähtämään. Koskaan en ole miestäni pettänyt, en tiedä mistä tämä luottamuspula ja uhkailu on saanut alkunsa.
Haluaisinkin nyt saada tietoa teiltä jotka asioista tiedätte millä perusteella huoltajuuden voi toinen osapuoli saada itselleen? Onko minulla todettu masennus siihen riittävä syy? Minusta se ei ole. Masennus on sairaus siinä missä jokin muukin, eikä se estä minua olemasta hyvä äiti lapselleni.
Näistä asioista pitäisi pystyä puhumaan mieheni kanssa, mutta hän ei puhu. Muutenkin hän on sellainen ettei ulkopuolisille saisi puhua, vaan kaikille pitäisi pitää ns. kulissit pystyssä.
Arvatkaapa alkaako tämä ahdistus kasvaa jo liian suureksi, että yksin enää tämän asian kanssa jaksaisin painia. Siksi tämä purkautumiseni täällä. Ajatuksenvaihtoa kaipaisin ja neuvoa tilanteeseen.
Kommentit (33)
ja todellakin mies voi salata pimeät puolensa pitkäänkin, meilläkin totuus alkoi lopulta paljastua vasta raskauteni aikana.
Ota asia puheeksi neuvolassa tai käy sosiaalityöntekijällä - sieltä saat tukea ja apua. Kannattaa miettiä, onko tuo ilmapiiri sopiva lapselle. Lievä masennus tai lääkitys eivät ole esteitä huoltajuudelle. Puhu asiasta ulkopuolisille, ystäville ja sukulaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeaa puhua, kun tuntee itse olevansa syyllinen kaikkeen.
saada toinen tuntemaan syyllisyyttä ja sitä kautta jäämään suhteeseen.
Siksi ulkopuolisille puhuminen olisi tärkeää, läheisille sukulaisille ja ystäville, siten saa hieman objektiivisempaa näkemystä tilanteeseen.
Ap:n kertomus miehensä käytöksestä kertoo sen, että miehellä on ongelmia ja miehen käytös ei ole normaalia. Normaalia taasen olisi se, että naisellakin saisi olla harrastuksia - se ei ole itsekyyttä.
kykene sitä hoitamaan.. joten hae apua. Selviät varmasti, mutta jätä ihan oikeasti se mies. Hän tulee käyttämään tuota henkistä väkivaltaa sinuun ikuisesti.
Jotain narsistin piirteitä löydän miehestäni, mutta myös itsestäni. Tuo neuvolassa puhuminen ei näin pienellä paikkakunnalla ole kovinkaan helppoa. Kaikki tuntevat toisensa, tunnen häpeää tilanteesta itsekin. Suurimmaksi syyksi siksi, että tunnen itseni syylliseksi tilanteeseen.
Mies on itse sanonut/uhannut menevänsä neuvolaan puhumaan kuinka huono äiti minä olen (jos jättäisin hänet). Puhua hän osaa kyllä. Vieraille, ei minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eipä taida hänellä olla paljoa mahdollisuuksia saada lapsen huoltajuutta. en usko että että hoidettu masennus vaikuttaa mitenkään ettet voisi saada lapsen huoltajuutta itsellesi. Kuullostat ihan tervejärkisesltä naiselta, toisin kun avomiehesi. kun ette ole naimisissa, niin tunnustiko hän lapsen? entä onko teillä yhteishuoltajuus?
Kyllä, yhteishuoltajuus on. Aika huvittavaa kun löysin juuri miehen puhelinlaskun. Se oli satoja euroja ja siltikään näen häntä todella harvoin puhelimessa. Lisäksi olen nyt viimeaikoina katsonut yhden ja ainoan kerran hänen kännykkäänsä. Kaikki puhelu- ja tekstiviestitiedot (paitsi omani) oli pyyhitty pois. Joten luulepa, että hänellä on paljon salattavaa minulta.
Itse pidän itseäni aika määrätietoisena ja jämäkkänä ihmisenä. Sanon asiat joskus vähänkin suoraan. Siksikin tämä syyllisyys. Mies on taas hiljainen hyssykkä. Rakkauttaan pystyy ylistämään, mutta arkiasioista puhuminen ei onnistu. Sitten kun tulee tiukkapaikka, niin alkaa tuo lapsella uhkailu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinne tulee merkintä että olet itse hakenut apua ja huolissasi tilanteestanne. Lievä masennus lienee niin tavallista nykyaikana, että on turha pelätä että sen takia huoltajuus menisi.
Miehen työttömyys lienee pahin asia, miehellä on päiväkaudet aikaa miettiä sinun tekosiasi. Jos olisi töissä, niin aikaa ei jäisi samalla tavalla tyhjänpäiväisyyksiin. Kumpi teillä elättää perhettä, taisit itsekin olla vielä kotona vauvan kanssa. Tuskin olet taloudellisesti riippuvainen miehestäsi, kun miehellä ei ole edes tuloja.
Mikä miestäni mielestänne vaivaa? Voiko hän saada apua mistään? Itsehän hän ei näe mitään vikaa toiminnassaan. Minussa on syy.
Olen löytänyt lukemattomat määrät maksamattomia laskuja, ulosottokirjeitä. Hän on valehdellut minulle lukuisista muistakin asioista, lupaa mutta mikään lupaus ei toteudu. Jos kysyn miksi ei, niin ei hän muista asiasta edes puhuneensa.
Lähtisin jos uskaltaisin. Mutta en uskalla. Mies syyllistää minut kuitenkin heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onneksi pääsin eroon hänestä.
Meillä siis juuri aivan samanlaista,ulosotossa laskuja joten
ei siis kannattanut mennä sen takia töihin,oltiin
avoliitossa ja jälkeen päin sain kuulla aikamoisia juttuja
hänestä...ja lapsia edellisistä liitoista enemmän kuin yksi..
Alkaako miehen etunimi r kirjaimella???
Ei ala R:llä.
Kauanko teidän suhde kesti? Kuinka kauan meni kun aloit huomaamaan kaytöksen muuttumista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy tunnustaa, etten ole ketään existäni koskaan pelännyt mutta tätä miestä tavallaan pelkään.
Ota nyt sosiaalitoimistoon yhteyttä ja kysy miten menetellään jatkossa, KUN lähdet lapsen kanssa pois miehen luota. Kun kerrot yhteiselämästänne ja miehen psykologisesta painostamisesta, he kyllä auttavat sinua. Ja tuota sinun on turha pelätä, että lapsesi menettäisit - jotta nainen menettäisi lapsensa huoltajuuden, täytyy hänen olla hyvin epätasapainoinen ja jollain tavalla asettaa lapsensa vaaraan. Sitähän sinä et tee - paitsi jos jäät tuohon " perhe-elämään" .
Masennus tai lääkitys ei ole mikään syy evätä huoltajuutta. Miehelläsi taasen on hyvin heikot (olemattomat) mahdollisuudet, koska ei tapaa muita lapsiaankaan. Yhteishuoltajuuden voitte saada, mutta mieti tarkkaan, pystyykö miehesi kanssa jatkossa asioita hoitamaan, niin että yhteishuoltajuuden tavoitteet toteutuisivat, vai pitäisikö sinun sittenkin hakea heti yksinhuoltajuutta. Sittenhän olet kuitenkin täysin vapaa antamaan lapsen ja isän tavata toisiaan vaikka miten usein, mutta viimeinen sana lapsen asioista säilyisi kuitenkin sulla. Jos mies vaikka jostain syystä päättäisi ryhtyä hankalaksi, yksinhuoltajuus antaisi sinulle enemmän keinoja asioiden hoitamiseen.
Paljon tsemppiä ja jaksamista! Muista että ansaitset parempaa kuin tuo mitä teillä nyt on, joten anna sille paremmalle mahdollisuus. Olen hengessä mukana. :)