Minkälainen ihminen sinä olet joka syytät kaikkia muita kuin itse tekijää tässä Jokelan asiassa?
Spekuloidaan/syytetään opettajia, netin käyttäjiä ja kaikkia muita, jotka eivät huomanneet.
Aivan HIRVEÄÄ!
Ihmettelen todella kuka laittaa näitä aloituksia tänne.
Kommentit (12)
Tottakai Pekka-Eric on syyllinen tapahtuneeseen, sitä ei kukaan kiellä. Mutta kai nyt ihmiset saavat miettiä, että mikä tähän kaikkeen johti, vai saako? Ei kukaan nuori ihminen sekoa tuosta noin vain, pakko on olla jotain tekijöitä jotka hänet tällaiseen hirvittävään tekoon ajoi.
Kaikkein hedelmättömin tapa on leimata P-E pahaksi ihmiseksi ja se siitä.
Vierailija:
Tottakai Pekka-Eric on syyllinen tapahtuneeseen, sitä ei kukaan kiellä. Mutta kai nyt ihmiset saavat miettiä, että mikä tähän kaikkeen johti, vai saako? Ei kukaan nuori ihminen sekoa tuosta noin vain, pakko on olla jotain tekijöitä jotka hänet tällaiseen hirvittävään tekoon ajoi.
Ovatko laittaneet ovet lukkoon vai eivät.
Kun poliisikaan ei vielä ole selvillä kaikesta.
Onneksi AV:lla ollaan.
Siitä ettei lastensuojelu, koulupsykologia, keskusteluterapia, internetin valvonta, lastenpsykiatria eikä yhteiskunta tullut apuun ajoissa.
Tekijä on lapsi! Masentunut kakara, jonka hätähuutoja on netti täysi. Lapsi joka söi aikuisten määräämää Cipralexia tms. jotka olivat myös Columbinen kouluampumisten takana.
Lapset ovat edesvastuuttomia, aikuisten pitää kantaa vastuu.
Tuskin siellä on ollut aikaa miettiä toiminta strategioita!
Lastensuojelu kärsii kroonisesta resurssi- ja rahapulasta. Koulujen keskusteluapu on minimaalista, yksi psykologi voi hoitaa montaa koulua, lastenpsykiatrille pääsemisessä voi kestää reilut puolikin vuotta, vanhempien avioerot raaistuvat ja yleistyvät. Juuri Jokealan kaltaista jälkeä me vanhemmat ja aikuiset mahdollistamme sillä, ettemme varmista kaikkien nuorten mahdollisuutta voida hyvin ja kasvaa tasapainoisiksi aikuisiksi. Myös aikuisten terapiaan pääsy on usein hankalaa, millaiseksi aikuiseksi lapsi kasvaa masentuneessa kodissa?
Meidän vanhempien pitää hyväksyä, että jos lapsi todellakin haluaa apua, hänellä pitää olla muitakin aikuisia lähellä kuin vanhemmat. Osa ongelmista on kuitenkin sellaisia, että vaikka vanhemmat olisivatkin valmiita kuuntelemaan, niistä ei haluta puhua vanhemmille. Kaikki varmaan muistaa tämän omasta nuoruudestaan! Kavereillekaan ei kehtaa aina kaikesta puhua.
Meidän aikuisten tehtävänä on pitää huolta siitä, että omien lasten lisäksi muutkin nuoret saavat tarvittaessa apua ja psykologisia palveluita. Joka neljäs nuori on masentunut.
Minusta Jokelan tapaus on kaikkien meidän aikuisten syy!
Jos luokkakaveritkin oli?
Onko vanhemmat niin kiireisiä, etteivät huomaa lapsessa mitään outoa?
Me voitais yhteiskuntana pitää parempaa huolta eksyneistä, syrjäytyneistä ja seonneista. Eiks jep?
Kun ei sillä ollut vissiin oikein kavereitakaan. Jos on asioittensa kanssa ihan yksin, sitä linnoittautuu nettiin ja ajatusmaailma vääristyy. Tiedän itsestäni että näin on. Sitten masentuu, ja kyllä, myös minulla on ollut fantasioita ihmisten vahingoittamisesta.
Kukaan koulussa olleista ei toiminut väärin, kaikki teki parhaansa. Tottakait jälkikäteen ja sivusta voi antaa viisaita neuvoja miten olisi pitänyt toimia. Mutta kun on itse aivan yhtä-äkkiä keskellä tuollasta tilanne, ei siinä voi alkaa analysoimaan mikä olisi paras tapa toimia.
Siinä kaikki liikkeet tulee ihan vaiston varaisesti.
Ymmärrän, että nämä asiat ovat helpommin kestettävissä, kun voidaan etsiä syyllisiä ja yritetään löytää se syy tälläisen hirmuteon takana.
Totuus kuitenkin on, että vaikka tätä pohdiskeltaisiin kuinka niin näitä tapahtumia ei voida koskaan estää täysin. Se ei ole mahdollista niin kauan kun ihmisiä on olemassa.
Jotkut ihmiset ovat yksinkertaisesti pahoja. Jotkut taas sekoavat hetkellisesti tms. On vaikea sanoa mikä pätee yksilön kohdalla. Monille tuntuu olevan pakkomielle ymmärtää näitä murhaajia eikä käsitetä ettei heitä voi ymmärtää, jos ei itse ole samassa pisteessä. Masentuneisuutta ja väkivaltaisia ajatuksia on lähes kaikilla jossain vaiheessa. Tarvitaan kuitenkin tietyn tyyppinen ihminen, että ne ajatukset toteuttaa tässä mittakaavassa ja että ne purkaa poikkeuksellisesti ulkopuolisiin ihmisiin ja etukäteen on vaikea sanoa, kuka tälläinen on. Siitä ei luultavasti ole tietoinen itsekään.
Yhteiskunnassamme vallitsee välinpitämättömyyden kulttuuri ja siitä pitää opetella ulos.