Onko kahden lapsen kanssa huomattavasti hankalampaa kuin yhden kanssa?
Kommentit (23)
Vaikka on niistä välillä seuraa toisilleen. Yleensä kyllä menee tappeluksi.
meillä ikäeroa 1v 6kk ja nyt kun isompi on 2v niin silti on hankalaa.
Yksi on helpompi saada hoitoonkin kuin kaksi, puhumattakaan sitä useammasta!
Työmäärä ei suinkaan tuplaannu vaan triplaantuu. Vauva-aika on tosi raskas, jos vauva nukkuu huonosti. Jaksa siinä sitten olla uhmaikäisenkin kanssa päivällä. Ja yksi on tosiaan helpompi saada hoitoon.
minusta on helpompaa, kun on kaksi. En muistaakseni ole kertaakaan ajatellut, että olisipa vain yksi lapsi. Esikoiseni on aika säyseä tapaus, eli vauva-aikakin meni niiltä osin ihan ok.
Nautin suunnattomasti, kun näen, miten lapsemme leikkivät yhdessä, halaavat toisiaan, lohduttavat ja vanhempi opettaa pienemmälle jotain.
Sitten kun nuorempi oppii vähän leikkimään, niin touhuavat yhdessä täysillä. Pienet tappelut ei siinä mitään haittaa. Jokainenhan muistaa omastakin lapsuudesta, kun se auton takapenkki ei millään riittänyt kaikille... ;)
3 v. ja 1v., kumpikin säntäilee omaan suuntaan ja isommalla uhma pukkaa edelleen. Joskus, kun saisi nuo tenavat työnnettyä edes hetkeksi johonkin hoitoon. Voi olla tietenkin helpompaakin, jos on tukiverkko kunnossa. Meillä ei sellaista ole valitettavasti. Mulla molemmat lapset kotihoidossa, en kuitenkaan halua isompaa laittaa päiväkotiin, kun kuitenkin olen kotona pienemmän kanssa.
Kaksivuotias on liian pieni isosisarrukseksi. Toki helpottaa, jos mies on paljon kotona tai on mummo tai joku muu joka voi auttaa.
Riippuu paljon esikoisesta. Meillä esikoinen otti tulokkaan hyvin vastaan, ikäeroa 2 v 8 kk: tosin esikoinen on rauhallinen luonteeltaan. Keskimmäisellä ja kuopuksella on ikäeroa 2 v 2 kk ja kolmen kanssa hommaa on .. älyttömästi.
Meillä ikäeroa 3v. ja jos ei oteta huomioon jotain pikkujuttuja (ei voi niin spontaanisti lähteä jonnekin, kun pitää ajatella vauvan syömiset, nukkumiset jne.) niin elo kahden lapsen kanssa on ollut helpompaa kuin yhden. Nyt ovat 1v ja 4v ja leikkivät yhdessä aika paljon. Muutenkin isoveli viihdytti pienempää jo vauvana paljon (oma-aloitteisesti) ja koska isompi oli jo tarpeeksi iso pikkusiskon syntyessä, niin ei vauva-aika ollut raskas ollenkaan. Vauva oli tyytyväinen ja nukkui hyvin, isoveljellä välillä uhmaa, mutta se nyt kuuluu asiaan. En osaa valittaa.
Ainoa asia mikä on toki raskasta on yövalvomiset, vauva nukkui alkuun tosi hyvin mutta sitten alkoi heräilyt tuossa 6kk kohdalla. Mutta sekin kuuluu jollain tapaa vauva-arkeen, joten siitäkään turha ottaa stressiä. Nyt jo helpottaa.
Mä en oo kummankaan kohdalla ollut mikään kovin fanaattinen minkään aatteen suhteen, enkä ylihygieeninen jne. Joten olen luovinut käytännön tilanteista välillä siitä, missä aita on matalin.
Mutta yhden kanssa liikuin ihan älyttömästi koko ajan. Kahden kanssa jäin vähän enemmän kotiin, kun oli olevinaan haastavampaa tuo liikkuminen, mutta sekin kai asennekysymys.
Alussa tuntui esikoinen kärsivän tilanteesta vähän, mutta se aika oli niin lyhyt, että tuskin sitä lopulta ehti kukaan kunnolla tajutakaan. Itselle vaan tulee alussa se riittämättömyyden tunne.
Mutta en edelleenkään vaihtais tilannetta toiseen. Ja nyt niistä on mukavasti seuraa toisilleenkin
Tosin, kun kuopuksella oli koliikki, mies työmatkalla jne niin oli niitä huonoja hetkiä. Mut ehkä eka vajaa puoli vuotta oli vähän hankalampaa, kun se esikoinen vaati myös huomiota. Mutta esikoinen oppi leikkimään yksinäänkin ja nyt rakastavat toisiaan ja leikkivät keskenään hienosti. Eli ikää heillä on 4 ja 2 ja tasan 2 v. ikäero. Suosittelen! Huonommalta vaikuttaa lahipiirin 3-5 vuoden ikäerot.
3-vuotias ja sisarus kuukauden vanha, todella mukavasti on sujunut. Mutta välillä on hetkiä, ettei tiedä mihin repeäisi.
Ja tottakai kahdessa on enemmän " työtä" kuin yhdessä. Mutta hyviä puolia on niin paljon, että niitä ei voi edes alkaa luettelemaan :)
isompi jatkuvasti läpsimässâ yms pienempäâ, pienempi alkaa itkeä, äiti komentaa, kamala hässâkkâ on valmiina. toisinaan myös leikki sujuu.
Mutta kyllä se siitä helpottaa.