Tällaisina kriisihetkinä huomaan, miten yksin minä olen. Kukaan ei tule minulta kysymään, miten minä voin.
Joo, ajattelen tietysti vain omaa napaani ja itsekkäästi.
Minua ahdistaa kauheasti, etten pääse kelleen puhumaan asioistani.
Ihan sama vaikka kuolisin, kukaan tuskin jäisi kaipaamaan, kun minua ei kukaan muista, eikä minulle kukaan soita.
Kommentit (8)
Kai nyt joku on, jolle sinä voit soittaa? Ei aina voi jäädä odottamaan, että joku muu tulee hakemaan.
Vierailija:
Kai nyt joku on, jolle sinä voit soittaa? Ei aina voi jäädä odottamaan, että joku muu tulee hakemaan.
Ei minulta ainakaan kukaan kysele vointia tälläisessä tapauksessa kun ei kosketa läheltä. Ja jos sua noin ahdistaa. soita itse kriisipuhelimiin mitä on avattu. Ei kukaan tiedä ajatuksiasi jos et niitä itse kerro.
Vai miksi vointiasi pitäisi kysellä?
että monillla yksinäisillä ihmisillä tämä tapaus nostattaa pintaan omia kokemuksia ja tuntemuksia, ahdistusta ja muuta. Kriisipuhelin on ainakin yksi, josta löytyy kuuntelevat korvat. Jos ei kukaan ympärillä oleva tunnu välittävän, niin soita kriisipuhelimeen ja kerro omista tuntemuksistasi.
Sinun ei ole tarvinnut menettää ketään tässä tragediassa. Riittää että koet ahdistusta ja tunnet olosi yksinäiseksi. Se on syy, jotta soitat kriisipuhelimeen ja saat jutella ihmisen kanssa. Halaus!
täällä voi aina kertoa miltä tuntuu! :)
tuntuu. Olen kyllä asiasta ihmisten kanssa keskustellut ja myöskin (kysymättä) kertonut miltä se minusta tuntui.
Eli ei siis kaikilta muiltakaan kysytä, mutta kaikki eivät koe sitä ongelmaksi. Voimia!
huomasin viestisi, toivon että piristyt. :) Voisitko itse soittaa jollekulle?