Muita joita kyllästyttää jo nyt tuo Jokela-meuhkaus?
Kommentit (44)
Montamontamonta kertaa eri televisiokanavallakin toitotettiin ihan samaa asiaa. SItä paitsi valtaosalla on nykyään netti saatavilla ja käy mielellään siellä uutiset katsomassa ja lukemassa.
Ihan turhaa hulluutta jankata ja jankata asiasta.
sen verran kauhea tapaus tämä on. Jonkinlaista terapiaahan tämäkin on.
Kamala asia, mutta harvaa se meistä henk. koht kosketta. Mihin sitä terapiaa tarvitsee sellainen, joka vain haluaa " mässäillä" kamalilla uutisilla. Ennen sentään surtiin vain omat surut, nykyään täytyy surra myös tuntemattomien surut.
Nyt en enää jaksa kuulla tapauksesta. Mutta lehdistö vasta alussa uhrien tarinoiden julkaisemisessa. Ärsyttää.
Silti osanottoni niille, joita tapahtuma oikeasti on koskettanut.
Haloo, maailmassa kuolee joka ikinen minuutti ihmisiä mitä hirvittävimmillä tavoilla.
Mitä tämä minua liikuttaa? En tuntenut sieltä päin ketään eikä tämä kosketa edes omaisiani.
Silti tämä kalahti ikävällä tavalla.
Yleensä sivuutan täysin tällaiset " koko kansan surut" ; tsunami, Myyrmannin tapaus ym. Toki pidin niitä surullisina, mutta en vatvonut asiaa sen kummemmin.
Uskon tämän vaikuttavan minuun erityisesti siksi, että tämä sijoittui koulumaailmaan, jonka koen tietenkin itselleni läheiseksi työympäristöni takia. Mitä opettajana voin tehdä, ettei tällaista tapahtuisi? Mitä vanhempana voin tehdä, ettei tällaista tapahtuisi?
Miksi emme sure kaikkia niitä tarpeettomia kuolemia, joita aiheuttavat sodat, terroriteot, fundamentalismi tai muuten vain sekopäiset ihmiset? Yhdessä asiassa järjettömään tekoon syyllistynyt Pekka-Eric oli oikeassa: joskus voi olla hyvin vaikeaa uskoa ihmisyyteen...
kuitenkaan ole. Ihmisen suru on yksityinen asia, ei ole medioiden asia antaa sille sanoja!
Olen kyllä periaatteessa kanssasi samaa mieltä.
Minusta media voisi keskittyä " kuivaan uutisointiin" ja jättää turhan traagisuuden pois. Ja ennen kaikkea antaa omaisten ja lasten olla rauhassa.
Mitä on tapahtunut? Miksi? Mikä oli motiivi? Miten pitäisi toimia, jos joutuu vastaavanlaiseen tilanteeseen. Ja mikä tärkeintä, miten vastaavanlainen voidaan estää vastaisuudessa.
vielä entisestään mediassa. Siis tapaushan on aivan kamala, juuri niitä asioita joita voisi kuvitella tapahtuvan vain Amerikassa. ja toki kun oma poika on kaukana kotoa isossa koulussa opiskelemassa, väkisinkin tunsin illalla ahdistusta siitä, mitä kaikkea maailmassa voi tapahtuakkaan.
Asia pitäisi kuitenkin yrittää uutisoida neutraalisti, kuten monet muutkin järkyttävät asiat tämäkin voi saada muutkin " hullut" älyämään mitä kaikkea voi tehdä ja päästä kuuluisuuteen. Todennäköisesti kuitenkin käy niin että media repostelee asialla kuukausitolkulla sekä lehdissä että televisiossa.
Ja uskonpa, että ne, ketkä näihin asioihin voivat vaikuttaa (jos kukaan ylipäätään voi), osaavat suhtautua asiaan järkevästi ilman vauhkoa asialla mässäilyä.
Käytkö itse läpi kaiken maailman kohtalot tyyliin " mitä, jos se osuisi omalle kohalle" . Ihme, että et ole tullut vielä hulluksi ;)
jos yksi mies kuolee autokolarissa, hyvä kun lehteen tulee kahden rivin uutinen. Jos kuolleita autokolarissa on 20, mistään muusta ei puhuta seuraavaan kuukauteen. Mikä järki tässä on?
Yhden kuolema autokolarissa on lähestulkoon arkipäivää.
20 kuolema on jo harvinaisempaa.
Yhtä hyvin voisi kysyä miksi media ei uutisoi suuresti siitä, että tänään on +3 astetta. Kun taas jos olisi +30, niin taatusti olisi isompi juttu.
kahdenkymmenen ihmisen läheisille. Media vaan lähestyy asiaa määrän eikä laadun kautta. Monessakin mielessä.
Turha vouhottaa mässäilystä - kyllä sen voi välttää jos siltä tuntuu.
Suomessa ei tällaista massamurhaa ole aiemmin tapahtunut. Tämä jälkeen ei ole neää entisensä moni asia.
Jos vain kaikki ajattelisivat hetken omia lapsiaan. Mitä me vanhemmat tehdään että lapsillamme olisí hyvä olla ja että tuntisimme lapsemme ja tajuaisimme milloin tarvitaan APUA.
Kauhea tapahtuma , mutta melkoista tekopyhyyttä esim. nuo tekstiviestit mistä hyötyy vaan puhelinoperaattorit.
Sairasta taas etsiä netistä kuvia ja katsella niitä.
Ihmisten pitäisi normaali elämässä välittää enemmän toisistaan. Ei sitten kun jotain tapahtuu!
yhtä vähän kuin vaikka jonkun lentokoneen putoaminen tai sillan romahdus. Kauheaahan se on ja pelottavaa, mutta en tunne ketään sieltä niin ei ole minun suru.
Minun suruni on jos minun lähipiirissä joku kuolee, vaikka olisi vanha ihminen ja kaikki on osanneet odottaa sitä.
vituttaa jo toi mauton mässääminen ja sosiaaliporno.
kamala tragedia asianomaisille, mutta inhoan kaikkea tekopyhää lässytystä ja vouhotusta sen ympärillä kun ihmise ei edes tiedä ja tunne mitenkään uhreja. ja noi tekstiviestit...
kaikki ovat käyneet koulua ja kouluvuodet ovat todella intensiiviinen osa ihmisen elämää, kaikkien meidän lapset tulevat menemään kouluun, monet työskentelevät tai ovat joskus työskennelleet erilasissa oppilaitoksissa. Se on yksi taso, joka järkyttää. Että tämä olisi voinut tapahtua myös omassa entisessä koulussa, omien lasten koulussa...
Toinen on se, että miettii, miltä tuntuu niistä, jotka ovat osallisina. Sillä mässäily voi olla sosiaalipornoa. Mutta minusta yleisemmällä tasolla asian järkyttyvyydestä puhuminen ei sitä ole.
Alkoi illalla jo tympiä, ku puhelimeen pukkas jatkuvalla syötöllä ketjutekstareita aiheesta. En tod. lähettänyt eteenpäin...