Läheisenä ahdistunut ja masentunut nuorimies
Alkoi pikkusen pelottamaan tämänpäiväisen jälkeen kaikki peliriippuvaiset ja masentuneet murrosikäiset.
Olen uusioperheen kautta tekemisissä peliriippuvaisen ja ahdistuneen nuoren miehen kanssa. Poika pelaa päivät pitkät väkivaltapelejä ja koulussa makaa masentuneena tekemättä mitään. Koulussa ollaan huolissaan ja olivat kutsuneet biologiset vanhemmat jo kriisipalaveriinkin.
En tiedä tämän jälkeen uskallanko jälkikasvuni kanssa enää seurustelukumppanini luona vierailla, ainakaan silloin kun tämä angsti nuorimies on paikalla. Ei kai siellä uskalla enää öitäänkään nukkua, tiedä mitä se keksii.
On lisäksi koulukiusattu ja äitinsä hyljeksimä.
Kommentit (9)
vakavaa mielenterveyden häiriötä, vakavaa käytös- ja mielialahäiriötä tai jos epäillään jopa psykoottisuutta. Siis vaikka ei olisi mitään varmoja oireita tai todisteita.
Mieti sinäkin mistä oikeasti olet huolissasi, tästä lapsesta vai omasta nahastasi???
Omasta ja biologisen lapseni hengestä ja terveydestä. En minä voi asialle mitään jos eivät biologiset vanhemmatkaan. Parasta vaan antaa masentuneen nuorukaisen olla omissa oloissa, jos vaikka jättäisi meidät lapseni kanssa rauhaan jos jonkun tappaa aikoo.
Että omassa lähipiirissä on ongelmainen nuori, etkä aio auttaa? Joo, toivottavasti sekään ei tapa perhettään/sun lapsiasi, vaan jotain koulutovereita.
Olen yrittänyt olla ymmärtäväinen ja aktiivinen jos nuori itse on tehnyt aloitteen keskustelulle. Muuten en oikeen osaa suhtautua ahdituneisiin murrosikäisiin, varsinkaan kun ei muutenkaan ole läheiset välit.
Eli tuen jos tukea pyytää, jos haluaa omaa rauhaa niin sitäkin saa.
Kehoitat häntä aktiivisesti pyrkimään läheisempään suhteeseen pojan kanssa ja ehkä ohjaamaan ammattiauttajalle.
Siinä on pojan isä aika heikolla jos ex-vaimo pistää kapuloita rattaisiin ja estää pojan hoidon. Exä pelkää että hänet leimataan huonoksi äidiksi jos poika todetaan masentuneeksi. No, koulusta aikoivat olla yhteyksissä lastensuojeluun ja saada sitä kautta pojalle hoitoa vaikka äiti ei olisikaan yhteistyöhaluinen. Ja pojan isä kyllä yrittää kaikkensa niillä keinoilla joita viikonloppuisällä on.
Mulla on kolmetoista vuotta aikaa tehdä kaikkeni, jotta lapsestani ei tulisi ahdistunutta murrosikäistä, vaikka tietty määrä ahdistusta murrosikään kuuluukin. Ja kolmetoista vuotta on pitkä aika miettiä toimintatapoja ongelmien varalle. Ja biologisen lapsen kohdalla voi käyttää kaikkia keinoja saadakseen hoitoa lapselle. Ei isän tyttöystävä voi oikein tehdä mitään jos lapsipuolikasta ahdistaa. Ja turha väittää, että olisin pojalle jotain traumoja aiheuttanut, sillä se oli jo hoidossa lastenpsykiatrilla kun me isän kanssa tavattiin.