Lue keskustelun säännöt.
"Nykyajan lapset" ja keskustelutaidot (tomuus?)
02.11.2008 |
Hei äidit, auttakaapa te minua ymmärtämään seuraava ilmiö.
Kun minä olin lapsi, itsestään selvää oli, että kotiin tulleita vieraita vähintään tervehdittiin tai ei ainakaan kohdeltu kun ilmaa. Nyt kun itse täti-iässä (30) käyn kylässä lapsiperheissä, monikaan koululainen ei tervehdi eikä edes päätään käännä vastatakseen. Tämä tuntuu tosi kurjalta. Itsestäni tuntuisi tosi huonolta käytökseltä mennä kylään ja ignoorata puolet perheestä täysin, eli puhua vain aikuisille.
Onko nämä lapset poikkeuksellisen ujoja vai kielletäänkö lapsia puhumasta vieraille? En todella voi ymmärtää, miten on niin vaikeaa sanoa takaisin että "hei" tai vastata mitä kuuluu -kysymykseen että "hyvää". Yhtään enempää en odota.
Kiitos jos joku asiallinen äiti voi valoittaa tätä asiaa. SIitä ajasta kun minun piti sanoa tädille päivää on jo yli 20 vuotta, että ehkä olen vähän pihalla nykyajan kuvioista.
Kommentit (12)
...häädetään jaloista, kun kylään tulee vieraita. Minut pidettiin edes hetki pöydässä mukana ja vasta sitten opastettiin, että menisitkö leikkimään ja osasin käyttäytyä. Aina vieraat eivät selkeästi tykänneet kun siinä olin, mutta vanhempani uskoivat että lapsi ei ole mikään koira, jonka voi potkia jaloista häiritsemästä kun siltä tuntuu. Oman lapseni aion opettaa samalla kaavalla; vieras otetaan vastaan yhdessä mutta vähän ajan kuluttua lapsi voi siirtyä tekemään omiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta nykyään opetetaan myös pikkulasten suhteen, että esim ujoa ei saa pakottaa hankaliin tilanteisiin (koskee siis tyllin 0-4 vuotiasta). Sitten pitääkin muistaa, että kun lapsi on isompi, alkaa kuitenkin opettaa niitä tapoja, ja se on jossain määrin työlästä. Itse olen antanut pienen arkajalkamme olla rauhassa, mutta kyllä nyt sitten on vähän sarkaa, kun tässä 3-5 v kieppeillä olen alkanut vaatia tapojakin....
Kyllä minä opetan, että vastattava on ja ja ihan oma-aloitteisestikin sanottava. Huomautan vaan kylmästi, jos ei muuten tule suusta mitään. Näin toimivat kaikki tuttunikin ja niin toimittiin minunkin lapsuudessa. Vanhempien velvollisuus on ohjata, jos lapsi ei itse hoksaa. Ehkä tuollaiset vanhemmat on itse niitä mänttejä, jotka eivät tervehdi töissäkään työkavereita.
kaikki lapset olisivat olleet nykyisiä kohteliaampia...
usein vika on niissä aikuisissa vieraissa, monet eivät tervehdi lapsia.
Olen ihmetellyt ihan samaa. Omat lapseni (7 ja 11v) olen opettanut tervehtimään.
Käyn paljon lasteni koululla ja näen tuttuja lapsia, lasteni luokkakavereita ja muutenkin ystävieni lapsia lähiympäristössä.
En voi käsittää, etteivät tutut lapset edes vastaa kun heille sanoo HEI ;)
Kummankin lapseni luokalla on suunnilleen yksi lapsi, joka tervehtii ja katsoo silmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni ovat 7- ja 5-vuotiaat. Olemme käyneet kylässä ja ottaneet vieraita vastaan todella, todella harvoin kunnes vuosi sitten muutimme takaisin synnyinseudullemme. Asuimme vuosia kaukana ystävistä, sukulaisista. Emme ole järin sosiaalisia ihmisiä ja viihdymme kotioloissa parhaiten keskenämme. Lapset eivät siis ole tottuneet viikottaisiin vierailuihin.
Joka ikinen kerta, kun olemme kylässä käyneet/meillä vieraita käynyt, on lapset ohjattu tulemaan ovelle vieraita vastaan, kättelemään (ja kehotettu katsomaan silmiin kätellessä). Lapsemme eivät oma-aloitteisesti juuri puhu vieraille, eivät katso silmiin jne. Kesken tilanteiden ohjaamme katsomaan silmiin ja vastaamaan kun kysytään (toistuvasti jättävät vastaamatta kun joku oudompi kysyy jotakin).
Luulen, että meidän perheen kohdalla syy on vähäiset vierailut. Tiedäpä sitten. Tämä asia on harmittanut minua itseänikin. Mutta minkäs teet, jos edes sitkeä ohjaaminen ei tuota tulosta?
jos lasta ohjataan tervehtimään ja itse vanhempana käyttäytyy korrektisti... niin kai se lapsi sitten enemmin tai myöhemmin oppii.
meidän lapset kyllä tervehtivät, mutta tuosta silmiin katsomisesta en ole aivan varma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
keskusteltu. Onhan se nyt selvää, että jos aikuinen huomio lapsen esim. sanoo moi Pekka!, niin kai lapsikin tähän regoi. Ja meillä ei hätistellä lapsia pois jaloista vaan ovat kotonansa niin kuin muutenkin onpa vieraita tai ei.
Ja jos itse menen kylään tutulleni jonka lapsi ei vastaa tervehdykseen, niin koen kyllä, että silloin on minun asiani kertoa tälle lapselle ystävällisesti, että yleensä tervehdykseen vastataan. Ei se nyt sen vaikeampaa ole.
Lapset on aina tiellä. Itselläni seurallinen, sosiaalinen 4v. poika. Yhtä meidän naapuria ärsyttää poikani, kun hän lähestyy aikuisia.
En yhtään ihmettele, että lapset ei tervehdi ja lähesty aikuisia, koska Suomalaiseen kulttuurin ei kuulu jutustelu lasten kanssa.
Pitäisi tervehtiä, mutta muuta sitten ei saa sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huomannut myös sen, että joissain perheissä tosiaan lapsille ei anneta vierailutilanteissa tilaa, ei omille eikä vieraille, vaan puhutaan lapsen jutun päälle ja önähdellään vaan, että menkääpäs nyt siitä, älkääpäs nyt...
Kylässä kun olen en kehtaa ojentaa muiden lapsia. On kai huonoa käytöstä huomautella toisen huonosta käytöksestä. Mutta kiitos kaikille vanhemmille, jotka haluavat opettaa lapsilleen peruskäytöstapoja. NIillä pääsee elämässä pitkälle. Ujotkin lapset saavat turvallisen tilaisuuden harjoitella perusetikettiä, kun vaihdetaan kliseisiä kohteliaisuuksia kuten hei - hei, mitä kuuluu - kiitos hyvää.
ap
Itselläni lapset on vielä pieniä, alle 5- vuotiaita mutta moikkaa TOISTASEKSI vieraille. Mitä olen sukua seurannut niin lapset saa toteuttaa itseään vapaammin kuin itse nuorempana..
En itsekään "vaadi" lapsiltani samaa kuin vanhempani. Mutta mielestäni tämä on parempi tapa.
On täysin luonnotonta että vanhemmat uholla saa lapset "käyttäytymään".
Vahvasti uskon että jos lasta ohjaa, niin jossain välissä se finninaama alkaa käyttäytymään.
Mutta minusta nuorelle on ihan normaalia että murastaan jotain lippiksen alta.
En ota sitä henkilökohtasesti jos nuori ei moikkaa minulle. Asia varmasti korjaantuu aikaa myöten jos vaan ei itse provosoidu tästä ja lakkaa itse moikkaamasta.
Samahan se on lapsien kanssa; kun ne kasvaa niin kohta niitä ei meinaa saada enää lähtemään minnekään vierailulle.
Aikansa siis kutakin!
Se ei tarkoita ettei lasta kasvata jos antaa vähän löysää eikä vaadi sitä samaa kuin mitä meiltä joskus vaadittiin.
Puhumattakaan mitä meijän vanhemmilta on vaadittu.
Onko pelolla kasvattaminen ja kouluttaminen ainoa tapa saada ihmisestä hyvä? Epäilen.
Toki esim. opettajilla on vähempi auktoriteettia koska ei saa hakata lasta, mutta tuntuu että se on se heitteillejättö sitten ainoa mitä tehdään. Pitäähän lapsi voida ohjata jonnekin suuntaan hoitamaan ongelmiaan. Mutta opettajilla ei ole työkaluja. Ei tiedetä mitä voidaan tehdä.
Mutta ei kaikesta voi tehdä härkästä: nuori kasvaa ja alkaa käyttäytymään, onhan ihmisellä lapsesta saakka kaikenlaisia "kausia", miksi teini-iässä jolloin hormoonit oikeasti heittää ei ihminen saisi olla äkänen vaan esittää jotain aivotonta roboottia?
En mä ainakaan odotan muiden ihmisten kakaroiden tervehtivän minua. Ihan siitä syystä, että en ole kiinnostunut heidän olemassaolostaan tippaakaan. Omatkin lapset on ohjeistettu olemaan häiritsemättä aikuisia mitä harvoin tekevät, valitettavasti.