Tuttavani on kotiäiti ja elää miehensä siivellä.

Tämän siipeilevän kotiäisin mies kun sattuu olemaan oman ukkoni paras ystävä. Ja usein on tuonut ilmi kiukkuaan ja tunnettaan siitä, että hän on vaimolleen vain lompakko. Onpa pohtinut sitäkin, että jos ei eukko hänestä muuta halua kuin elättäjän, niin olisi sama sitten maksella elatusapuja..



Ja vaikka en kyseistä naista arvostakaan, niin en silti halua että ne neljä lasta jäävät ilman isää, kun " lompakko" saa tarpeekseen ja lähtee kävelemään. Työtön, ammatiton, kouluttamaton 4:n lapsen YH. Hienoa!



Ja vielä, että mies kyllä rakastaa lapsiaan, mutta ei näe niitä juuri koskaan, kun joutuu aina olemaan töissä, että saa kustannettua myös eukkonsakin laiskottelun. Ja nainen siis kehtaa oikeasti valittaa, kun mies on niin paljon poissa kotoa. Voi itsekeskeisyyden ihme.

Ja nainen siis valittaa, ettei mies osallistu tarpeeksi lasten hoitoon ja kasvatukseen. Voi voi.

Mun mielestä voisit ihan hyvin yrittää puhua sille tutullesi niin kuin nainen naiselle. Ehkä se pitää miehensä tilipussia niin itsestäänselvyytenä, että se on jo ihan sokea omalle itsekkyydelleen.

Koeta kuitenkin ottaa asia esille hienovaraisesti, ettei tule mitään isoja kriisejä.

Anoppini on asiasta samaa mieltä kuin sinä.



Mieheni ja minä olemme yhtenevää mieltä, neljä lasta halusimme ja yhdessä päätimme että olen kotona. Joten älä turhaan huolehdi, kyllä me pärjäämme :))))

Ukko sanoki että yrität vikitellä sitä kun oma liittos on niin huono,ja ollaan saatu hyvät naurut sun takia

Tässä ap tapauksessa asiasta ei todellakaan oltu yhtä mieltä.

Hehkuta sinä siellä vain omaa onneasi. Mutta opettele nyt kuitenkin ensin lukemaan.

Sulla on ap:n näkemys asiasta, toisen käden tietoa miehen puheista, eikä ne miehenkään puheet välttämättä ole totta.

Mua ei pätkääkään hetkauta elääkö sun tuttavas miehensä siivellä, vai ei?

Mitä sä halusit kun tämän tiedon tuttavastasi kerroit. Tekeehän se tavallaan työtä, jos hoitaa pieniä lapsia kotona.



Mä olen töissä, vaikka rahatilanne sallisi mun jäädä kotiin, ja mieskin on sitä mieltä että mikään pakko mun ei ole raskasta ja pienipalkkaista duunia tehdä, jos en halua. Lapset on jo isoja.



Ehkä joku pitää mua hulluna? Pitäkööt!

Tosin olen mä joskus töissä käynyt. Ja mun mies ei pistä pahakseen sitä että olen kotona. Tililleni ropsahtaa vain lapsilisät, mutta mies on rikas ja raha ei ole ongelma.

Nuorin lapsi on nyt 5-vuotias ja mieheni haluais vielä yhden lapsen, mä en ole varma haluanko?

Elämä on ihanaa.

Onko neljän lapsen kotihoito helppoa ja laiskottelua? Suurin osa ansiotyössä olevista pääsee helpommalla kuin neljän lapsen kotiäiti! Ja eivätkö nämä lapset ole myös miehen...ja eikö mies arvosta yhtään sitä, että hänen lastensa äiti hoivaa hänen lapsiaan? Lasten kotihoito on täyttä ja arvostettavaa työtä. Ehkäisyasiaan en ota kantaa. Tuskin nainen kuitenkaan on miestään raiskannut. Ja vastuu ehkäisyn hankkimisesta on yhtä hyvin miehellä.

MUTTA jos elää parisuhteessa/perheenä, niin on vastuussa myös kumppanistaan/lapsistaan.



Jokainen joka tässäkin ketjussa kirjoittaa, ettei voisi elää miehen siivellä, voisi miettiä että haittaisiko jos tilanne olisi toisin päin?

Entä jos miehellä olisi pienempi palkka, tai hän jäisi työttömäksi/kotiin lasten kanssa/sairastuisi ja hänen tulonsa tippuisivat... Kokisitteko että hän elää teidän siivellänne?



Minä en ainakaan kokisi. Se maksaa jolla on rahaa. Kun molemmat ovat töissä, niin menot voidaan jakaa " puoliksi" suhteessa tuloihin. Eli jos toinen saa käteen kuussa 3000e ja toinen 1000e, niin 3000e käteen saava maksaa menoista kolme kertaa enemmän mitä 1000e käteen saava. (Eli esim. 900e ja 300e. )

niin en silti halua että ne neljä lasta jäävät ilman isää,

Ystävälläsi voi myös olla " mielenterveys ongelmia" , ja siksi haluaa vain olla kotona.



Ehkä hän pelkää sosiaalisia tilanteita tuntemattomian kanssa, kärsii paniikkihäiriöstä, riittämättömyyden tunteesta (kotona kokee olevansa tarpeellinen), tai jopa häpeää itseään, tai sitten pelkää ettei kukaan palkkaa häntä, jos ei ole koulutusta/työkokemusta.



Häntä pitää kannustaa, ei puhua suutansa puhtaaksi! Ilmottaudu ystäväsi kanssa jollekkin kurssille, että pääsee pois kotoa tuntemattomien pariin. Koita saada hänelle tuttujen kautta hieman töitä (ihan vaikka parikin tuntia " kiireapuna" jossakin tmv. ) ja huolehdi että hän saa työstään positiivista palautetta.



On aika vaikea muuttaa rutiinejaan, itse esim. olin pahan masennuksen vuoksi pitkään kotona, ja vaikka tuosta on aikaa jo useampi vuosi, en vieläkään ole toipunut:( Tarvitsen enemmän aika kun muut (siis esim. en osaa vain lähteä spontaanisti vaikka shoppailemaan kaverin kanssa, minun pitää saada " valmistautua" koitokseen ainakin muutama tunti) en myöskään jaksa tehdä kun osa-aikatyötä.

Ei kukaan ihan oikeasti viitsi märehtiä ja ihmetellä toisten asioita tuossa määrin - eihän?



Ja vielä ensin sädekehä pään ympärillä " huolestuneena" miettii pitäisikö jutella ystävänsä kanssa pelastaakseen heidän liittonsa ja sitten paljastaakin olevansa miehen parhaan kaverin (kateellinen) vaimo...



Ja niin, en ole kateellinen, en kotiäiti, vaan yli 3* suomalaisen keskipalkan ansaitseva yh.

Kyllä ne muutkin kärsii sosiaalisista peloista ja muuta, mutta tarviiko elää miehen siivellä!

Ensin minä opiskelin ja mies kävi töissä. Kun valmistuin mies alkoi opiskella ja minä elätin meidät. Homa toimi hienosti eikä tarvittu yhtään opintolainaa.

Vierailija:

MUTTA jos elää parisuhteessa/perheenä, niin on vastuussa myös kumppanistaan/lapsistaan.

Jokainen joka tässäkin ketjussa kirjoittaa, ettei voisi elää miehen siivellä, voisi miettiä että haittaisiko jos tilanne olisi toisin päin?

Entä jos miehellä olisi pienempi palkka, tai hän jäisi työttömäksi/kotiin lasten kanssa/sairastuisi ja hänen tulonsa tippuisivat... Kokisitteko että hän elää teidän siivellänne?

Arvostan kotiäitien työtä korkealle, ja minusta on ihan ok, että vain mies elättää perheen, jos näin on avoimesti ja yhdessä sovittu.



Mutta tämä ap:n kertoma tapaus kuulostaa minusta kyllä niin laskelmoivalta ja itsekkäältä toiminnalta, etten voi sellaista hyväksyä.



Varsinkin kun tuon naisen vaatimukset ovat niin kovin ristiriitaisia: toisaalta kieltäytyy menemästä töihin, ja kuitenkin valittaa, kun mies sitten joutuu olemaan koko ajan töissä.



Ja sitten vielä salaa raskaaksi hankkiutuminen, kun mies alkaa puhua, että toinenkin voisi jo mennä töihin.. Ei kovin kohtuulliselta kuulosta minusta.

Jos mies haluaa seksiä ja seksistä seuraa lapsia, niin kyllä mun mielestä sen miehen pitää sit niistä lapsista myös huolehtia. Ja musta myös, koska olen niiden lasten ÄITI.

Lain mukaan aviopuolisot ovat elatusvelvollisia toisilleen joten mitään outuoa ei ole AP:n mainitsemasa tilanteessa vaan naimisiin menneessä on ollut tiedossa tuo asia ihan lain mukaan joten mä kyllä ihmettelisin vasta siinä vaiheeessa jos mies ei SUOSTUISI sitä vaimoaan elättämään..... :D



Jestas ootte tietämättömiä!!!!

toi asetelma on huono, koska kyse ei ole yhteisestä sopimuksesta, vaan ko. naisen haluttomuudesta tehdä töitä. Jos olisi mun ystävä, nini en kyllä kuuntelisi napinaa miehen pitkistä työpäivistä. Itse on tiensä valinnut, ja vielä vastoin miehen tahtoa.