Onko myohaista saada 3. lapsi vasta sitten, kun isommat ovat esim. 7 ja 6 v.? Aikaisemmin tama ei tuntunut ollenkaan huonolta ratkaisulta, mutta

Veljilläni on aina ollut kaveri " omasta takaa" esim. lomamatkoilla, joilla itse olen saanut leikkiä lähinnä yksikseni. Tylsää on ollut varsinkin pidemmillä lomilla. En kuitenkaan väittäisi, että iltatähtenä oleminen muuten olisi ikävää ollut. Ja nyt aikuisena ei ikäeroa paljoa huomaa.

Samanlaisia asioita olemme pohtineet mieheni kanssa joka on myös tällainen nuorimmainen isolla ikäerolla. Tästä syystä tahdoimme omat lapsemme " putkeen" . En ole sitä mieltä että kaikkien on näin tehtävä mutta allekirjoitan täysin tuon 13:n sanoman.

mutta yhtään en pidä hassumpana tuota teidänkään aikomusta. Mäkin toivoisin saavani neljännen vaikka kun kuopus on 3-4v

Itellä kaksi lasta 1.5-vuoden ikäerolla ja jos kolmas joskus tulee, niin vasta sitten kun kaks muuta on vähintään eskarissa. En muuten jaksais! Ja silloin myös isommista sisaruksista voi olla apua vauvan hoidossa ja saa olla vauvan kanssa kahden kun isommat juoksee pihalla.

iltatähteä. Ei ole kovin rapoinen osa lapselle.

Elämäntilanteen vuoksi asia on melkeinpä pakko järjestää näin.



ap

Mikä vika on on nuorimmaisena olemisessa?



ap

vanhin poika on 7,5v ja nuorin poika 4,5 v ja vauva saa tulla kun on tullakseen.

Vierailija:

vanhin poika on 7,5v ja nuorin poika 4,5 v ja vauva saa tulla kun on tullakseen.

äiti haluaa vielä nauttia vauvasta.

Isommat sisarukset ovat läheisiä toisilleen, mutta pitkän ikäeron takia jäät itse ulkopuolelle. Iltatähti jää ikään kuin pitämään huolta vanhemmistaan ja hoitamaan heidän liittoaan ja mielialojaan. Mutta jossain vaiheessa vanhemmat väsyy ja alkaa toivoa, että se iltatähti olis jo samanikäinen kuin muutkin ja lähtis, että pääsevät elämään omaa elämää.



Voi myös käydä niin, että iltatähteä ei päästetä elämään omaa elämää, kuten isommat sisarukset.

Isommat sisarukset kadehtivat iltatähteä, joka saa enemmän huomiota ja jota ovat joutuneet hoitamaan kun " ovat niin isoja ja voivat olla jo apuan äidille vauvan hoidossa" .



Iltatähti on aina yksinäinen omassa perheessään. Tästä asiasta olen jutellut monen muunkin iltatähden kanssa ja kokemukset ovat samanlaisia. Kukaan meistä ei halunnut tehdä vielä yhtä vauvaa kun muut on isoja, siksi että saisi vielä nauttia vauvasta ja isommista olis apua.

Meillä on esikoisen ja toisen lapsen ikäeroa 4,5v ja hyvin toimii. Varmasti mysö 5-6v ikäero olisi ihan ok.

Olen aina halunnut kolme lasta, mutta oman jaksamisen ja elämäntilanteen vuoksi kolmannen hankinta ei ole tuntunut toistaiseksi hyvältä ajatukselta. En mitenkään erityisesti halua " nauttia vauvasta" - itse asiassa ajatus vauva-ajasta jopa hirvittää edellisten kokemusten vuoksi. En myöskään ole hankkinut ketään lapsistani pitämään itsestäni huolta, saati pelastamaan parisuhdetta. Eihän lasta pidä hankkia, jos parisuhde yskii pahasti. Ja tiedostan toki, että isommat lapset voivat jossain määrin auttaa pienemmän hoidossa, mutta en odota sitä heiltä. Ovathan heki vielä lapsia, hyvänen aika!



En näe mitään syytä, miksi kolmas lapseni olisi jollain tavalla erilaisessa asemassa kuin isommatkaan.



ap

Lisäksi kannattaisi miettiö myös sitä vanhempien parisuhdetta.



Aiemmin jaoitte miehenne kanssa todennäköisesti lastenhoidon ja vapaa-ajan melko tasan. Iltatähden kanssa sinun on totuteltava aivan uudella tavalla vauvan kanssa " yksinoloon" . Miehesi kun ramppaa illat ja viikonloput vanhempien lasten kanssa harrastuksissa, hiihtämässä, luistelemassa, soutamassa, veneilemässä, meressä uimassa, kirjastossa, teatterissa, näyttelyissä, konserteissa jne. Sinä todennäköisesti vietät sillä aikaa sitä kahdenkeskeistä " laatuaikaa" kiukuttelevan 1-2 vuotiaan kanssa, joka ei halua istua rattaissa, pukea päälle, vaihtaa vaippaa jne.



Ja kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että se isompien (ainakin jos ovat poikia) kiinnostus siihen pikkuisen hoitoon on hyvin rajallista...

Vierailija:

äiti haluaa vielä nauttia vauvasta.

Isommat sisarukset ovat läheisiä toisilleen, mutta pitkän ikäeron takia jäät itse ulkopuolelle. Iltatähti jää ikään kuin pitämään huolta vanhemmistaan ja hoitamaan heidän liittoaan ja mielialojaan. Mutta jossain vaiheessa vanhemmat väsyy ja alkaa toivoa, että se iltatähti olis jo samanikäinen kuin muutkin ja lähtis, että pääsevät elämään omaa elämää.

Voi myös käydä niin, että iltatähteä ei päästetä elämään omaa elämää, kuten isommat sisarukset.

Isommat sisarukset kadehtivat iltatähteä, joka saa enemmän huomiota ja jota ovat joutuneet hoitamaan kun " ovat niin isoja ja voivat olla jo apuan äidille vauvan hoidossa" .

Iltatähti on aina yksinäinen omassa perheessään. Tästä asiasta olen jutellut monen muunkin iltatähden kanssa ja kokemukset ovat samanlaisia. Kukaan meistä ei halunnut tehdä vielä yhtä vauvaa kun muut on isoja, siksi että saisi vielä nauttia vauvasta ja isommista olis apua.

Anteeksi nyt karkea ilmaus, mutta hänen kuvaamansa asiat johtuvat aikuisista itsestään, ei siitä, että heillä on iltatähti.



En myöskään oikein ymmärrä tuota 18:n näkemystä, jonka mukaan äiti jää iltatähden kanssa yksin, kun isä huitelee isompien kanssa jossain. Haluaisin kuulla yhdenkin hyvän perusteen, miksi äiti ei voi viettää aikaa isompien kanssa sillä välin, kun isä hoitaa pienintä kotona.



ap

Olisi pitänyt tehdä viides kaveriksi tuolle neljännelle, kaipaa kovasti ikäistään seuraa.

Ymmärrän ajatuksiasi hyvin. Ajattelin itsekin juuri noin kahden lapsen jälkeen. Arki alkoi olla helppoa, lapset itsenäisempiä ja elämäntilanne kaikin puolin vakaa ja parisuhde kunnossa.



Odotin yhtäaikaa parin muun kanssa, joilla myös samanikäiset isommat sisarukset ja nyt ollaan kaikki samassa veneessä.



Tässä sinulle muutamia konkreettisia syitä (ainakin meisän perheestä), minkä vuoksi jään nuorimman kanssa useammin kotiin kuin aikoinaan isojen kanssa:



- Isommat lapset haluavat linnanmäellä mennä laitteisiin, pikkuveli ei saa ja kiljuu naama punaisena (turhautuminen pikkuveljellä paljon rajumpaa kuin kummallakaan isommalla koskaan).



- Isommat pojat tykkäisi veneilystä, mutta pikkuveli ei suostu laittamaan turvaliivejä päälle, eikä istumaan vanhempien sylissä. Rentouttavasta veneilystä ei siis tietoakaan.



- Isommat haluaisivat lomalla uida rauhassa meressä ja pienin tietenkin myös, mutta pelkkä rannalla läträäminen äidin kanssa ei tietenkään riitä, koska isot veljetkin räiskivät aalloissa.



- Laskettelulomat ovat aivan aihe erikseen. Isommat ovat kuitenkin vielä niin " pieniä" , että hekin tarvitsevat aikuisen valvomista, joten toinen vanhemmista kamppailee yleensä yksin nuorimmaisen kanssa ja toinen hoitaa " yksin" kahta isompaa.



Ymmärrätkö nyt pointtini?

mutta halutaan mieleisiä vastauksia.

Minä vastasin sillä tavalla,mitä koen itse iltatähtenä ja aika moni muukin. Siskooni minulla on ikäeroa 7 vuotta ja hän on läheinen veljiemme kanssa, mutta minä olen perheessä ollut aina hiukan ulkopuolella.



Mutta voin toki vastata niin kuin ap haluaa. Ihanaa, juuri oikea ratkaisu, että äiti saa haaveilemansa kolmannen lapsen. Isä mielellään hoitaa sen sitten kun sinä kyllästyt vauvaleikkiin.

sanota, että se keskimmäinen jää vähimmälle??

Kun tässä nyt on noita yleistyksiäkin esitetty=)



Meillä on kaksi vanhinta 1v10 ikäerolla, kolmannella ja keskimmäisellä ikäeroa 4v8kk ja esikoisella ja kuopuksella 6v5kk.



Minusta oli ihana odottaa vauvaa muutaman vuoden tauon jälkeen ja isommat lapset osallistuivat pikkusisaruksen odotukseen todella innoisaan. Olivat neuvolassa mukana jne. Pikkuveli on heille hyvin rakas ja tärkeä ja onhan se pienin tiettty kaikkien lellipentu, ei käy kieltäminen. Mutta lähinnä niin, että on oikein kilpailua kumpi saa tehdä mitäkin pienen kanssa, kumpikin olisi tahtonut kamariinsa nukkumaankin, melkeempä tikkua vedettiin mihin sänky kannetaan.

Ammatakin viitsivät ja välillä on pakkokin kun maatilalla asutaan ja toisinaan tulee hälytyksiä navetalle" virka-ajan" ulkopuolellakin.

Pienimmäinen on niin osa porukkaa, touhuaa toisten kanssa ja on tärkeä sisaruksilleen.

Pienimmäinen oli tarkoitus jäädä pahnanpohjimmaiseksi mutta elämä on täynnä yllätyksiä ja niin meille tulee vielä yksi lapsi joten kuopus ei ihan saakaan yksin pitää paikkaansa lellipentuna=). Olen kyllä tässä miettinyt, että ehkä on hyväkin kun on kakkossatsi, ja kuopuksellekin tulee oma tappelukaveri...Ikäeroa tulee kaksi vuotta.



Itse olen lellipennuista pahin, ainoa lapsi ja halunnut itse lapsilleni sisaruksia.

Näin vanhempana sisaruksien tarpeen huomaa parhaiten kun omat vanhemmat vanhenee ja sairastelee, on ihana asia, ettei omien lasteni tarvitse kenenkään yksin kantaa huolta ja sitten kun meität miehen kanssa aika jättää, heillä on aina toisensa.



Mutta täytyy todeta kuitenkin, ettei määrä korvaa laatua. Ei sisarukset, olkoot minkälaisilla ikäeroilla tahansa, välttämättä yhteen passaa ja yhteen hiileen puhalla.

Minustakin turhaa yleistystä, että nuorin olisi hyljeksitty ja lellitty, jonka vanhemmat toivoisivat muuttavan jo pois. Nuorin veljeni on meidän kolmen sarjastamme ehdottomasti sympaattisin ja kiltein lapsi!