Miksi olen kateellinen muiden vauvoista, vaikka itselläni jo 2 lasta?
Itselläni on 1 ja 4 -vuotiaat lapset ja olen ajatellut että meidän perheen lapsiluku on täynnä. Vauva-aika oli kuitenkin varsinkin esikoisen kohdalla aika rankka, uhmaikä koettelee nyt myös.
Kavereille on nyt kuitenkin alkanut tupsahdella vauvoja ja huomaan olevani kateellinen heidän vauvaonnestaan. Onko tämä vauvakuumetta, haluanko siis oikeasti että meillekin tulisi vielä vauva? Vai onko tuntemukset vain haikeutta siitä, että vauva-aika on meillä lopullisesti ohi? En tiedä jaksaisinko oikeasti aloittaa kaikkea taas alusta, mutta kaipaan hirveästi sitä onnentunnetta pikkuinen nyytti kainalossa.
Onko kenelläkään ollut vastaavia tuntemuksia? Päädyittekö yrittämään vielä yhtä vauvaa, vai tyydyittekö nauttimaan perheonnesta isompien lasten kanssa?
mutta meillä on jo 3 lasta ja nuorin vasta 9kk, esikoinen 5v ja kakkonen 3v. Tällä hetkellä 2 mun parasta ystävää on raskaana ja haluisin myös itse olla! En vain tiedä onko se aitoa vauva kuumetta tai ihan vaan ns " kateutta" . Mä en vaan tiedä. Olen todella iloinen että he saavat vauvan, meistä heille se innostus lähti, siis hankkia kolmas lapsi. Mutta toisaalta mä olen aina ajatellut itseäni ison perheen äitinä.
Mulla ajatukset risteilee tällähetkellä tuhatta ja sataa, kun en tiedä mitä oikeastaan haluan. Jaksisinko todella hoitaa ja pitää huolta neljästä lapsesta, varsinkin kun esikoinen on vaativampaa sorttia, hän on erityislapsi. Mutta silti syli huutaa uutta vauvaa. Tai onko tämä vain sitä vastasyntyneen vauvan kaipuuta? En tiedä. Tätä mieltä ainakin mun mies on. Hän nimittäin ei enää halua neljättä.
Ehkä ehkä, en tiedä vielä mitä tuleman pitää. Tää on aika vaikeaa.
-MM- kera vaikkeiden mietteiden
ps. olipa vuodatus toivottavasti saat edes jotain tolkkua :)