Miten tehyn työtaisteluun suhtautuminen onkin kääntynyt tällaiseksi hirveäksi mollaamiseksi?

Ennen työmarkkinakierrosta kaikki olivat sitä mieltä, että terveydenhuoltoon pitää panostaa. Ja että hoitajille jos joillekin pitäisi saada lisää liksaa.



Nyt kun hoitajat vaativat lisää liksaa, niin syytetään ahneudesta ja suorastaan pahuudesta, vertaillaan omaan kukkaroon, mollataan ja panetellaan.



Minunkin mielestäni tehyn korostusvaatimus on pöyristyttävän iso ja myönnän että kateus häivähtää mielessä, jos sairaanhoitajat sen saavat. Mutta siitä huolimatta minusta on vielä pöyristyttävämpää tämä haistattelulinja, jolle nyt on jouduttu. Olen myös kateellinen metallimiehille, paperimiehille, lääkäreille ja ties keille, jotka ovat osanneet neuvotella/vaatia alalleen paremmat palkat.



Minun mielestäni ei pitäisi enää puhua mistään kutsumuksesta, se on menneiden vuosisatojen retoriikkaa, jolla on perusteltu naisten oikeutta työssäkäyntiin ylipäätään. Sitä paitsi sehän olisi todella hienoa, jos kerrankin jokin naisvaltainen ala saisi ison korotuksen. Se olisi myös symbolinen tunnustus, että alalla tehdään oikeaa työtä. Naisvaltaisten alojen huono palkkaus on yhteydessä " puuhastelun" leimaan, kun taas miesvaltaisilla aloilla tehdään ns. oikeita töitä.



Eri asia sitten, mistä rahat tulevat ja mitä vaikutuksia sillä on pidemmällä tähtäimellä. Suomalaisille on viime lamasta asti tolkutettu palkkamalttia, niin nousu- kuin laskusuhdanteissa. Voihan se olla, että hyvinvointiyhteiskunta on ajautumassa umpikujaan, mutta sairaanhoitajien palkat ovat vain yksi pieni osanen suuremmassa kuviossa. Eihän ihmiset haluaisi maksaa mistään, mutta silti kaikki haluaisivat saada kaikkea.