Harrastuksena sisustus ja ruoanlaitto... :/ ???

Mitä ihmettä tuo oikein tarkoittaa? Joko ihmisten ns. vahvat puoley voidaan luetella harrastuksiksi?



Ihmettelen suuresti, kun nykyään niin moni mainitsee nuo harrastuksiskseen? Miten niitä sitten pitää käytännössä touteuttaa, jotta ne luetellaan harrastukseksi?



Itse nimittäin rakastan ruoanlaittoa/leipomista; kokeilen monta kertaa viikossa uusia ja haastavempi reseptejä, luen paljon keittokirjoja (+kerään niitä), kehittelen omia reseptejä, leivon suolaisesta makeaan, hyppysissäni onnistuu esim. kakku kuin kakku, teen marsipaanikoristeita ja sokeritöitä jne. Ja lähes aina kun jollakin sukulaisella tai tuttavalla on juhlat, niin teen ruoat sinne. Ruoanlaitto ja leipominen on siis luonnostaan minulle vahvoja osa-alueita.

Ja samaten rakastan kaikkea kaunista, ja haluan pitää kotini mahdollisimman kauniina, tyylikkäänä mutta samalla kodikkaana. Uudistan sitä koko ajan, intohimani on kaikki sisutuslehdet, kirjat, ohjelmat jne. Tykkään siis sisustaa omaa kotiani lattiasta kattoon ja pitää sen hyvässä kunnossa. Ja olen aina saanut kuulla kehuja siitä, kuinka osaan sisustaa (näin nimettömänä kehtaa kehua itseään).



Eli aivan kuten moni, moni muukin. Eikö vain! :)



Mutta eihän se tee minusta harrastajaa... eli siis en todellakaan voisi kuvitella esitteleväni itseni; Hei, olen Sirpa 31v ja harrastan pilatesta, sisustusta ja ruoanlaittoa! <:/ Outo...



Siis eihän ihmisten vahvuudet ole automaattisesti harrastuksia. Siinä tapauksessa voisin lisätä myös ansioluettelooni; harrastan siivousta, lastenhoitoa, laulamista (olen siis kova laulamaan lapsilleni, ja heidän kanssaan), meikkausta, hiustenlaittoa jne.



Ja sitten jokuhan voisi harrastaa kieliä sillä perusteella, että omaa hyvän kielipään. Matematiikkaa, kun hallitsee matemaattiset kaavat kuin vettä vain. Ja autoilua, kun osaa noudattaa liikennesääntöjä ja osaa ajaa autollaan kiitettävästi.



Vai onko tämä nyt vain jokin ihme muoti-ilmiö, että harrastetaan sisustusta. Eli jos menen jonkun kotiin, joka nyt ei ole aivan kauneimmasta päästä ja täysin tyylitön/linjaton, niin voin tokaista " ai sinä et harrasta sisustamista."



Pohdiskelee näin illan hiljaisina tunteita sillä aikaa kun kakku paistuu uunia, ja ihmettelee päässään kun tänään puistossa eräs äiti kehui harrastavansa ruoanlaittoa ja sisustusta; oli tänään ollut valitsemassa K-Raudassa heidän makuuhuoneeseen uutta tapettia.



Ajatuksia! :)

Milloin voit sanoa harrastavasi em. asioita?