Miten te KOTIÄIDIT lataatte akkujanne arjen pyöritystä jaksaaksenne ?

että meidän perheessä ainakin on tainnut käydä niin, että imetysaika on pitänyt huolen siitä, että vastuu lapsista on liki 100 % äidillä. Imetin ensimmäistä yli vuoden, sitten pian syntyi toinen, ja sitä taas imetin yli vuoden. Vajaa kolme vuotta oli sellaista aikaa, että yksi lapsi oli täysin äidistä riippuvainen imetyksen vuoksi.



Kyllähän kolmessa vuodessa siitä ehtii jo tulla tapa, että lapset ovat aina äidin mukana, ja mies hoitaa niitä maksimissaan 1½ tuntia kerrallaan. Nyt en enää imetä ketään, mutta onkin vaikea laittaa uutta jöötä peliin, että isä hoitaisi lapsia ihan vaikka kokonaisen päivän. Ei sitä oo ikinä tapahtunut, joten jos nyt ilmoittaisin, että haluan olla koko päivän yksin, niin mies olisi vähintäänkin huolissaan, että mikä minua vaivaa. Siitä sitten äkkiä tulee syyllinen olo, että en minä saisi ottaa omaa aikaa.



Meillä mies ei myöskään mene ikinä lasten kanssa mummolaan, koska mies näkee vanhempansa neljä kertaa päivässä työn puolesta. Niin sillä ei oo enää tarvetta mennä sinne erikseen kylään.

No ei kai kukaan vuoden vanhaa puolentoista tunnin välein imetä. Toki ihan pienen vauvan kanssa äiti on aika kiinni vauvassa, mutta vähitellen sitä aikaa minkä on poissa kotoa voi pidentää ja pidentää. Meillä nuorin on nyt 8kk ja jos imetän juuri ennen kun lähden ulos (esim klo 17) niin kyllä hyvin riittää se, että tulen tissineni kotiin klo 21 jotta pienokainen saa iltamaitonsa. Siinä välissä ehtii jo hyvin leffaan tai vaikka kaverin kanssa syömään ravintolaan.

Ja kun minä tulen klo 21 kotiin lasta imettämään, niin mies on jo hoitanut kaksi isompaa sänkyyn ja antanut vauvallekin iltapuuron. Minulle jää vain se imetys. Ja jo nyt on sovittu, että kun vauva täyttää vuoden, niin minä lähden ystäväni kanssa vuorokaudeksi hemmottelulomalle kylpylään. Siinä saa samalla hyvin hoidettua vierotuksen, kun en ole tisseineni edes paikalla. Toki imetystä vähennetään sopivasti jo ennen sitä.

oma aikani alkoi klo 22, luin kirjoja ja kirjoitin päiväkirjaa... kun lapset nukahti-



sama ikäero lapsilla muuten kuin sinullakin-



oikeasti oma aika alkoi vasta kun menin töihin...



en edes harrastanut kotirouvana mitään, kuten sinä;)



---

ps. laita miehesi auttamaanlastenhoidossa,

niin saat omaa aikaa, minun mies ei pystynyt auttamaan...

Herään aamulla n. 45 min aikaisemmin kuin 3- ja 5-vuotiaat, plus mies, ja silloin kirjoitan. Illalla ennen nukkumaanmenoa luen sängyssä dekkareita ja kolmisen kertaa viikossa harrastaan hikipääliikuntaa. Niillä jaksan. Mutta tuo kirjottaminen on ykkönen, koska saan hetken ajatella ajatukseni loppuun asti!

???

Ja sitten kun pinna on oikein kireällä, niin mies ottaa muksut mukaan mummolaan ja mä saan olla ihan yksin. kyllä mullekkin on sanottu että mene töihin, mutta kun en halua vielä ja toistaiseksi mulla ei ole työtä mistä pitäisin.



Kyllä tä arjen pyörity välillä tuntuu raskaalta ja olen kateellinen miehelleni kun hän saa aamulla rauhassa syödä, lukea lehden ja lähteä töihin. Töistä tullessa istuu valmiiseen ruokapöytään ja illalla omiin harrastuksiin.



Koen jotenkin että päävastuu lapsista on mulla ja siksi en pidä itsestään selvyytenä että voin tuosta vain lähteä jonnekkin. Mutta jos varoajalla ilmoitan että nyt olisi menoa, nii nse onnistuu aina.



Eli välillä ihan omaa hubia, aivan kuten ennen lapsia. Auttaa mua jaksamaan!! (eikä tämä välttämättä tarkoita änkyräkännejä)

3 x viikossa, juon kahvin, ja istun Facebookissa tunnin. Facebook on muutenkin henkireikä, kaverit puuhaa kokoajan kaikkea, päivällä käyn subwayssa syömässä, lapset saa kattoa kun mutsi syö, ne ei siitä sapuskasta onneksi pidä, ja illalla juon 2 dl viiniä. Mies soittaa parikertaa kotiin ja kehun sitä kun on niin söpö ja ihana, ja kerron vaan kuinka kivaa meillä on, ja miten koululaisilla mennyt ja mitä postia tullut, teen kaiken rauhallista vauhtia, ja jos jää aikaa ni lataan vielä musiikkia. Kun itselle selittää kokoajan että tää on kivaa, ni kyllä sen vähitellen uskookin, tää on kivaa.

Kampaajalla käyntejä

jalkahoitoja

kasvohoitoja

tanssimaan miehen kans

punkkua perjantaisin

hotelli viikonloppuja miehen kans

Näin mieskin oppii ottamaan paremmin vastuun lapsista. Kunhan siis ei opi, että soittelee jatkuvasti perään.

Myös minä toivon, jopa uskon, että kotiarkea voi kestää ilman työssäkäyntiäkin. Ikävä kyllä mullakaan ei ole vielä vastausta siihebn, että miten se onnistuisi.



Olen ajatellut, että muutaman kerran vuodessa kun viettäisi viikonlopun yksin, ilman vastuuta, voisi se riittää. Lisäksi joka viikkoisia pistäytymisiä yksinäisyyteen, edes tv:n ääressä. Minä tunnen kaipaavani nimen omaan aikaa yksin, muiden ihmisten seuraa saan minäkin harrastuksessa.

-vaikka oottas tiskit,pyykit ja ruoanlaittokin ;)



Mies on lasten kans mummoilemas- oma kullanmuru- se osallistuu ja hoitaa kotia ja muksuja ihan kympillä, siitä en vallita pätkääkään ;)



Koitan positiivisella mielellä huristella eteenpäin-ja hokea kuin mantraa " tää on kivaa" joskus vaik hampaat irvessä -hehe



Tänää ku olis hyvin voinu menä hermo ni aloin laulaa- lasten vastaväitteistä huolimatta- ja tilanne saatii laukeemaan ilman riitaa :)



Just tuo et omaa aikaa yksin- ja mieluiten ehkä jopa kotona (niin hullua kuin se onkin- kun tääl SAA olla kaiket pvät muutenkin :) ) Mieheni ottaa kyllä ja lähtee muksujenkin kans, niinku tänää mut ei kai sit mikää riitä- mut kaipa tää täst -



Jaksamisia kaikille ja lisää vinkkejä arjen ahertajille :)

Tarkoittaa, että usein huhkin jumpassa joko aamulla klo. 7 tai illalla 19.00>. Mutta näillä mennään, kun lapset ovat 3v ja 1 v 4 kk. Harmi, ettei pienempi suostu liikuntapaikkani lasten hoitoon jäämään. Kaikkea ei voi tosin elämässä saada.

Ostan jotain kivaa, ja käyn kahvilla kaverin kanssa. Viikottain teen tota.



Myös kampaajalla käynti piristää. Välillä viedään muksut koko viikonlopuksi mummolaan, ja lähdetään miehen kanssa jonnekin, ihan minne vaan, mutta pois kotoa.

Mitään avoimia päiväkoteja tässä lähellä ei ole ja autoa ei ole käytössä. Mä saan voimia toisten äitikavereiden tapaamisista, ulkoilulenkeistä joskus iltaisin ja ehdottomasti mun henkireikä on päästä silloin tällöin viihteelle näkemään kavereita ja ihan erilaista elämää kuin arki on. Oon monta kertaa miettinyt, et oonko jotenkin outo, kun tykkään käydä baareissa, mutta nyt vaan todennut sen, että se on mulle yksi tapa saada voimia arkeen.

Kummasti jaksaa taas päivän eteen päin kun miettii mikä voisi olla vaihtoehtona. Oikeesti täällä kotonahan pääsee helpolla! Tosin se on ehkä juuri se, mikä saa kyllästyttämään...Itsellä on auttanut se, että suunnittelen aina jonkun kivan jutun kerta viikkoon ja sit välillä tehdään viikonloppureissuja lasten kanssa, mukavaa vaihtelua arkeen!

koska normaalisti imetin tiviimmin.

Vierailija:

No ei kai kukaan vuoden vanhaa puolentoista tunnin välein imetä. Toki ihan pienen vauvan kanssa äiti on aika kiinni vauvassa, mutta vähitellen sitä aikaa minkä on poissa kotoa voi pidentää ja pidentää. Meillä nuorin on nyt 8kk ja jos imetän juuri ennen kun lähden ulos (esim klo 17) niin kyllä hyvin riittää se, että tulen tissineni kotiin klo 21 jotta pienokainen saa iltamaitonsa. Siinä välissä ehtii jo hyvin leffaan tai vaikka kaverin kanssa syömään ravintolaan.

4kk ikäinen haluaa rintaa keskimäärin 2,5 tunnin välein. Ihanaa kuulla että joku on imettänyt vielä vanhempaakin noin tiheesti...

mutta jos haluan lähteä tuulettumaan niin 8kk lapsi pärjää isänsä kanssa tuon 4 tuntia. Jos meinaa nälkä iskeä, niin iskä voi antaa marjasosetta tai puuroa ja jos janottaa niin voi juoda vettä.



Minulle se tuulettuminen silloin tällöin on ollut todella tärkeää oman mielenterveyden takia. Sitten jaksaa taas pitkän aikaa paremmin lasten kanssa, kun on vähän päässyt irti.

Minulle tärkeintä on ystävät. Useimmat ystävämme on perheystäviä, eli tapaamme heitä koko perheen kesken.

Sen auttaa jaksamaan arjessa.