Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
" En mä vaan olis jaksanut olla kotona.."
29.10.2007 |
-lause jonka kuulee yhä useammalta äidiltä vauvan/lapsen ollessa 10kk ja yli kun viedään hoitoon. Miten voi olla helpompaa viedä noin pieni lapsi hoitoon aikaisin aamulla? Meillä ainakin molemmat lapset valvottaneet paljon, olleet flunssaisia monia viikkoja jne.
Jos jaksamisesta on kiinni, miten ylipäätään jaksaa olla äiti? Ymmärrän jos todellakin seinät alkaa kaatua päälle useiden vuosien kotona olon jälkeen, mutta en sitä että JO 10 kk ikäistä lasta viedään hoitoon kun ei jakseta olla kotona??!! Siinä on lapsen etu kyllä aika kaukana.
Olen tässä tuttavani perhepäivähoitolapsia katsellut, ovat iältään 10kk reilun vuoteen ja äitiänsä ne itkee... hoitotäti sanoo vain ettei ole aikaa ottaa syliin. Pihalla niitä istutetaan keinussa tai vaunuissa tai kaatuilevat pitkin hiekkamaata. Kaukana on se rakastava ihminen jolla on aikaa ottaa syliin sitä tarvitsevaa pientä lasta.
Äiti kun tulee hakemaan, hoitotädin kertomus: " Ihan hyvin on päivä mennyt. Vähän huonosti söi" . Tekisi siinä vaiheessa mieli jo sanoa kovaan ääneen että " Itkenyt se on kaiken hereilläoloajan" .
Koettakaa nyt armon uraohjukset tai muuten vain mukavuuteen tottuneet varttikahvittelijat kestää sen aikaa että lapsi olis hieman vanhempi...
Kommentit (6)
taas sama aloitus. miten sä jaksat
ja ei, en vienyt lastani tarhaan 10 kk iässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhee kiire töihin kun ei viihdytä kotona eikä jakseta enää olla vauvan/lapsen kanssa koko päivää. Koetaan että töissä voi rentoutua ja jaksaa paremmin kun on poissa OMAN LAPSENSA LUOTA! Minusta tuossa on jotain tosi erikoista, joku tarvitsee jo 10kk jälkeen " vapaata" omasta lapsestaan kun ei sitä jakseta itse hoitaa.
Itse päiväkodissa töissä olleena niin voin sanoa että on se kurja paikka alle 2v. lapselle ja varsinkin alle 1v.!! EI niitä kukaan kanna kun ne itkee, ei yksinkertaisesti riitä aika! Saattavat olla pitkäänkin kakkavaipoissaan ja jos 1v. ei osaa jo itse syödä niin sit on syömättä. Välillä voi joku hoitaja ehtiä pistää muutaman lusikan suuhun. Ja sit tosiaan äitille/isille sanotaan että: " söi vähän huonosti" . :((((
Mulla lapset täyttää kohta 2 ja 4 neljä ja olen ollut koko ajan kotona. Mun on kyllä pakko sanoa että jo pitkän aikaa on ollut hyvin vaikea jaksaa olla kotona...olenhan mä sitäkin miettinyt et millainen äiti oikein olen kun en jaksa lapsieni kanssa olla. Ei ole mikään puolustele, tuntuu monesti et niiden olis jo parempi hoidossa, en jaksa leikkiä, olen kireä, väsynyt ja kaikki ruuanlaitot ja kotihommat on niin vastenmielisiä, koko ajan ahdistaa ja joutuu oikein pakottamaan itsensä niihin.
mutta neljä suht yksinäistä vuotta (siis aikuiskavereista) ja kotiseinientuijottelua ja hiekkalaatikontonkimista alkaa olla tarpeeksi. Sit kun on erityisen hyvä päivä niin tuntuu taas et jee, näin tää pitää ollakin, mut usein ne päivät on muuta kuin hyviä.
mä oon ollu jo 6 pitkää vuotta kotona, henkisesti raskaita, ei fyysisesti. Nyt haluisin töihin, mutta kun nuorin on vasta 1,5v ja kiinni äidissään. Jospa mies voisi jäädä kotiin vielä 1,5vuodeksi, saisi isä tutustua lapsiinsa ja äiti vähän pääsisi ihmisten ilmoille. ja eikös sit kun vanhin on jo ekalla niin saisi lyhennettyä työaikaa ruveta tekee, eli sit kun mies palaa töihin niin ehkä mä teen lyhennettyä.
Alue: Aihe vapaa
nykyään ajatellaan vain naisen oikeuksia ja unohdetaan lapsi....
paljon helpompaa on viedä lapsi hoitoon kuin sitoutua tunnetasolla lapseen täysin sekä huomata lapsen tarpeet ennen omia tarpeitaan
lapset kuitenkin niin vähä aikaa pieniä ettei kenenkään " ura" siitä mene pilalle(jos menee perimmäinen syy on sillon muualla)