G: Vietättekö tänään Halloweenia tai kekriä?

Koti on koristeltu aamulla ja illalla olemme yhdessä ja syödään herkkuja jne. Lapset 4v ja 7 v.

Syödään siis lammasta ja tehdään olkikoristeita.

jenkkityylistä karkki & kepponen -tyyliä. Kurpitsatkaan ei kuulu kekriperinteeseen mitenkään.

Ehkä kekripukkikin käy.

Jotain pientä, syödään siis tavallista paremmin ja tuodaan siihen vähän sadonkorjuujuhlaa (omenaruokaa, omput on olleet aikoinaan tähän vuodenaikaan tärkeitä + tehdään itse leipää). Ajattelin sytyttää kynttilät illalla kynttilät kuolleille sukulaisille (isoisä ja setä, muut on vielä hengissä) ja hetken muistella heitä.



Kotona ei ole koristeluja, se tuntuu liialliselta meille :) Meillä on parin viikon päästä tulossa isot juhlat, sinne olen kyllä suunnitellut, samoin joulua varten.

esikoisen tarhassa on juhlat tänä iltana, alkaa tunnin päästä. On englanninkielinen päiväkoti, joten kuuluu asiaan.



jo aamulla tarha oli hämyvalaistu ja koristeltu. Hienoa, että jaksavat puuhata tuollaisia!

"Mikä on KEKRI?????"

viittaa johonkin pakanalliseen juhlaan..

En kuulu kirkkoon, joten en tosiaankaan tiedä mitä joku kekri tarkoittaa???

viittaa johonkin pakanalliseen juhlaan..

kuuluu yleissivistykseen tietää tuo.. Luterilaisuus on pakanauskonto.

Kekri ja köyri ovat vanhoja suomalaisia nimiä marrasyölle, jotka viittaavat karjan jumalaan Kekriin eli Köyriin.



25.10.-6.11. tai 1.-12.11. on aiemmin vietetty Suomessa ja muuallakin jakoaikaa, jonka aikana esimerkiksi lampaat, porot ja muut lasketaan ja jaetaan omistajilleen. Se on ollut myös palvelijoiden muuttoaika ja paljon muuta.



Kuten nykyisenä uutenavuotena, on myös marrasyönä tehty menneinä aikoina esimerkiksi uudenvuodenennustuksia. Näistä tavoista kerrotaan esimerkiksi: "Tytöt tekevät tikuista ``kaivon´´ ja panevat sen maata mennessään päänsä alle, jolloin he näkevät sulhonsa unissaan. Lasinpohjaan pannaan vihkisormus ja ``katsotaan elämän tulevia vaiheita´´. On myös käyty kuuntelemassa ikkunoiden alla ja siitä mitä silloin kuullaan päätellään avio-onni. Muuan yleinen ennustamismenetelmä on ollut halkojen laskeminen uunissa. Mikäli halot ovat kaikki tallella, ei kukaan kuole tulevana vuonna, mutta jos halkoja on yöllä kadonnut, niin talosta kuolee yhtä monta henkilöä kuin halkoja on poissa. Rieskoja tehtäessä otetaan oljista niin monta rukiin tähkää kuin perheessä on henkilöitä ja tähkät painetaan rieskaan. Se, jonka nimikkotähkä palaa, kuolee seuraavana vuonna. Kun rieskan otetaan uunista, isäntä leikkaa rieskasta ``arpalastun´´ ja antaa sen pudota pöytään. Jos kuoripuoli putoaa pöytää vasten, elämä menestyy hyvin tulevaan köyriin saakka. Kekrin menoihin on kuulunut myös tinan valaminen.



Vuodenvaihteen jälkeinen aika on baltian maissa saanut nimen ``henkien aika´´. Suomessa liittyy samaan aateyhteyteen nimi marraskuu, kuukausi, jolloin martaat eli vainajain henget ovat erityisen paljon liikkeellä. Suvun vainajat eivät ole vain yhtenä yhtenä yönä poissa tuonpuolisilta asuinsijoiltaan ja elävien ilmoilla. Ne liikkuvat ruualla hyvin varustettujen kotiensa vaiheilla vielä muutamia päiviä, ennenkuin taas siirtyvät Tuonelaan. Lukuisat selitystarinatkin käsittelevät aihetta. Suvun vainajatkaan eivät muka pääse ``vakiintumaan´´ ennenkuin tietyn ajan kuluttua vuodenvaihteen jälkeen; tässä ne muistuttavat eläimiä ja palkollisia.



Kristfrid Ganander kertoo Mythologia Fennicassa Kekrin olleen ``suuri ja vanhaa perua oleva juhla, jolloin iloittiin hyvästä sadosta ja korjuusta. ... Kekriksi karjalaiset teurastavat lampaan ... ja syövät sen ja muutakin ruokaa oluen ja viinan kera useiden taikauskoisten menojen saattelemina. ... Saunan lauteilla imeltymässä olleita maltaita ei saanut edes maistaa, sillä jos niin teki, kurkku turposi. Kaiken muun ruoan lisäksi lämmitettiin vielä illalla maitoa niin sanotun mämmin kanssa, joka tuli syödä navetassa ja niin tarkoin, ettei siitä jäänyt mitään ulos kannettavaksi; katsottiin myös tarkasti, ettei vieraista kukaan ollut piilottanut suuhunsa sellaista, mitä hän huomaamattomasti aikoi sylkeä pois ulkona. Mutta jos jotakin oli jäänyt, mitä ei syöty heti, niin se säästettiin navetassa toiseen kertaan. Samalla kastettiin linnunsiipi olueen ja siveltiin sillä lehmien selkää ja laulettiin Kekrin runo Tapion kunniaksi. Vielä tänäkin päivänä lauletaan Kekri-laulua eli yx, kax, kolm, neljä, ann ilonen olla, kosk suru tulee, ann hänen mennä - ja kuuluu siis:



Ei aina Kekriä kestä,

Ei aina Tupia pestä,

Ei aina höyky,

Ei aina möyki,

Ei aina wiina flaskusa löyky Kosk juomme hywä oltta,

Niin mahdam tupakkaa polttaa;

Isken siis walkiat taulaan,

Ja wirwoitan kaulaan,

Ja wihdoin iloisest laulan.''



Ganander kertoo Wuoden-alkajaisista seuraavaa: ``Wuoden-alkajaiset, eräs Suomen kansan makuun oleva juhla, jota vietetään vaihtelevina ajankohtina syksyllä sadonkorjuun ja puinnin loputtua. Tuolloin järjestetään ruokapidot ja juodaan valtavasti. Pohjoispohjalainen viettää Mikon messuja tai Kekriä, pyhäinmiestenpäivää, teurastuksen jälkeen, ja tuolloin syödään teuraslihaa paistettuna ja keitettynä. Juhlaa sanotaan myös Sonnin peijahaisiksi eli sonnin hautajaispidoiksi.'' Tämän voisi kuvitella liittyvän jotenkin vanhaan Mithra-uskontoon, jossa sonnin teurastus oli yksi vahva rituaali.



Kekrin jälkeisen päivän Ganander kertoo olevan Sielujen-päiwä, jolloin ``lämmitetään sauna sekä tehdään vihdat ja valmistetaan kylpyvesi niille pyhille miehille, joiden uskotaan tulevan kylpemään. Sinä päivänä juodaan reippaasti, kierrellään taloissa ja uhkaillaan uunien ja liesien purkamisilla, ellei viinaa anneta.'' Tämä pitäisi ehkä tulkita suomalais-henkiseksi versioksi irlantilaisesta ``trick or treat''-perinteestä.



Ganander kertoo myös Kekrin eli Käkrin olevan karjan hyvinvoinnin vaalija. Karjalaisen pitivät häntä karjan haltiana. Piispa Agricola sanoo runoissaan: Kekri se liseis Karian kaswon - sen takia pidettiin Kekrin kunniaksi marraskuussa suuret juomingit.

Entisaikaan he osasivat juhlia