Miten käyttäytyisit, jos lapsesi saisi uuden äitipuolen?
Kommentit (23)
Siskollani on ikävä tilanne. Hänen poikansa asuvat isän kanssa ja kesästä asti myös uuden äitipuolen kanssa. Siskoni ei ole kuitenkaan koskaan edes nähnyt tätä uutta äitipuolta. Äitipuoli ei koskaan tule mukaan tuomaan poikia siskolleni tai on jopa välillä jäänyt autoon ulos istumaan eikä ole tullut esittäytymään.
Siskoni on hieman hämillään ja on pyuytänyt ex-miestään esittelemään uuden vaimokkeen hänelle, mutta ex-miehen mielestä se ei ole tärkeää.
Ihan kauheaa! En ikinä itse suostuisi tuohon. Sillä uusi vaimoke on todella tärkeässä roolissa siskoni lapsille...asuvathan nämä sentään tuon vaimokkeen kanssa samassa taloudessa.
Sitten pikkuhiljaa tutustuttiin ja jutskailtiin pojan asioista. Puhallettiin yhteen hiileen. Nyt lapsellani on jo pari sisaruspuoltakin äitipuolen ja isänsä kodissa.
Meillä kaikki isään liittyvät asiat paranivat uuden äitipuolen myötä. Toivottavasti he eivät IKINÄ eroa.
En ikinä suostuisi ja ihmettelen miten joku voi?
Vierailija:
En ikinä suostuisi ja ihmettelen miten joku voi?
että ex asuu uuden miesystävänsä kanssa samassa talossa lastenkaa. miks naisten pitää saada aina lapset ja määrätä kaikesta? tunteet ne on miehilläkin.
olen äiti sekä äitipuoli. mieheni ex määräsi, etten saa tavata lapsia ennekuin hän antaa luvan,koska he ovat hänen lapsiaan (ai mäku luulin et ne on niiden lapsia). mutta kuinkas kävikään? itse muutti aivan uuden tuttavuuden kanssa heti yhteen (luonnollisesti edes kertomatta että on alkanut seurustelemaan). aika jännä et lapset eivät ymmärrä että isillä on uusi tyttöystävä, mutta äidin uuden miesystävän ymmärtävät heti... johtuiskohan äidin paskanjauhannasta...
monet äidit eivät voi sietää exänsä uutta valintaa vaikka muuta väittävät ja kylvävät epäilyksen siemeniä lapsiensa mieliin. onko pahempaa kuin laittaa lapsi epätietoiseen tilaan, isi välittää uudesta mutta äiti haukkuu aina. juu, tää on sitä kun sovitaan että lapset pidetään riitojen ulkopuolella.
ja sitten alkuperäiseen kysymykseen vastaus, jos et aidosti pysty olemaan luonnollinen ja vittuilematta niin on turha edes koittaa tutustua. räjähdysherkkä tilanne ja pahempaa on jos sen tekee vielä sillä asenteella " että menenpä nyt vähän arvioimaan" . haluaisitko oikeasti esitellä uuden miesystäväsi exällesi ja että he puisivat keskenään kasvatusoppeja? tuskin.
mun lapsilla on äitipuoli, eikä mulla ole tarvetta käyttäytyä mitenkää erikoisesti.
Kehottaisit lapsia varomaan uutta mielenvikaista tulokasta, ja sanoisitte, että muistakaa olla luottamatta Uuteen Äitiin?!?
Haluaisin hänen tuntevan meidät toimivaksi perheyksiköksi. Ex on ollut aika hankala jo nyt. Saapahan nähdä mikä sota syttyy kun muutamme yhteen ja hänelle selviää, että meille on tulossa vauva.
Pyrkisin lähtemään siitä, että olen iloinen, jos lapsellani on elämässään paljon turvallisia, vastuullisia aikuisia.
Yleisesti ottaen tuskin suhtautuisin mitenkään erityisesti.
Kun löytyy kokemusta väkivaltaisesta äitipuolesta, uskokaa pois että oli kamalaa. Olkaa iloisia niin kauan kun ei tarvitse pelätä lapsen turvallisuuden edestä kun menee isän uuden perheen luo! Ai että mistä tiedän että äitipuoli oli väkivaltainen? No kun lapsen isä sanoi niin. Äitipuoli tietysti sanoi että se on lapsen isä joka on väkivaltainen. Tapahtuneita kauheuksia ei kumpikaan kieltänyt, vain sen kumpi on enemmän väkivaltainen. Ja minä mieluummin tuudittautun uskomaan että lapsen isä ei ole niin kamala. Vai onko sittenkin? Siinäpä pulma. Mutta alkup. kysymykseen siis vastaan, että ei mitään hätää niin kauan kun on tervejärkinen ja edes suht luotettava ihminen.
Viettäähän paljon aikaa kallisarvoisen lapseni kanssa. Sopisin hänen kanssa säännöt, miten lapseni kasvatetaan ja haluan hänen olevan lapselleni yksi turvallinen vanhempi. Haluaisin, että hän oppisi pitämään lapsestani.
Miksi täytyy käyttää aivan suvun ulkopuolisesta ihmisestä sanaa äiti tai isä. Jokaisella lapsella on oma äiti ja isä, vaikka ne olisivat minkälaisia.
Olen ehkä hiukan " tiukkapipo" tämän asian suhteen, mutta en ole koskaan ymmärtänyt tätä uusioperhe kuviota. Itselläni kaksi lasta, ja seurustelen, mutta lapset eivät vielä tiedä uudesta miesystävästä mitään. Haluan olla varma, että meistä tulee jotain. Ja sitten kun tuntuu sille, että meistä voi tulla jotain, haluan edelleen asua eri osoitteissa ko miehen kanssa... Olen kai hiukan poikkeuksellinen ja itsekäs, koska haluan, että vain exäni ja minä kasvatamme lapsemme. Nautin myös siitä, että saan olla yksin kotona ja saa omaa aikaa... Onneksi olemme tässä asiassa samalla aaltopituudella uuden miesystäväni kanssa. Saa nähdä miten käy pitemmässä juoksussa.
Ei sitä kuitenkaan kiinnostaisi keskustella sinun kanssa siitä miten se sun lasta kasvattaa. Niin se kuitenkin tekee kuin itse haluaa. Eikä se sinun lapsesta oikeasti pitäisi. Pakko olisi vaan jotenkin sietää. Sinua se haukkuisi hankalaksi exäksi. Näin se vaan on, sanoi joku muu mitä vaan. Lässyn lässyn. Oma lapsi on oma lapsi, muut sietämättömiä mukuloita. Uso pois.
Mutta mun tytär on minulle niin rakas, että olen valmis tekemään yhteistyötä. En usko, että ex mieheni valitsisi naisen, joka on ihan pentu tunne-elämältään.
-11-
halusin tutustua tähän äitiin, mutta hän ei minuun.. :( ei olla vielä tavattu. minulla on kova halu tavata ja nähdä, mutta hän ei ole vielä valmis. johtuen siitä ettei hänellä ole vielä omia lapsia.
Olen iloinen äitipuolesta, tyttäreni on nähnyt kerran (eivät asu suomessa), ja hyvin oli mennyt kaikki. olemme väleissä lapsen isän kanssa ja soittelemme viikottain. odotan innolla milloin tämä nainen on valmis tapaamaan minutkin. Sisänsä ei haittaa vaikka emme tapaisi, lapsen isän kanssa on niin hyvät välit kuitenkin.
että omalla puolisollani on lapsia ja ihan varmasti kuuntelen heidän äitiään. keskustelen kasvatuksellista asioista. ja tykkään lapsista, melkein kuin omistani.
mut mun mies on sanonut et meidän perhe on meidän perhe ja et ei kannata liikaa ottaa tosissaan mitä äidit sanoo, me voidaan tehdä meiän tavalla. Toivon et saisin joskus omiikin lapsii, musta lapset on suloisia, aina ostelen mun lapsipuolelle ihaniii vaatteitaki.
että MINUN lapseni asuisi isänsä ja vieraan naisen kanssa saman katon alla, tai että tekisi äiti-lapsi-välisiä juttuja.
Valitettavasti.
Me asumme yhdessä, olemme naimisissa ja menee ihan hyvin. Eli joko mieheni olisi alkanut mormoniksi tai eroamassa minusta. Kumpikin hieman absurdin kuuloista.
Jos taas olisimme eronneita ja erosta säädyllinen (?) aika, niin toivoisin vain, että lapseni saisivat hyvän ja turvallisen äitipuolen. Haluaisin tutustua jollain aikavälillä.
Jos taas itse yhtäkkä löytäisin itseni tilanteesta, että olisin ihastunut naiseen ja haluaisin muuttaa hänen kanssaan yhteen, niin... En osaa sanoa, miten käyttäytyisin.