Miten sitä oppisi arvostamaan itseään?
Tiedostan ogelman ja jopa syitä siihen, miksi ajattelen olevani arvoton paska. Sata kertaa olen päättänyt, että jee, en ole sen paskempi kuin muutkaan. Että nyt mä ihan tosissani yritän olla positiivinen ja kannustava itseni suhteen. Mutta ei se näemmä se päättös riitä.
Ehdottakaapas, mitä mä teen? Kallonkutistajalla olen käynyt, mutta sieltä en ole kyllä mitään parannusehdotuksia saanut. Siellä olen kuullut vain sitä, minkä jo itsekin tiedän: " Sinun pitäisi arvostaa itseäsi, uskoa itseesi, älä ajattele aina muiden etua, toimi niin kuin sinä haluat, usko unelmiisi..."
Mutta kuinka ihmeessä mä sen teen? Mä olen koko elämäni ajatellut, että olen surkea, niin kuinka mä nyt osaisin muuttaa käsitystä itsestäni?
Kommentit (4)
Tavallaan järjellä tiedän, että en minä ole maailman paskin. Olen aina pärjännyt hyvin koulussa. Nytkin opiskelen kahdessa paikassa. Mä en osaa selittää, miksi mä etsimällä etsin aina joka asiasta huonot puolet. Päättelen sen johtuvan äidistäni, joka on hokenut minulle 20 vuotta, että ei susta kuule tuu yhtään mitään. Sulla on iso nenä ja iso perse, tehtaalle kuule menet töihin. Ihan turhaan siellä yliopistossa olet.
Taidanpas kirjoittaa listan heti tänään. Teippaan vaikka vessan seinään.
mulla on viime aikoina ollut niin paljon vastoin käymisiä että rupesin kanssa hakemalla hakemaan iteäni takaisin ja sitä että voin olla tyytyväinen itseeni! olen oikeastaan vihainen itselleni siitä että annan elämän musertaa. Nyt kun vastoinkäymiset on takana tiedän että tulevaisuudessa odottaa taas sadat vastoin käymiset, mutta ehkä niistä selvitään. Tuollainen lista säilyy kuitenkin pitkään mielessä kun sitä aika aijoin ajattelee.
Mistäköhän se johtuu että vaikka elämässä saavuttaa opiskelussa ja työssä paljon, niin helposti nollaantuu kun jotain ikävää sattuu!
Hyvää syksyä!
t. 2nen
Minua harmittaa se, että tämä oma " asenteeni" sulkee elämässäni ovia. Minulla on toivottavasti vielä 60 vuotta elämää jäljellä. Ei se ole kivaa, jos se menee vaan itseään surkutellessa. Onhan se vaikeaa muuttaa minäkuvansa tässä iässä, mutta en millään halua uskoa, että se olisi myöhäistä.
Toivottavasti listasta on apua.
ap
kirjotin konkreettisesti listan jossa listasin omia saavutuksiani ja hyviä puoliani, se tuntuu tosi vaikeelta ja niitä omia juttuja vähättelee aina, mutta jos on esim. kirjottanut ylioppilaaks niin se on jo saavutus vaikka kuinka olis mokannu kirjotuksissa ja tehny tyhmiä virheitä! kaikki asiat vaan ylös paperille ja sitten luet sen paperin joka päivä. mun listaan kuului esim. se että osaan kutoa ja virkata, mulla on pienet jalat, sievä nenä, mä osaan valokuvata ja olen säilyttänyt muutamat ystävät lähellä...
joskus kun mieli taas maassa ja mokaan jotain elämässä niin luen tuota listaa... sun pitää pikku hiljaa muuttaa ajatteluas, se on vähän niin kuin laihduttaminen, ei ne kilot hetkessä tule ja eikä ne hetkessä lähdekään...