Kysyin joku aika sitten olinko liian julma 1,5vuotialle

Mitä muuta se nainen on kuin usean lapsen yksinhuoltaja, joista suurimmalla osalla eri isät. Ei se että on monta lasta tee kenestäkään hyvää kasvattajaa.



Itselläni pienin lapsi on 1,5v ja pidän huoneeseen eristämistä julmana tuon ikäiselle. Hän kokee tulleensa hylätyksi.

Anna Wahlgrenin kirjaa kannattaa lukea valikoiden. Muutamia hyviä vinkkejä olen sieltä poiminut, mutta osa jutuista on höpönlöpöä. Kirja on kirjoitettu sitä paitsi 70-luvulla. Paljon on muuttunut sen jälkeen käsityksissä siitä mikä sopii lapselle.

ajattele pientä lastasi ja ota opiksi; älä tee niin uudelleen! Kaikki äidit suuttuvat joskus ja tekevät virheitäkin. Se miten ajattelemme on aivan sama. Sydämessäsi tiedät oliko tekosi oikein lastasi kohtaan. Vain sillä ja lapsesi näkemyksellä on merkitystä.



Mene jo eteenpäin. On hyvä, että pohdit asiaa, mutta aikansa kutakin.

Mut anteeks jos yritin keskustella. Tää on kai keskustelupalsta..

En nyt ehkä ihan hatusta heitä, jos sanon tekoasi julmaksi. 1,5v lapsi EI ole tarpeeksi kehittynyt ymmärtääkseen tuollaisen rangaistuksen merkitystä.

niin onko oikeasti paras tuki lapsen tunteiden käsittelyyn se, että hän jää tunteidensa kanssa yksin.



Varmasti noinkin saadaan lapsi käyttäytymään niin, että rauhoittuu nopeasti ja homma jatkuu. Minusta kuitenkin kasvatuskeinoissa on oleennaista se, mitä lapsi niistä oppii.



Tuosta eristämisestä oppii sen, että kielteiset tunteet ovat liian vaikeita äidille ja ne täytyy oppia käsittelemään yksin.

ja entäs se ku äidillä menee nii hermo että tekee mieli lyödä lasta? onko silloinki vaan pidettävä sylissä?

jos jatkaa töllöntöitä. Esim. lyö. Laitan toiseen huoneeseen rauhoittumaan, mutta en ovea kiinni. Jos rupeaa itkemään, otan syliin lohdutukseen. Usein vaan polkee hetken jalkaa ja rupeaa lukemaan kirjoja tai tulee rauhallisenmpana takaisin.

Itselläkin kyseinen opus ja kyllä siellä joitain hyviä vinkkejä löytyy. Eikä ole liian julmaa lapselle. Kysyyhän äiti vähän väliä, että jokos rauhoitut eli ei ole siis kyse hylkäämisestä. Ja ehdottomasti parempi tapa kuin monet muut tavat kuten mm. väkivaltaiset tavat tai edes hemmottelulinjan tavat.



Elämä täynnä sääntöjä käyttäytymisen ja muiden asioiden suhteen. Pienenä minkä oppii, sen vanhana taitaa.. vai miten se meni..



Tulevaisuus tulee lapsellesi olemaan huomattavasti helpompi, kun pienenä jo opetettu elämän perusasiat... Ihan säälittää nämä herrantertut, jotka ovat syntyneet kultalusikka suussa. Kun siirrytään oman perheen helmoista tuonne kylmään maailmaan, niin voi siinä useammalla mennä sormi suuhun!

Ei tuon ikäinen osaa ajatella elämää kuin ainoastaan itsensä kautta. Muiden tunteet lapsi oppii huomoimaan vasta olikohan se 4 vuoden iän jälkeen.

Kun lapsi eristetään huonosta käytöksestä omaan huoneeseen, oppii hän ainakin sen, että tietyn tapainen käytös ei ole hyväksyttävää tai tällä käytöksellä en saa haluamaani, päinvastoin. Ja lapsi yrittää saada haluamansa toisella tavalla... Ja kun oikea tapa löytyy, hymyilee sekä äiti, että lapsi.

Vierailija:

niin onko oikeasti paras tuki lapsen tunteiden käsittelyyn se, että hän jää tunteidensa kanssa yksin.

Varmasti noinkin saadaan lapsi käyttäytymään niin, että rauhoittuu nopeasti ja homma jatkuu. Minusta kuitenkin kasvatuskeinoissa on oleennaista se, mitä lapsi niistä oppii.

Tuosta eristämisestä oppii sen, että kielteiset tunteet ovat liian vaikeita äidille ja ne täytyy oppia käsittelemään yksin.

Maalaisjärjellä ajateltuna huoneeseen sulkeminen on liian suuri sanktio. Puolitoistavuotias ei ymmärrä syy-seuraussuhdetta. En käyttäisi menetelmää minkään ikäiseen lapseen. En itsekään haluaisi tulla heitetyksi " tyrmään" riideltyäni mieheni tai ystävän kanssa. Siinä joko provosoituisi lisää tai toistuessaan alistuisi. Se seuraukset ovat jo toisen stoorin paikka.

Vierailija:

Itselläkin kyseinen opus ja kyllä siellä joitain hyviä vinkkejä löytyy. Eikä ole liian julmaa lapselle. Kysyyhän äiti vähän väliä, että jokos rauhoitut eli ei ole siis kyse hylkäämisestä. Ja ehdottomasti parempi tapa kuin monet muut tavat kuten mm. väkivaltaiset tavat tai edes hemmottelulinjan tavat.

Elämä täynnä sääntöjä käyttäytymisen ja muiden asioiden suhteen. Pienenä minkä oppii, sen vanhana taitaa.. vai miten se meni..

Tulevaisuus tulee lapsellesi olemaan huomattavasti helpompi, kun pienenä jo opetettu elämän perusasiat... Ihan säälittää nämä herrantertut, jotka ovat syntyneet kultalusikka suussa. Kun siirrytään oman perheen helmoista tuonne kylmään maailmaan, niin voi siinä useammalla mennä sormi suuhun!

Minulla on kolme lasta, poikaa, ja olen ajatellut, että heille pitää opettaa se että minä aikuisena olen vastuussa heistä ja myös määrään monesta heitä koskevasta asiasta.





Maailman palstat ja kirjat on täynnä sitä mitä EI pidä tehdä ja mitä siitä seuraa. Sitä, sensijaan mitä _pitää_ tehdä kun keinot on todellakin loppu, ja lapsi on vaikka provosoinut äitiä koko päivän eri tavoin, ohjeita siitä en ole niinkään löytänyt.....



Muistaakseni sinun aloituksessasi sanoit, että tuntui että muita keinoja oli jo kokeiltu ilman mitään hyötyä.



No, minusta sinä teit ihan oikein. Rakastettu lapsi ei rikki mene siitä, että äiti osoittaa hänen tehneen jotain väärää. Yksi muuten raivostuttavimmista asioista mitä tiedän on se, kun joku äiti kieltää lastaan toistuvasti, lapsi vähät välittää, ja äiti lopulta kääntää huomionsa pois, jotta säästyy ottamasta lopullista kantaa.

Puhuin lapsesta, en lapsen äidin tunteista. Puhuin siitä, miten tärkeää olisi, että lapsi oppisi sietämään omia tunteitaan - ei äidin tunteita.

Lapsi ei osaa nimetä tunteitaan eikä ymmärrä mistä ne tulevat. Noin pienelle niitä on vaikea sanoittaakaan, mutta vaikeaa häntä on rankaistakaan niin, että hän ymmärtäisi syy seuraussuhteen. Hän ymmärtää vain sen, että hänet torjutaan, muttei sitä, miksi.

Tietysti, jos lapsiaan haluaa kasvattaa kuin Pavlov koiriaan niin go ahead

Vierailija:

Ei tuon ikäinen osaa ajatella elämää kuin ainoastaan itsensä kautta. Muiden tunteet lapsi oppii huomoimaan vasta olikohan se 4 vuoden iän jälkeen.

Kun lapsi eristetään huonosta käytöksestä omaan huoneeseen, oppii hän ainakin sen, että tietyn tapainen käytös ei ole hyväksyttävää tai tällä käytöksellä en saa haluamaani, päinvastoin. Ja lapsi yrittää saada haluamansa toisella tavalla... Ja kun oikea tapa löytyy, hymyilee sekä äiti, että lapsi.

Vierailija:

niin onko oikeasti paras tuki lapsen tunteiden käsittelyyn se, että hän jää tunteidensa kanssa yksin.

Varmasti noinkin saadaan lapsi käyttäytymään niin, että rauhoittuu nopeasti ja homma jatkuu. Minusta kuitenkin kasvatuskeinoissa on oleennaista se, mitä lapsi niistä oppii.

Tuosta eristämisestä oppii sen, että kielteiset tunteet ovat liian vaikeita äidille ja ne täytyy oppia käsittelemään yksin.

Mä en tota Wahlgrenia arvosta, röökannutkin aina raskaana jne.



Alle kouluikäinen ei kestä eristämistä. Helppohan se on äidille tunkea PUOLITOISTAVUOTIAS toiseen huoneeseen, mutta se lapsi ei opi muuta kuin, että hänet on hylätty.