Koulu ei saa kysyä vanhempien ammattia

Kysyähän aina saa, mutta pakko ei ole vastata

Enkä näe siinä mitään pahaa kun muutenkin pikkupaikkakunnalla kaikki tuntevat toisensa.

Vierailija:

Enkä näe siinä mitään pahaa kun muutenkin pikkupaikkakunnalla kaikki tuntevat toisensa.

mutta ei tosiaan saisi, koska henkilörekisterilaki määrää mitä saa kerätä ja millä perusteilla. Koululle pitäisi riittää vanhempien yhteystieto työaikana, ammattia tai työnantajaa ei tarvita mihinkään.

sitten on luontevampaa suosia " parempien" perheiden lapsia.



näin se on aina ollut ja tulee olemaankin, varsinkin pienillä paikkakunnilla!

Itse jätin niihin vastaamatta. Hoitopaikka saatiin siitä huolimatta.

Vanhemmat saavat vastata mitä haluavat. On helpompi auttaa lasta, jos tietää olosuhteet, mutta tosiaan päätösvalta on vanhemmilla. Kiistän sen vaikuttavan ainakaan haitallisesti suhtautumiseeni. Opettaja

miksi kysyt että " onko teillä kokotna kaikki hyvin tai onko lapsi kokenut menetyksiä" tai " mitä te teette työksenne" etkä sitä että onko lapsella oma läksyjentekopaikka ja voiko joku auttaa häntä pääsemään tehtävien alkuun kotona?

jos on vaikka firman pomo ja uraohjus vanhempina, harvoin on aikaa auttaa lasta läksyissä tai muutenkaan antaa kunnon aikaa jälkeläisilleen (paitsi lomamatkoilla) , tärkeää että ulkoiset merkit ovat kunnossa.

Itä-suomalaiset ovat varmaan asianvuoksi ihmeisään kun se " kenenkä tyttö/poika olet, mistä tulet" -meininki, on heille vähän sama kuin sanoisi hyvää päivää.

pystyvät ammattimaisesti suhtautumaan lasten taustoihin eli eivät anna vanhempien statuksen vaikuttaa !



Varsinkin hieman vanhemmassa opettajakunnassa.

Meillä oli kerran sellainen toimintaviikko, että lasten vanhemmat kävivät koulussa kertomassa työstään. Mahtava juttu, kun oli niin monesta eri työstä ihmisiä ja opittiin varmasti arvostamaan jokaista työtä.

koulunkäyntiin liittyviä asioita! nyt oli kyse ammatista. keskustelemme liki puoli tuntia.

Varmaan lapsesta kivaa jos jopa molemmat vanhemmat työttöminä, eivät opiskele tmv ?

Vierailija:

Meillä oli kerran sellainen toimintaviikko, että lasten vanhemmat kävivät koulussa kertomassa työstään. Mahtava juttu, kun oli niin monesta eri työstä ihmisiä ja opittiin varmasti arvostamaan jokaista työtä.

vaan aikuiset. Miksei lapsi saisi tietää että aina ei ole töitä?



Terveellistä olisikin kertoa lapselle mitä silloin tehdään kun ei olla töissä. Eivät kaikki työttömät makaa sohvalla tupakkia poltellen ja kattoon syljeskellen.



Toki ei varmaan monikaan halua kertoa työttömyydestään tuntemattomille koululapsille, mutta opettaja voisi hyvinkin kertoa että joskus voi ihminen olla työtön, eikä se vähennä ihmisarvoa tai lapsen arvoa. Ei vaikka saattaisi olla taloudellisesti tiukempaa, niin että ei saa uusimpia farkkuja.



Moni työtön toimii myös kotivanhempana. Ihan tavallista.

opetetaanko lasta jotenkin erilailla jos iskä on vaikka lääkäri??

puhuminen koko luokan edessä.

On työttömiä, opiskelijoita, fyysisesti tai henkisesti sairaita vanhempia jne. Ei lasta saa laittaa kokemaan tällaista ja vielä koulussa.

Terv. johtajaäiti ja tj-isä

On aivan eri asia, että työelämä tulee tutuksi oppilaille esimerkiksi vierailujen tai vaikka vanhempien kertomana luokassa kuin että rutiininomaisesti kerätään johonkin rekisteriin oppilaiden vanhempien ammatit ja työnantajat. Kas kun eivät kysy suoraan tuloja?

pientä kyläkoulua kävin jossa lasten kotiolot kysymättäkin tiedettiin.



Opettajapasriskunnan vaimo oli tosi luokkatietoinen. Tämä ilmeni juhlisssa, aina se opeperheen perhetuttujen lapset saivat pääosat ym. muutenkin suosittiin tämän ja erään toisen ns. paremman perheen lapsia! Tämä oli niin totta kuin olla voi, lapsen silmin sitä ihmetteli. Myös yksi näistä kermaperseistä oli koulun pahimpia kiusaajia. Opettaja katsoi tätä läpi sormien ja päinvastoin sätti kiusattuja-minua myös kun kerran tuskailin tunnilla kun tämä kermaperse oli työntänyt minut nokkospensaaseen, käsiä poltteli ja itkua yritin olla vääntämättä ja ope syytti tunnin häiritsemisestä pientä ekaluokkalaista joka ei todellakaan uskaltanut mennä kertomaan kiusaamisesta opelle .



Onneksi yläluokilla opetti mies joka osasi aika hyvin pitää tasa-arvoa yllä. Suurin osa meistä lapsista oli " alemman luokan" eli ns. pientilallisten lapsia eli tosi niukkaa oli toimeentulo, isät oli sekatyömiehiä suurinpiirtein, tekivät savottaa ym. mitä saivat ja kaikilla oli äidit kotona pientä karjaa hoitaen.





Ihanaa oli kyllä yläasteella ja lukiossa. Opettajilla oli niin paljon oppilaita ja myös ns. oma elämä etteivät he jaksaneet jaotella oppilaita vanhempien taustan mukaan! Varmaan oli ammattitaitokin hiukan rautaisempaa kuin tuppukylän perähikiän kansakoulun kansankynttilöllä.

kertomaan luokan eteen ammateistaan; niitä ei välttämättä edes ole.

Miksi laittaa lapsi kokemaan tällaista?

Turha selittää, että vapaaehtoista jne.. Jos muiden lasten vanhemmat käyvät puhumassa, niin eikö huomio kiinny kysysvästi juuri siihen lapseen, jonka vanhempi ei tule esiintymään?

Opettajat hei, nyt järkeä peliin!