Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Vinkkejä " käsityön" äidille?

25.10.2007 |

En tiedä onko aiemmin aiheesta keskusteltu, mutta miten muut äidit ovat jaksaneet näiden ns. käsitöiden eli " juhanavilenien" kanssa??



Meidän poika on 10,5 kk ja aivan täysin ja totaalisen riippuvainen kaveri. On ihan normaalisti kehittynyt, isokokoinen (yli 10 kg), tosi touhukas ja reipas pikkumies, joka konttaa ja kävelee tukea vasten, osoittelee tavaroita ja kiusaa 2,5v isosiskoaan...mutta jos huomiota ja syliä ei ole tarjolla, niin ulisee 24h. Pahimmillaan kitisee ja ulisee kaiken ajan aamusta iltaan, kun ei nuku, syö tai istu sylissä. Jää tosi hyvin kotiin/mummon luo kun lähden kotoa, mutta palattuani ja minut nähdessäni, hän purskahtaa itkuun ja ryntää syliini.



Olen hoitovapaalla, enkä viihdy kotona, mutta tarkoitus olisi olla vielä vuosi, kunnes poika 1v 8kk. Tykkään kotitöiistä ja lasten kanssa touhuamisesta, mutta tämä lahkeessa roikkuminen ja jatkuva vinkuminen alkaa ottaa pahasti hermoille. Saatan esim. ruokaa tehdessä nostaa pojan 30 krt olohuoneen puolelle, ettei vaikkapa kuumaa öljyä lennä pannulta. Leluilla hän jaksaa leikkiä keittiön lattialla max minuutin ja jos laitan hänet syöttötuoliin, niin ulina alkaa minuutin sisällä. Sylissä hän on ihan tikkana ja yhtä hymyä, mutta liian painava :) ja venkoilee niin pahasti ettei pysy paikalla. Silittäminen, imuroiminen, syöminen jne, sama juttu! Ei puhettakaan, että voisin esim. iltaisin katsoa telkkaria ja poika leikkisi siskon kanssa lattialla. Jos onnistunkin hiipimään lehden kanssa sohvalle, niin kun hän bongaa minut, niin jo on kaveri notkumassa sohvan reunalla ja itkua vääntämässä...



Meidän tyttö on temperamenttinen ja vilkas tapaus hänkin eli ihan tuttua kauraa on tämä oman ajan puuttuminen, aikanaan tein lasagnet alusta loppuun tyttö sylissä...eli tiedän, että kaikki äidit kaipaavat joskus yksinäisiä vessareissuja tai hiljaisuutta kun puhuvat puhelimessa :)



Tällaista on siis ollut aina, poika on aina ollut tyytymätön jos ei saa huomiota. Ja terve on :)! Ihmisltä tulee usein fiksuja neuvoja kuten " anna ulista" ja kyllä on koitettu kouluttaa kaveria olemaan välillä itsekseenkin, mutta kuten sanottua, ulinan kuuntelu on helvetillisen raskasta.



Hoitopaikkoja on ja omaa aikaa saan kun haluan, mieheni osallistuu täysillä lastenhoitoon, mutta silti tuntuu todella hankalalta tämä meidän arkemme!



Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Milloin helpottaa? Inttiinlähdön koittaessa :)??

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
25.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos poikasi tarvitsee vain läheisyyttä ollakseen tyytyväisempi niin ainakin osan hommista (ruuanlaitto, silittäminen, imurointi) voi varmaan tehdä lapsi selässä. kantoliinalla tai vastaavalla kantovälineellä jaksaa kantaa isoakin lasta, vaikka käsi jo painosta väsyisikin. selän puolella olisi myös pois mahd. roiskeiden tieltä ja sinulla olisi kädet vapaana. ei pääsisi niin venkoilemaankaan. eihän tämäkään keino kaikkea selvitä, mutta ehkä edes osan ja poika saisi olla lähellä. sitten kun on " tankannut" syliä tarpeekseen viihtyy ehkä hiukan paremmin muuallakin.

meillä poika tykkää olla liinassa/rinkassa ja moni toiminta helpottuu huomattavasti :) kannattaa harkita. jaksamista!

Tiina ja Aapo pian 5kk :)

Serppa:


Tykkään kotitöiistä ja lasten kanssa touhuamisesta, mutta tämä lahkeessa roikkuminen ja jatkuva vinkuminen alkaa ottaa pahasti hermoille. Saatan esim. ruokaa tehdessä nostaa pojan 30 krt olohuoneen puolelle, ettei vaikkapa kuumaa öljyä lennä pannulta. Leluilla hän jaksaa leikkiä keittiön lattialla max minuutin ja jos laitan hänet syöttötuoliin, niin ulina alkaa minuutin sisällä. Sylissä hän on ihan tikkana ja yhtä hymyä, mutta liian painava :) ja venkoilee niin pahasti ettei pysy paikalla. Silittäminen, imuroiminen, syöminen jne, sama juttu!

Vierailija
2/3 |
25.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

vinkistä, kantoliina oli käytössä puolivuotiaaksi varsinkin ulkoiluissa. Taisi pojalle tulla siinä kuuma ja venkoiluksi meni usein :)



Sylissähän pikkumies viihtyy sen minuutin ja alkaa pyörimään ja keikkumaan, lattialla ulisee ja haluaa syliin...sairasti kk sitten vauvarokon ja 39 asteen kuumeessa istui elämänsä ensimmäistä kertaa sylissäni niin kauan, että sain juotua mukin kahvia :)!



Haastava pieni mies, mutta täytyy muistaa nauttiakin hänen huomiostaan, 15 vuoden kuluttua äiti tuskin on kovin pop :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
26.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä tilanne ei onneksi ollut noin paha, mutta melkoinen lahkeessa/paidanhelmassa roikkuja meidänkin poika oli tuossa iässä. Yölläkin hän kömpi pinnasängystä viereeni/keskeemme nukkumaan (sänky on sivuvaununa). Nyt hän on vähän yli vuoden ja kävelee jo, joten tilanne on helpottanut kummasti. Toivottavasti myös teillä ikä ja uudet taidot tuovat helpotusta.



Meillä minä onneksi pääsin kauppaan tai koiran kanssa lenkille ilman mitään kitinöitä eli poika viihtyy tosi hyvin myös isän kanssa. Kerroin lähtiessäni mihin menen ja hän vilkutti lähtiessäni. Palattuani hän tuli onnellisena syliin, mutta ei kitissyt silloinkaan.



Minä en edes yrittänyt tehdä mitään kotitöitä silloin kun poika oli hereillä, kun siitä ei kertakaikkiaan tullut mitään. Jos jotain oli pakko tehdä, tein silloin kun hän nukkui tai pikkujutuissa käytin rintareppua apuna. Päivällä yleensä leikimme tai istuin lattialla, kun poika itsekseen leikki ja tuli välillä syliin/kiipeilemään ylitseni.



Ruuan yleensä teimme illalla valmiiksi, joten ruoka tarvitsi vain lämmittää päivällä. Yleensä isä teki ruuan tai seurusteli lapsen kanssa, jos minä tein. Siivosimme yleensä yhdessä silloin kun lapsi nukkui. Jotain pikaista lattian moppausta voi tehdä siten, että annoin hänelle leikkikaluksi toisen mopin, sankon tms. Keittiössä hätäapuna oli myös keittiövälineiden (muovikipot, kannet, kauhat, vispilät, lastat, leivinpaperi yms) antaminen leikkikaluksi. Niillä saatettiin leikkiä ja ihmetellä vähän aikaa.



Toivottavasti tilanne helpottaa teilläkin piakkoin :)