Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Äidin hermot ja lapsen alkava uhma

24.10.2007 |

Lapseni täyttää kohta kaksi ja alkavaa uhmaa on havaittavissa. Kaikille käskyille vain nauretaan ja mikään ei suju. Myönnän itse olevani hyvin hyvin heikko hermoinen, pinnaa ei ole juuri yhtään. Johtuu ehkä stressistäkin.



Miten toimitte noissa uhma tilanteissa, miten saatte pidettyä itsenne koossa, huutamatta tai hermostumatta? En haluaisi aina antaa periksi ja poistua tilanteeesta taka vasemmalle. Vaan haluaisin pitää " käskyistä" johdon mukaisesti kiinni, en siis haluasi antaa lapsellemme mielikuvaa että äitä voi pyörittää oman mielen mukaisesti. Varsinkin kun viime aikoina olen hermostunut joka tilanteessa, mikähän auttaisi?

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 |
24.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

...koska se on niiiiiiin tuttua kaikille pienten vanhemmille. Kehottaisin käymään esim. MLL:n sivuilla, joilta löytyy toimivia neuvoja uhmaikäisen kanssa elämiseen.



Ja sen verran vertaistukea tässä, että ainakin minulla pinnan kiristyminen on erittäin tuttua. Joskus kaduttaa, että tuli taas karjaistua. Itse olen saanut nyt vähän helpotusta siitä, että sanon lapsillekin ääneen: nyt alan kyllä hermostua, nyt minua suututtaa tms.



Sain myös helpotusta omaan tilanteeseeni vähän käänteistä reittiä. Seurasin yhtenä päivänä erään superkireän äidin äyskimistä lapsilleen, ja koko tilanne näytti ulkopuolisen silmin niin inhottavalta, että se teki minuun syvän vaikutuksen. Lapsenikin katsoivat tuota äitiä silmät pyöreinä ja isompi kuiskasi minulle: " Ei lapsille kannattais suuttua tolla lailla joka asiasta" . Muistelen sitä tilannetta, kun itsellä meinaa kilahtaa, ja kummasti löytyykin aina pinnaa sanoa vielä kerran nätisti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla