Lapsen nukuttamisesta.
Pitääkö muiden 3,5 vuotias nukuttaa uneen, vai voitteko jättää lapsenne itse nukahtamaan sänkyynsä? Olen kuullut monien vain lausuvan hyvän yön toivtukset yms. , mutta meillä ei tule kuuloonkaan poistua huoneesta ennenkuin lapsi on nukahtanut. Yleensä tähän menee puoli - tunti.
Kommentit (6)
Meillä vajaa neljävuotias lapsi ja nukahtaa itsekseen huoneeseen.
Nukkumisrutiinit menee jokseenkin näin: iltapesujen jälkeen suoraan sänkyyn, lukuvalo päälle ja unikaverin valinta, saa valita luetaanko satu vai kuunteleeko jonkin sadun cd:ltä (tällä hetkelleä noi cd:t suosiossa), sitten peitellään.
Kun tuo satu on loppu, niin käydään vielä huoneessa toivottamassa hyvät yöt ja sammutetaan valo. Joskus höpöttelee itsekseen jonkin aikaa ja toisinaan nukahtaa lähes heti. Jos huutelee huoneestaan meille, niin siihen vain tokaistaan, että nyt nukutaan.
Pääsee itse noin paljon helpommalla ja jää illasta vielä omaakin aikaa. Ja hetihän tuo ei välttämättä onnistu, mutta sitkeys kyllä palkitaan.
Minulla on kolme lasta, joista jokaista on enempi tai vähempi nukuteltu. Pienin 1v5kk nukahtaa vielä viekkuun, mutta yleensä 15-30 minuuttia riittää. Vanhin oppi nukahtamaan itse noin 2 vuotiaana, mutta pikkusiskon myötä sai taas " parempaa palvelua" , kunnes sisko täytti myös tuon kaksi. Alkuun piti aina selittää, että mitä kotihommia äiti menee tekemään, ei missään nimessä voinut sanoa, että käy sohvalle löhöämään. Kuukausi suunnilleen on mennyt harjoittelussa, mutta kyllä se kannattaa. Tunti on ehdottomasti liikaa, itse ainakin nukahdan ennemmin.
Googlaa sanalla kotiunikoulu. Sieltä löytyy hyviä neuvoja isommankin lapsen kotiunikoululle.
Meillä harjoitellaan 1v9kk kuopuksen kanssa nyt uudelleen itsekseen nukahtamista, on alkanut hyvin sujua muutaman illan harjoittelulla. Hän menee hieman myöhemmin nukkumaan kuin isotveljet.
3,5-vuotias on jo niin iso, että ymmärtää ja oppii kyllä uuden tavan. Tässäkin asiassa suureksi avuksi on selkeä systeemi, selkeä rutiini (meillä: iltatoimet, iltasatu, unilaulu, peitto päälle ja hyvän yän toivotukset. (Tosin meidän 3,5v. ei halua sitä peittoa).
Meillä on tapana, että lupaan tulla " kohta kurkkaamaan ja moikkaamaan" , mikä tarkoittaa sitä, että käväisen poikien luona katsomassa, että kaikki on hyvin. Joskus käyn, joskus en. Lapset nukahtavat sitä odotellessaan... Usein ovatkin nukahtaneet sen 5-10 min. sisällä, kun sitten menen kurkkaamaan. Iltapesuineen ja yöpuvun pukemisineen iltahommeli kestää reilun puoli tuntia (6- ja 3,5-v. pojat). Nukuttamaan emme jää, satunnaisesti viivähdän huoneessa jos 3,5-vuotiaamme sanoo unen rajamailla " ole tässä vielä hetki" . Se hetki on ohi 5 minuutissa... ;-)
Esikoinen oli haasteellisempi tapaus aikanaan, hänet kannettiin eräitäkin kertoja sitkeästi vain takaisin sänkyynsä, ja/tai käskettiin panna pää tyynyyn ja pysymään sängyssään. Pojan poukkoilu loppui muutamassa illassa.
Muistan jossain vaiheessa esikoisen kanssa harastaneen sitä, että sanoin olevani tuossa (viereisessä) kylppärissä pyykkiä lajittelemassa. Siinä sitten lajittelin ja viikkailin ja hyräilin juuri laulamaani unilaulua edelleen. Tulipahan tehtyä jokin hanttihomma samalla, kun ei tarvinnut vieressä istua.
Tyttö nyt 2v3kk ja kesällä alkoi mennä huonompaan suuntaan. Sitä ennen nukahti omaan pinnasänkyyn itsestään.
Loppukesästä siirrettiin jatkettavaan sänkyyn, mikä huononsi tilannetta huomattavasti, kun pääsikin itse pois.
Nyt iltarutiinien jälkeen tyttö jää sänkyynsä, mutta mankuu viereen makoilemaan (nukkuu meidän makkarissa). Joskus pääsee melko helposti pois, mutta alakertaan ei saa lähteä. Makkarit on siis yläkerrassa ja keittiö/olohuone alakerrassa.
Tulee siinä hyvää liikuntaa tietty, kun ramppaa portaita ylös alas viemässä tyttöä aina portin takaa takaisin omaan sänkyynsä.
Tosin nykyään tyydytään siihen, että ollaan yläkerrassa toisessa huoneessa katsomassa telkkaria.
kommentteja?
Meillä tyttö nukahti vajaa 3-vuotiaana omaan sänkyyn ihan kivasti, tosin pakon edessä. Olin yksin lasten kanssa ja pienempi koliikkivauva vaati huomiotani. Ratkaisuna oli meillä että tyttö sai lukea sängyssä tai renkuttaa soittorasialelua, äänikirjaa tms. ja sitten huomaamattaan nukahti. Ovi olohuoneeseen oli koko ajan auki.
Nykyisin meillä käy lapset yhtä aikaa nukkumaan ja siksi minä olen heidän välissään, muuten menee homma ihan riehumiseksi. Se kiva juttu tässä nukutusasiassa on, että kun 3,5-vuotiastakin nukuttaa niin illalla sängyssä tulee vielä mieleen juttuja, joita hän ei ole muistanut päivän aikana kertoa, esim. jotain mitä on kerhossa tapahtunut.
Meillä on nukuttamiskokemusta vaikka muille jakaa. Ensin nukutettiin esikoista ensin pitämällä sylissä, sitten sängyssä vieressä/jalkopäässä istumalla ja myöhemmin samassa huoneessa nojatuolissa istuen (lapsi siis omassa sängyssään). Sitten alkoi tuntua, ettei tässä ole mitään järkeä. Lapsi venytti nukahtamistaan, vaikka oli ihan väsynyt. Ja äidin ja isän ainoa kahdenkeskinen aika päivässä hupeni siihen, että toinen istui tunnin pimeässä huoneessa lapsen kanssa.
Aloimme opettaa lasta yksin nukahtamiseen, ja noin kuukaudessa olimme päässeet kokonaan pois iltaistumisesta lapsen huoneessa. Kun toinen lapsi syntyi, aloitimme nukuttamattomuuden heti laitokselta kotiin tultua. Aina vain samat rutiinit: iltasuukot, peitto päälle ja hyvänyöntoivotukset. Sitten ovi kiinni. Ja hyvin on mennyt!
Kolmevuotias on jo niin iso, että voitte jutella hänelle asiasta. Asia pitää tarjoilla hänelle rauhallisesti ja positiivisesti. Selittäkää, että tästä lähtien meillä kaikilla on kivaa, kun hän menee nätisti nukkumaan ja äitillä/isillä jää aikaa tehdä omat iltahommat ja mennä myös ajoissa nukkumaan. Kertokaa hyvissä ajoin jo päivällä, mitä tulee tapahtumaan: esim. " ensin me pestään hampaat, sitten äiti/isi lukee sulle iltasadun ja sitten annetaan iltasuukot ja sitten äiti/isi peittelee sinut omaan sänkyyn ja sanoo hyvää yötä ja menee sitten tekemään omia iltapuuhia" . Ja sitten vain määrätietoisuutta.
Jos oikeasti haluatte tavasta eroon, ette lannistu, vaikka lapsi protestoisikin. Mutta hänelle ei saa olla äkäinen siitä, että hänestä tuntuu pahalta kun tuttu tapa muuttuu. Silti pitää pysyä ehdottomana ja kerta toisensa jälkeen selittää asia hänelle. Asiasta ei kuitenkaan jäädä juttelemaan silloin nukkumaan mennessä, vaan yhden selityksen jälkeen vain tyynesti ja rauhallisesti: " nyt takaisin omaan sänkyyn ja pää tyynyyn!" . Ja kun onnistuu, hurjasti kehuja: " kylläpä me ollaan tänä aamuna virkeitä, kun kaikki pääsi niin hyvin illalla nukkumaan" jne.
Tietysti lapsen temperamentti vaikuttaa asiaan. Silti lapset ovat maailman sivu nukahtaneet ilman erityisiä kommervenkkejä, se kannattaa muistaa.
Tsemppiä, kyllä se onnistuu!