Miehet synnytyssalissa - kuinka teillä homma toimi?

todella tuskallisia. Oli kuitenkin hienoa, että hän oli vastaanottamassa lapsensa ja jakamassa hetken mun kanssa. Miehelle en ole koskaan sanonut, että hän enemmänkin hermostutti mua ja ärsytti olla häntä siinä tukemassa.

joita on kolme kappaletta..

1. synnytys; mies nukkui, ei oikein tajunnut mua ja mun tarpeita...

ponnistaessa viimein kai hoksasi että vois kai tässä jotain tehdäkin..Piti kädestä kii ja silitteli.

2.synnytys oli nopea ja mies vähän enempi mukana, piteli kädestä jne..ekassa kai jännitti niin paljon, mut tässä tokassa tiesi jo mitä se synnytys oikein on



3. synnytys oli ehdottomasti paras! Siis mun osaltani pisin ja vaikein synnytys mut mies oli MAHTAVA! Huolehti musta ja kivunlievityksestä, kätilö uskoi jopa miestä ja luotin täysin mun mieheen..mä vaan keskityin selviämään kivusta ja saattamaan vauvan maailmaan. Kolmas synnytys lähensi meitä entisestään. Yhdessä päätimme myös että tähän on hyvä lopettaa meidän synnytys-uramme:)

Meillä synnytys hoidettiinkin lähestulkoon kahdestaan, kun kätilöillä oli suuri kiire kaksos- ja päihdeäidin synnytysten kanssa.



Minä oksensin, pyörtyilin, olin välillä suorastaan kauhuissani ja kivusta lyyhystymäisilläni. Mies jaksoi kannustaa ja auttaa. Välillä oli myös laitossiivooja(!) auttamassa, kun kätilöä ei saatu millään paikalle. Jälkeenpäin vaan naurattaa, mutta ihan katastrofaalinen päivä se oli kahdelle ensikertalaiselle.



Seuraavana päivänä kätilöitä ravasi pyytämässä anteeksi. Mutta kylläpäs nousi miehen pisteet ja arvostus siihen kuinka pitkälle kahdestaan pärjättiin. Loppuun sitten saatiin onneksi kätilö ottamaan syntyvän tytön vastaan :-)! Mutta parhain kätilö olikin oma, sairaalakammoinen mieheni, en olisi uskonut!

Jalkapuolena oli synnytyksessä loppuun saakka. Sitten mies lekuriin ja jalka pakettiin, ekan viikon oli kotona sairauslomalla töistä. Sitten isyysloma.



Tokan kohdalla vitsailtiin tästä.