Päivähoidon aloitus ujoilla lapsilla?

Pääsi onneksi sellaiseen 2-3v. ryhmään, mutta oli aluksi ryhmänsä nuorin. Aiemmin oli käynyt äiti-lapsi -kerhossa, mutta viihtynyt vain äidin lähellä. Ainoa lapsi.



Kahden viikon verran totuteltiin hoitopaikkaan niin, että kahtena päivänä äiti oli mukana ulkoilemassa ja sitten lapsi jäi jo hetkeksi yksin pk:iin. Aloitettiin siis aina aamu-ulkoilusta, josta aluksi jäi hetkeksi yksin pihalle, sitten hain kotiin syömään, sitten jäi hoitoon lounaalle, mutta hain kotiin päiväunille, sitten jäi jo unille sinne, mutta äiti oli heti vastassa ja vei kotiin välipalalle, sitten jäi jo välipalankin syömään sinne ja näin mentiin, kunnes koko päivä oli vähitellen tullut tutuksi.



Aluksi toki jättötilanteet oli vaikeita meille molemmille, minä yritin tietysti olla reipas ja kotonakin aina puhuttiin ja puhutaan edelleen (lapsi jo 4v.) päiväkodista myönteiseen sävyyn. Ujo lapsi itki aluksi aina kun lähdin ja sitten siirtymätilanteissa, kun siirryttiin ulos/sisälle/syömään/nukkumaan, mutta yllättävän pian tottui ja alkoi viihtyä.



Kavereita ei vielä juuri 2v. täyttänyt osannut itselleen hakea, mutta seurasi innolla isompien juttuja. Vähitellen sitten meni enemmän ja enemmän niihin mukaan ja reilun puolen vuoden päästä alkoi olla jo omat lempparikaverit ja lapsi oli kuulemma suosittu leikkikaveri, eli pärjäsi sekä aikuisten että lasten kanssa mainiosti. Monesti kai ujot lapset ovat myös aika empaattisia ja tästä syystä pärjäävät hyvin joukossa, vaikka eivät niitä näkyvimpiä olekaan.



Nyt, kun lapsi täytti 4v., hän siirtyi isompien ryhmään. Arvelimme, että ryhmänvaihto saattaa olla vaikea paikka, koska lapsemme myös kiintyy tuttuihin ihmisiin ja rutiineihin helposti ja lujasti, mutta saimme yllättyä positiivisesti, kaikki meni todella hyvin! Positiivisia kokemuksia siis ujon pojan äidiltä :-)



- tiukkis

lohduttavaa kuulla, että teillä mennyt loppujen lopuksi hyvin, vaikka alussa vähän itkeskeltiinkin!