Mikä tällä 10v lapsella voi olla??

Kyllä on biologinen lapseni? Miten niin?



t. ap

Olin hyväksikäytetty, koulukiusattu ja juoppojen lapsi.

Tuo on ihan selvää fyysistä reagointia pahaan oloon. Nyt on teidän tehtävä selvittää mikä on huonosti ja missä. Saako tarpeeksi hoivaa? kiusataanko koulussa? Onko ollut mitään traumaattista kokemusta?

henkisestä pahoinvoinnista (jos siis elimellistä vikaa tai sairautta ei ole).

Koulupsykologin juttusille kannattaisi yrittää.



Oma 5 v ei katso silmiin, nyt tutkitaan löytyisikö adhd / add. Tietenkään tuo silmiin katsomattomuus ei ole syy tutkimuksiin, mutta onpahan vain yksi oire, joka esiintyy asperger ja autisti-lapsillakin.

kuten myös vetäytyminen, väsymyksen valittaminen toistuvasti, voi olla myös vatsakipuja tms psykosomaattisia oireita. Epäilisin ehkä tätä jos lapsella on käytös muuttunut tällaiseksi yhtäkkiä, eli ei siis ole ollut aina vetäytyvä jne.



Tuli mieleen, että pienten jatkuva hoitaminen on lapsen tapa yrittää selviytyä; mielessään ajattelee (tai tulee alitajunnasta) että hoitamalla muita hoitaa tavallaan itseään, haluaa olla itse vielä pieni, jota autetaan ihan konkreettisesti.



Ota yhteyttä sinne perheneuvolaan ja googleta infoa lapsen masennuksesta!

Etkä yhtään tiedä mikä voisi olla? Aika surullista.. Eikö asiaa ole koskaan tutkittu vai onko käytös muuttunut tällaiseksi oltuaan ensin normaalia? Tulee mieleen, että tyttö itse kaipaisi syliä ja huolenpitoa, jota vaille on pienenä jäänyt?? Onko mahdollista? En ole kylläkään mikään psykologi, tuli vaan mieleen.

No onko esim koulussakin samanlaine? Onko ope maininnut mitään käytöksestä, kontaktista?



Tulee mieleen mm. asperger, siinähän voi olla jotain tuollaisiakin.

Tuhrimista on selvitetty, että ei ole elimellinen vika ainakaan. Toisinaan on helpompa toisinaan tuhrii monet housut päivässä.



Open mukaan on ns varautunut lapsi, suositteli perheneuvolaa.

On aika hälyttävää, jos tyttö ei katso ikinä silmiin puhuessaan. Tuhriminen on usein psykosomaattinen juttu ja myös sinällään huolestuttavaa.



Vaikea sanoa noin suppean kertoman pohjalta, mutta oudolta kuulostaa tytön jutut sekä myös sinä itse. Jotenkin kirjoituksestasi tuli mieleeni, että olet jotenkin tunteeton.

Olisin kyllä huolissani jos olis mun lapsi kyseessä! Tuhriminen kait on jotenkin normaalia jossain vaiheessa lapsuutta mutta ei tosiaan noin isona, ellei syy sitten ole tosiaan psykologisella puolella?



Onko teillä aikaa riittävästi lapsellenne? Saako hän hellyyttä? Usein olen kuullut että lapset jotka kaipaisivat hellyyttä antavat sitä pakonomaisesti muille.

onko hän sinun biologinen lapsesi?