hoitovapaalla olevat mammat miten tulette toimeen

omillani. Mieheltä saan tarvittaessa avustusta. Mieti, että se mitä ostat, onko se todella tarpeellista?! Voit muutaman vuoden elää hiukan vähemmälläkin. Ei niitä vaatteita ja sisustustavaraa tarvitse koko ajan uutta ostaa...

Siksi palaankin tammikuussa töihin.



Mutta jotenkin ihmetyttää kun puhutte, että miten " mulla ei rahat riitä" , " mies joutuu avustamaan" ... Eikö perheellä ole ihan yhteinen talous? Siis että jos vaimo on hoitovapaalla, niin luonnollisesti miehen osuus perheen elättämisestä korostuu?



Ruokaan meillä menee kuussa 500¿/kk. Mun kotihoidontuki nettona on tuon verran. Eli teoriassa voisi ajatella, että mä maksan ruoat ja mies kaiken muun. Mutta oikeasti ei ajatella näin, kaikki rahat menee yhteiselle tilille ja sieltä maksetaan lainat, vastikkeet, laskut, ruoat jne.



Leluja nyt ei muutenkaan ole tarpeen joka päivä ostella eikä muutakaan. Sisustettu meillä on lähes valmiiksi, lastenhuoneeseen pitäisi satsata, mutta siihen pitää säästää vielä joitain kuukausia.

Ei tietenkään rahat riitä samalla tavalla elämiseen kuin ennen. Haloo.

takaisin ja kun vielä mua siellä odotettiin innolla...

osta leluja, haluan leluja. voiv voi tästä vaan kiitään omaa tyhmää päätäni että olen lapseni opettanut leluja vonkaamaan. kiitos teille mammat vastauksista.

pitäiskö mennä mamman vähän itteesä tai pysyä poissa kaupasta lasten kanssa!

Siis ostat leluja lapsille, kun ne niitä niin vonkaavat!!!!????

HUH HUH.



Sitä paremmalla syyllä jätät nyt ne lelut ostamatta.



Muutaman vuoden päästä saat jo ostella poneja ja urheiluautoja, kun lapset niin vonkaavat...

Pidin tarkkaa kirjaa tuloista ja menoista ja säästin turhista ostoksista.

Meillä ei onneksi ole opetettu lapsille, että joka kauppareissulla ostetaan jotain. Päin vastoin, normaalisti ei osteta mitään ja etukäteen päätetään, jos jotain aiotaan hankkia. Siis että lapsi tietää ennen kauppaan menoa, että nyt on se päivä, kun hankitaan esim. palapeli. Eivät yleensä siis edes kinu kaupassa mitään, kun tietävät ettei se hyödytä, jos asiaa ei olla päätetty ennen kauppaan lähtemistä.

Vierailija:

osta leluja, haluan leluja. voiv voi tästä vaan kiitään omaa tyhmää päätäni että olen lapseni opettanut leluja vonkaamaan. kiitos teille mammat vastauksista.

jos alkaa kaupassa kiljumaan lelujen perään annan sen oman auton käteen ja hiljaisuus koittaa välittömästi.

Mies oli toisinaan työtön (ansiosidonnaisella), toisinaan pätkätöissä.

Ihme kyllä rahat riitti elämiseen. Tosin, kaikki kulut piti minimoida. Sen 2 vuoden aikana en juuri itselleni ostanut muuta kuin uusia alushousuja ja sukkia. Onneksi vuokraan sai avustusta KELAsta (1/4-1/5 osa vuokrasta).

koska talomme ei ole ökytalo vaan perussettiä, josta ei ole kuin reilut 50 000 euroa enää lainaa. Itse pystyn joskus heittämään keikkatyötä ja itselläni oli muutaa tuhat euroa säästössä ennen toisen lapsen syntymää. Suurin plussa tietty on miehen suht koht hyvä palkka, jolla pärjäämme.



Olemme tinkinet pois iltamenoja ja matkustelua, mutta aika paljon menee rahaa ruokakauppaan ja hyviin raaka-aineisiin. Ravintolassa syömme ani harvoin. Ei hoitovapaalla todellakaan elä kroisokseksi, mutta meillä oli etukäteen jo jonkin verran ikää ja vakaa talous sekä omaisuutta ennen lapsia.



Olen lasten kanssa kotona melkein 5v yhteensä ja olemme päättäneet elää pikkulapsiajan nyt muksujen ehdoilla pienemällä kulutuksella ja isompi talo ja enemmän lainaa otetaan vasta, kun lapset ovat lähempänä kouluikää ja minä vakituisessa työssäni.

Mies tienaa juuri sen verran, että talo- ja autolaina saadaan maksettua ja laskut. Talon käyttökustannukset ja vakuutukset ovat kamalan suuria ja muut laskut päälle... Mä maksan käytännössä ruoat, ja mies muut.



Mun mielestä on väärin, jos mies maksaa ihan kaiken ja itse käyttää shoppailuun omat tulot. Koska mieskään ei törsää ylimääräiseen, en koe että mullakaan olisi siihen oikeutta. Paitsi tietty jos mies tienaa tooosi hyvin.



Tämä on nyt vaan meidän valintamme elää näin " säästöliekillä" . Pienten lasten hoitoon vieminen ei kiinnosta, joten ei auta kuin sinnitellä. Tutut ovat monet valinneet töihinmenon, koska eivät jaksa tällaista kituutusta, vaan haluavat shoppailla entiseen malliin... Tuskinpa kadun lasten kanssa oloa kymmenen vuoden päästä...

a käydä vaikka kirpparilla.

yhteensä noin1880 euroa.

Ok-talon lyhennys 672 euroa

sähkö 105 euroa

ruoka+muut 400 euroa

vesi 20 euroa

vakuutukset n. 40 euroa

bensa noin 150 euroa

puh laskut noin 100 euroa

lehdet noin 20 euroa

eli käteen jää pakollisten menojen jälkeen 373 euroa. Tästä sitten ostetaan vaatteita ja muuta. meitä on neljä henkeä ja asunolainaa on jäljellä 88 000 euroa. Auto on vanha siitä ei ole lainaa. Me pärjätään kyllä ihan hyvin näin. Ei olla mitään tuhlareita, eikä meillä tarvi olla hienoa autoa eikä suurta omakotitaloa.

Velkaa on niin ettei p****lle taivu ja alkaa niin ahdistaa tämä tämmöinen kitkuttelu. Töihin menen oitis kun mahdollista, en nauti tilanteesta että omat rahat ei riitä mihinkään ja luonto ei anna periksi kerjätä mieheltä. Meillä molemmilla on omat tilit ja muunlaista järjestelyä en halua. Mutta toivottavasti rahahuolet helpottaa edes hitusen kun pääsee töihin käsiksi:)

miten ihmeessä olet lapsen tehnyt, jos teillä on noin tarkaa mikä raha on kenenkin?

Meillä on seurustelun alkuajoista asti ollut omat tilit mutta yhteiset rahat, se maksaa jolla rahaa on. Itse ainakin voin huoletta pyytää rahaa mieheltä, joskus antaa ihan pyytämättäkin. Ja onpa hänkin pyytänyt minulta.

toisaalta mies on paljon myös ulkomailla työmatkoilla. joten aika yh-arkea tämä on. mutta onneks ei tartte miettiä että ostanko tänään juustoa vai makkaraa.

elellään. Minua ahdistaa eniten se, että olemme muuttaneet juuri uuteen kotiin, mutta en voi vielä ostaa uusia mattoja, verhoja yms, joita uudessa, isommassa kodissa tarvittaisiin. Itsellekin olisi kiva saada uudet talvikenät, takki, housut, mutta täytyy tyytyä vanhoihin. Muksujen vaatehankitoihin yms. menevät kaikki ylimääräiset rahat. Vuoden päästä sitten, kun olen taas töissä, saan ostaa enemmän kotiin ja itselle juttuja! Sitä odotellessa...

Olen säästänyt muutamia tonneja, jotta ei tarvitse hoitovapaalla ihan hirveesti kituttaa, mutta en kyllä mikään shoppailija varsinaisesti olekaan. Ap:n teksti kuulostaa järkyltä, ei ole ihme ettei rahat riitä. Meillä on omat tilit, mutta aikalailla yhteiset rahat. Miehellä ihan keskiansiot.



Lisäksi aloitan syksyllä 2 iltaa/vko iltatyöt opena. Luulen, että pärjäämme ihan hyvin. Samat järjestelyt ollu kerran ennenkin ja hyvin pärjättiin.