Hatunnosto erityislasten äideille. En oikeasti ymmärrä, mistä ammennatta voimanne.

Jos hän ei pärjääkään? Turhautuu? Alkaa käyttää huumeita itselääkintänä? Vasaroi parikymppisenä sisaruksensa hengiltä kun suuttuu? ap.

mutta se voi kyllä auttaa uhmakkuushäiriön taustalla olevaan keskittymishäiriöön (add tai adhd), joka aiheuttaa niin paljon turhautumista että lapsi saa myös uhmakkuushäiriön. Uhmakkuushäiriö on siis jotain minkä lapsi saa, kun häntä komennetaan väärin tai aikuisella ei ole auktoriteettia tai on epäjohduonmukainen tai jos lapsi vaan ei pysty noudattamaan annetuja käskyjä vaikka haluaisikin, kuten ad(h)d tapauksissa joskus on. Viimemainitussa tapauksessa risperdal lisää keskittymiskykyä sen verran, että lapsi PYSTYY tekemään kuten tietää parhaaksi, eikä enää turhaudu ja tule uhmakkaaksi. Mutta jos nyt se uhmakkuushäiriö johtuisi vaikka siitä, että epäjohduonmukaista äitiä ei opi tootelemaan niin ei siihen lääke auta eikä siihen lääkettä tarvita.

Harrastamme siis yhdessä ja erikseen liikuntaa. Pojalla on erityislapsille tarkoitettu jumppa kerran viikossa, siellä ei jää jalkoihin.



Pojan luokalla kaikilla on jotain ongelmia joten hänellä on siellä hyvää vertaistukea. Täällä kotona tilanne on ollut huonompi kun poika on jäänyt " kaveri" porukan ulkopuolelle ja kiusaamaksi. Nyt muutama viikko sitten kävi sellainen onnellinen käänne että poikani löysi itselleen ystävän ihan läheltä - hänkin ollut tähän asti yksinäinen ja kiusattu. Pojalla on sellainen ongelma että hän on eri alueen koulussa ja koulukaverit asuvat eri puolilla kaupunkia.



16

ei siitä ole hyötyä, että minä suren. Vain siitä on hyötyä, että sittenkin jos sattuisi että lapsi joutuu väärään seuraan ja " lääkitsee" itseään huumeilla, minä käyn onkimassa sen kuiville jos suinkin pystyn. Ja sitä ENNEN minä opetan sille niin paljon maailmassa selviämisestä kuin pystyn. Jos hän ei opi käymään koulua kuten lahjat antaisivat olettaa (hän ON hyvin lahjakas, mutta aika sopimaton koulumaailmaan), opetamme hänelle ammatin oppisopimuksien kautta (pari vaihtoehtoa tuttavien firmoissa on kiikarissa jonyt vaikka peruskoulua on vielä edessä ainakin 5 vuotta) ja niin edelleen.



Ei siitä ole hyötyä että suren. Vaihtoehtojen miettimisestä on ainakin enemmän, vaikkei sekään ehkä kaikkea ratkaise.



23.

Risperdal on kylläkin tarkoitettu nimenomaan käytöshäiriöihin, jollainen uhmakkuushäiriökin on.

t. 24

Se on outo juttu, vaikka erityislapsi tavallaan vie voimat, niin tavallaan se myös tuo niitä aina lisää. Jos keskittyy vain hetkeen, niin pärjää kyllä. Minuuttitasolla lähes joka probleemi on ratkaistavissa (siis kun unohtaa, että tämä on aina tällaista ja ettei sitä jaksa ja keskittyy vaan siihen, että tällaisessa tilanteessa toimitaan näin jne. jne).

ja risperdal vaikuttaa serotoniini- ja dopamiinitasoihin ja tasoittaa siten mielialoja. Tuttavapiirin kokemukset ritalinista (ja concertasta) ovat parempia kuin kokemukset skitsofrenialääkkeistä, jos lapsi ei ole selvästi skitsofreenikko. SAnovat että se vaikuttaa muutenkin kuin mielialoja tasoittavasti, siis turruttaa. Sen sijaan stimulantit, jos lapsella todella on ad(h)d, auttavat lapsen luonteen paremmin säilyttäen. Mutta ainahan adhdtä tai sen piiretitä edes ei ole.

down joka on perusterve ja luonteeltaan itse aurinko. Kohta 3v pulkassa ja uhma todella pientä moneen naapuruston terveeseen samanikäiseen verrattuna. Eli joissain jutuissa olen päässyt helpommallakin.



Toisaalta taas erityislapsena hänen kehityksensä kulkee hitaammin, hän ei osaa kävellä eikä puhua. Hänen kanssaan uudet asiat vaativat jatkuvaa harjoittelua ja kuntoutusta, asioita joista terveiden lasten vanhempien ei tarvitse huolehtia. Lisäksi on jollain lailla mielessä huoli tulevaisuudestaan, millaisen paikan hän löytää elämässä ja millaiset tukijoukot saa ympärilleen, täysin itsenäisesti hän ei tule koskaan pärjäämään. Paljon tuollaisia huolia ja ajatuksia joita minun ei ole terveen lapseni puolesta tarvinut ajatella.



Meillä terve lapsi on ollut monessa suhteessa hankalampi ja vaativampi tapaus. Kuitenkin hänen kohdallaan olen aina pystynyt lohduttautumaan sillä että nuo uhmat ja kiukuttelut ovat osa normaalia kehitystä ja menevät aikaan ohi. 5 vai kuka se lienikään kirjoitti ettei erityislapsi ole aina hankala (vai oliko vaativa tms). Ei tarvitse ollakaan, olen itsekin monesti kiitollinen siitä että meidän erityisemme ei ole hankala lapsi. Mutta silti uskoisin että erityislapsi tuo vanhemmilleen helpponakin hoidettavana niin paljon ylimääräistä työtä ja huolta mieleen että monesti sitä pääsisi helpommalla terveen uhmaikäisenkin kanssa.



Voimia kaikille niin erityisten kuin ihan " tavallisten" terveiden lasten kanssa! Varmasti jokaisella on välillä paristot lopussa, mutta onneksi rakkaus lapseen antaa niitä voimia.

Risperdal idea ei niinkään ole tasoittaa mielialoja vaan auttaa tulkitsemaan tilanteita rauhallisesti ja vähemmin assosiaatioin.



Se, mikä on sinun tuttavapiirisi kokemus risperdalista ei ollenkaan kerro sitä, mihin risperdal on hyvä.



Risperdal ei todellakaan ole pelkkä skitsofrenialääke, vaan se on eriitäin hyvä lääke käytöshäiriöissä, esimerkiksi uhmakkuushäiriössä.



Älä hyvä ihminen esitä asiantuntijaa, kun et selvästikään sellainen ole.