Miksi jo valmiiksi lihavien lasten vanhemmat ihan tahallaan lihottaa lapsiaan lisää?
Täälläkin aina kuulee jos jonkinlaisia selityksiä siitä miksi 7-vuotias painaa 40-kiloa, parhaimpia ne, joissa vedotaan lapsenpyöreyteen...
Joka tapauksessa tänään käytiin äitini kanssa Hesessä, sisään tuli äiti n. 5-vuotiaan pojan lihavan pojan kanssa... äiti kysyy ekana pojalta, että " otatko sä taas kaksi hampurilaista?" Kun senkään lapsen ei olisi pitänyt syödä ensimmäistäkään.
Samoin kun matkustin junalla omien lasteni kanssa, samassa vaunussa oli todella lihavat sisarukset. Ja mitäpä muuta heillä olisi ollut eväänä reissussa kuin 1,5l Cokista per lärvi ja n. 200g sipsipussit.
En ole sitä mieltä, että lihavalta lapselta pitäisi kieltää kaikki herkut ja kokonaan, mutta jotain rajaa olisi syytä pitää. Ei se ole lapselle mitään herkkua olla läski.
Kommentit (8)
Mikähän siinäkin on takana? NO joo, yhdessä tapauksessa tiedän, että äiti ei vaan jaksa yhtään tapella lasten kanssa syömisestä, ja antaakin näiden syödä just sitä mikä maistuu: vanukkaat, karkit jne.
Mutta sitten on sellaisia ihan " hyvän" vanhemman oloisia tyyppejä, jotka ei kuitenkaan ulota omia terveellisiä elintapojaan lapsiinsa, miksi?
Näissä kahdessa esimerkissä aloituksessani ei kummassakaan vanhemmat olleet mitenkään erityisen lihavia, siis ollenkaan niin pahasti kuin lapsensa.
Ei sinänsä yllätä, tälläkin palstalla kaikkien lihavien lasten vanhemmat vaan sitkeästi väittää, että lapsi syö tosi terveellisesti... ja totuus on yleensä jotain ihan muuta.
Joskus kyllä säälittää lihavat lapset kun eivät jaksaisi edes kävellä kaupasta autolle, mutta kuten sanottua jokainen vanhempi kuitenkin on vastuussa omistaan ja perheensä syömistottumuksista.
Lapsi ei itse voi vaikuttaa syömisiinsä, ja vanhemmat, jotka tahallaan antaa lapsen lihoa ovat vastuuttomia ja ennen kaikkea HUONOJA vanhempia.
Ja suljetaan tässä nyt pois lapset, joilla on jokin sairaus/lääkitys joka aiheuttaa lihomista.
Ei mielestäni ole yksityisasia, vaan yhteiskunnallinen ongelma.
Itselleni oli aikamoinen herätys, kun tajusin 2-vuotiaan esikoiseni kanssa miten pahasti oli opettamassa häntä syömään väärin.
Odottelimme lapsen kanssa autossa, että mieheni tulisi n. 15 min kuluttua kotiin, ja siitä oli tarkoitus lähteä yhdessä jatkamaan matkaa. No ajattelin siinä sitten, että mehän voitas odotellessa käydä vaikka jätskillä... ja sitten tajusin, että ei hitto, en voi opettaa lastani siihen, että aina kun on kivaa, tylsää, surettaa, harmittaa tms. niin aina syödään jotain hyvää. KOska sitä tein jatkuvasti itse, ja olin siirtämässä sitä tapaa lapsellenikin.
Siitä eteenpäin olen tietoisesti välttänyt sitä, että lohduttaisin lastani ruoalla. Meillä herkutellaan kyllä, mutta ei jatkuvasti eikä tilanteissa, joissa pitäisi oikeasti selvitellä tunteita, eikä turruttaa niitä sokerilla.
Uskon että monessa tapauksessa kyseessä on vain se, että vanhemmat eivät osaa muuttaa ja kyseenalaistaa omaa tapaansa toimia, ja siten siirtävät huonot tapansa lapsilleen.
kuinka nykyisin ei löydy kaupoista tarpeeksi isoja vaatteita alle kouluikäisille lapsille.
Siis MITÄ!??
kateellisia omille hoikille lapsilleen. :(