Miettikää, millainen äiti/isä teillä on ollut/on ja sitten
miettikää millaisia äitejä/isiä teistä on tullut omille lapsillenne?
Loppujen lopuksi moni meistä tekee ja toimii ihan samoin kun omat vanhempanne (toki jotkut ei käytä enää tukkapöllyjä, fyysistä kuritusta tms), mutta pääsääntöisesti moni meistä käyttää ihan samoja kasvatustapoja ja opettaa samoja arvoja mitä itse olemme aikoinaan saaneet.
Mä olen alkanut kuulostamaan ihan omalta äidiltäni, tosin en ole niin " putkiajattelija" kuin hän, avarakatseisempi ja rohkeampi olen kuitenkin. Perusjutut kuitenkin iha samoja.
Kommentit (2)
äitini äiti oli arvostelija, kyttääjä ja ankara päällepäsmäri jolle poikalapsi oli satakertaa tyttöä arvokkaampi. Oma äitini halusi olla omille lapsilleen erilainen ja onnistui siinä. Itse yritän olla äitini kaltainen, hän oli ihana äiti.
Toki sillä erolla, että noudatan ja luen nykyajan ohjeita.
Ne jotka isäni tunsivat, ovat kertoneet että muistutan häntä hyvin paljon.
Olen mielestäni aika lailla vastakohta äidistäni myös äitinä. En osaa sanoa kumpi meistä oli parempi äiti enkä tahdo sitä arvioidakaan, olemme vaan hyvin erilaisia.
Äitini on jämpti, päättäväinen, puhelias, eloisa nainen. Lapset hän kasvatti kurilla ja jämäkillä säännöillä. Koti oli aina todella loistokkaassa kunnossa. Ulkoilimme säännöllisesti 2 kertaa päivässä ja ruoka oli ruoka-aineympyrän mukaista. Äidillä oli voimakas auktoriteetti.
Meidän perhe taas on boheemimpi. Olemme ydinperhe, minä, mieheni ja 2 lasta. Olen kaverillisempi kuin oma äitini. Lapseni käyvät päivähoidossa, toisin kuin minä lapsena (äiti hoisi minua ja hoitolapsia kotona). Meillä ei ole niin tarkkaa kaikesta ja meillä hassutellaan huomattavasti enemmän kuin lapsuudenkodissani. Säännöt selitän lapsilleni ja niistä voidaan keskustella. Lapsuudenperheessäni taas äiti oli laki ja siinä ei kyselty tai selitelty mitään.
Olemme siis hyvin erilaisia. En ole millään lailla pyrkinyt olemaan erilainen kuin oma äitini, se vaan tulee luonnostaan. Olen pohjimmiltani niin erilainen kuin hän.