G:kuvaile tyypillinen lauantaipäiväsi?
Minulla:
Klo 7-8 herätys, aamukahvi, koiralenkki
Klo 9 pyöräilen yliopistolle lukemaan tenttiin. Luen siellä klo 14 asti kun kirjasto on auki.
Klo14> kauppaan/kaupungille vaatekaupoissa pyörähtämään
Klo15 koira lenkille
Klo16> Illalla joko kotona oloa, netissä pyörimistä, tv:tä ja herkkuja tai vaihtoehtoisesti perseet olalla baarissa. En tiedä vielä kumpi huomenna;)
Kommentit (11)
herään yleensä n. 10, lapset heräävät jo aikaisemmin, mutta katselevat telkkaria tai leikkivät keskenään (ovat jo 9 ja 6)
puolen päivän aikaan lähdetään kauppaan ruokaostoksille, lisäksi saatetaan käydä jossain Stockmannilla, usein käydään myös jossain syömässä samalla reissulla
kauppareissun jälkeen iltapäivällä luen iltapäivälehdet
usein käydään saunassa jo n. klo 17-18, minkä jälkeen tehdään ruokaa. Sitten syödään kaikki yhdessä ja miehen kanssa juodaan siinä samalla pari lasia viiniä.
Illalla sitten katsellaan telkkaria, laitetaan takka usein päälle yms. yhdessä oloa.
Ei ainakaan kukaan noin kahdestasadasta opiskelukaveristani ja tuttavastani. Ja sentään pari yliopistotutkintoa on tullut väännettyä.
Tuollainen oli minun lauantaipäiväni kuutisen vuotta sitten. Tosin ilman tenttiinlukua. Kyllästyin aika pian, ja nyt vietän lauantait joko töissä tai sitten puuhaillen kaikkea mukavaa 1- ja 4-vuotiaitten lasteni kanssa. : ) Välillä tietysti käyn shoppailemassa, kavereiden kanssa ulkona tai muuta vastaavaa.
heräämme lapsen kanssa n klo 9, syödään aamupalaa. Sitten ulos leikkipuistoon, uimahalliin, pyöräilemään tms. Kotiin laittamaan ruokaa. Sitten iltapäivällä tai illalla tavataan usein jotain kavereita, joko minun tai lapsen. Syödään iltaruokaa joko meillä jonkun vieraan kanssa tai sitten jonkun luona. Usein vähän herkutellaan lauantai-iltaisin. Jotenkin näin ne yleensä menee.
N. klo 5 (viimeistään) kömpivät taaperot meidän sänkyyn.
n. klo 7 koululainen herää ja tulee sänkyyn köllöttelemään, taaperot herää.
7.30 mies nousee ylös ja menee lasten kanssa aloittamaan aamun
8.00 vauva herää ja otan viereeni tissille.
köllimme/nukumme vauvan kanssa n. 10-11 saakka kunnes mies tulee herättelemään mua kera kahvikupin (ja joskus lasten tekemien leipien kanssa)
klo 12 aloittelemme ruuan valmistusta
klo 13 syömme
klo 14 lähdemme kaupungille tai kyläilemään tai meille tulee vieraita
klo 18 yleensä olemme kotona, viimeistään klo 19
syömme jotain herkkuja, katotaan telkkaria..
klo 19.30 sauna
klo 21 lapset nukkumaan
klo 22 juomme miehen kanssa lasin tai pari viiniä ja syömme esim kotiintuotua pizzaa
klo 23 perinteinen lauantaiseksi *joo, noloa*
klo 24 nukkumaan
Sunnuntaina on miehen vuoro nukkua pitkään.
mutta joskus lapset katsovat keskenäänkin aamuohjelmia kiltisti. Aamupäivllä sitten syön aamupalan ja alan valmistella ruokaa. Päivällä pienimmän päiväunet joiden aikaan pitää olla kotona. Sitten valmistellaan taas ruokaa välipalan jälkeen. Sen jälkeen mennään usein uimaan ja kotona iltapalaillaan+ katsellaan tv:tä jonka jälkeen lapset menevät nukkumaan. Äiti on loppuillan tietokoneella tai katsoo tv:tä.
Mut toisinaan herään (huomennakin) 7. -7.30, teen aamupuuron, kahviot ja teen 3-6 hengelle, tarjoilen ne sekä aamulääkkeet kullekin oman ruokavalionsa ja lääkityksensä mukaan. siivoilen keittiön ja laittelen samalla lounasta alulle.
Ulkoilen lasten kanssa jos ehdin (muuten lapset ulkoilevat miehen kanssa). Lounas syödään klo 10.30-12.30 riippuen vähän aamun aikaisuudesta ja puuron menenkistä sekä ruuan valmistumisesta. Sit ulos ja päiväunille välipalan kautta. Ruuan laitan taas noin viideksi, jonka jälkeen alkaa saunan lämmitys ja saunotus. Illalla lapsukaiset nukkumaan ja itte voi vielä keikkua hetken ylhäällä.
pyykkivuoria, tiskiä, kaupassakäyntiä, siivousta, lakanoiden vaihtoa, ruoanlaittoa lauantaille ja tulevalle viikolle, ostoksillakäyntiä, lasten harrastuskuljetuksia, iltaruoanlaittoa, saunomista, iltapalaa.... työssäkäyvän suurperheen äidin homma on loputon. Onneksi on mies, niin hän sentään voi tehdä jotakin lasten kanssa, sitä en enää ehtisikään.
Mies kotona vajaa kaks veen kanssa silloin.
Vierailija:
Ei ainakaan kukaan noin kahdestasadasta opiskelukaveristani ja tuttavastani. Ja sentään pari yliopistotutkintoa on tullut väännettyä.
Vierailija: