Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Antakaa analyysi minusta, miksi ihmeessä ystävän lähestyvä synnytys sapettaa näin paljon???
29.10.2008 |
Itselläni (ja miehellä tietysti) jo neljä lasta, ja lapsiluku on tosiaankin jo täynnä sekä miehen, että omasta mielestäni.
Ystäväni la on lähipäivinä ja minua jotenkin harmittaa ja vituttaa (lue käy kateeksi) ihan hirveästi.
Mikä ihme minulla on? Haluaisin olla se tukeva ystävä, mutta ei minusta taida siihen ollakaan jostain syystä...=((
Meidän omista lapsista kaksi ensimmäistä oli ns. yhteisiä projekteja ja kaksi viimeistä "vonkaamalla" saatuja, eli mies olisi ollut halukas tyytymään vaan niihin kahteen, mutta suostui sitten, ja rakkaita ovat kaikki neljä myös miehelle.
Neljännen lapsen jälkeen myös minä sain kiintiöni täyteen, eli sekä psyykkisesti että fyysisesti tuntuu, ettei enempää voi, eikä haluakaan saada.
Mutta tämä kohta synnyttämään menevä ystävä, joka on ollut raskaana jo miljoona vuotta, ja jonka raskaus ja synnytys on ärsyttänyt minua jo miljoona vuotta...Mikä minulla on???
Vauvaa en siis kadehdi, tuntuu, että synnyttäisi jo äkkiä sen vauvansa, niin päästäisiin tästäkin.
Analysoikaa, olenko sekoamassa!!!
Kommentit (6)
Mulle tulis mieleen, että käytköhän nyt läpi sitä surua, että et tule itse kokemaan enää samaa.... Siis jos kerran teidän lapsiluku on täynnä.
t: keittiöpsykologi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta en pysty. En parhaalla tahdollanikaan tajua. Oletko yleensä kateellinen tai ilkeä ihminen? Onko toisen hyvä sinulta pois mielestäsi? Jos olet tottunut siihen, että se juuri sinun pienimmäisesi on pikkuruisin ja ystäväpiiri ihailee sinun äitiyttäsi ja jaksamistasi?
Ystäväsi on nyt kaiken huomion kohteena, se sapettaa sinua. Sekin ehkä hieman, että elämäsi on jo aika tasaista ja kasvavan vatsan seuraaminen ja synnytyksen odottaminen on jännää. Sekin nyrppii sua.
Kun vauva syntyy, siinä unohtuu äiti ja aika pian vauvastakin tulee muiden silmissä jo tuttu juttu. Huomio siirtyy seuraaviin ihmisiin jostain toisista syistä.
Kohta helpottaa kun vauva syntyy ja siitä on vaan kamalasti työtä ja väsymystä. Sitten voit olla tosi iloinen, että sulla on jo se vaihe takanapäin.
Kotisohvapsykologin pika-analyysi...
Tuollaisia on pilvin pimein. Teeskentelevät olevansa ystäviä, mutta oikeasti eivät osaa olla onnellisia toisen puolesta. Juuri tuollaisen käytöksen vuoksi olen todella pettynyt yhteen ystävääni.
Alue: Aihe vapaa
Menee ajan kans ohi eikä tuosta haittaakaan ole kun et tunteitasi ulospäin näytä. Ajattele, sain toisen vauvan samaan aikaa kuin ystäväni sai ekansa ja olin kateelinen siitä ihanasta tunteesta millaista on tulla eka kerran äidiksi.
Kyllä tällaiset narttumaiset tunteet kuuluu elämään, niitä tulee ja menee.