Ilmeisen krooninen vauvakuume...muita?

Aluperin piti tehdä vain yksi lapsi. Hän syntyi ja oli alle 4kk kun aloimme yrittämään toista lasta. Siinä vierähti vähän reilu vuosi ja ikäeroa tuli 2v. Kun toinen lapsemme syntyi, halusin heti raskaaksi! Mies rakensi kuitenkin taloa ja totutteli ajatukseen ja kun vihdoin päätimme yrittää vauvaa, tärppäsikin heti. Nyt tulossa taas 2v ikäero.



Ihmettelin toisen raskauden aikana, että se ei tuntunut OLLENKAAN siltä, että se olisi viimeinen raskauteni. Tämä kolmas alkaa jo siltä tuntumaan. Mieskin on vitsaillut, että pitäis mennä laittaa piuhat solmuun ;) Mutta katsotaan nyt. Yritän ainakin nauttia tästä raskaudesta ja vauva-ajasta niin kuin se olisi viimeinen, mutta olen tässä vuosien saatossa oppinut että NEVER SAY NEVER!



Teillähän on siitä hyvä tilanne, että molemmat haluatte vielä neljännen. Makustelkaa ajatusta rauhassa ja pohtikaa kaikkia mahdollisia puolia, kyllä se ratkaisu sieltä sitten syntyy :)





Mukavaa syksyä teidän perheelle ja hyvää mahdollista plussaonnea! :)





Mikaela ja tytöt 2/04 & 2/06 & LA 2/08

että mä en ole varsinaista VAUVAkuumetta potenut kuin esikoista yrittäessä. Muuten se on ollut minun kohdallani enemmänkin lapsikuumetta, kuten sanoit, että toivoin perheeseemme lisää lapsia.

Esikoinen 2v 10kk ja kakkonen vajaa 7kk ja orastavaa vauvakuumetta havaittavissa :), vaikkakin väsymys välillä kauheaa. Minullakin enemmän on tunne, että meidän perheeseen mahtuu vielä kolmaskin lapsi, mutta vielä ei ole sen aika.

Ihmettelen, että olen löytänyt itseni tältä palstalta :)

Meidän lapsilla ikäeroa 1v8kk ja kuopus nyt reilun vuoden. Koitan tällä kertaa kuitenkin sinnitellä vielä mahdollisimman kauan ja nauttia tästä kakkosen pikkutaaperoajasta. Vaikkakin täytyy myöntää että joku minussa kaipaa taas jopa sitä raskausaikaa, eli vauvakuumetta pukkaa! Se on ollut selvää jo kauan että haluaisimme vielä vähintään yhden lapsen, mutta kiirettä ei tosiaan seuraavalla olisi. Mutta ihanaahan se on hehkutella ajatuksella...

Minulla ei oikeastaan ole ketään kenelle voisin tunnustaa haaveilevani neljännestä. Porukka pyörittelee silmiään jo siitä, kun sanon, että kolmen kanssa on paljon helpompaa kuin kahden (syysnasu; meilläkin on muuten esikoisen ja kakkosen välillä 1v 8kk) ja osa kummeksui ääneen jo silloin kun sanoin, että kolmas on tulossa. Appiukko kutsuu meitä jo nyt suurperheeksi, mikä minusta on aika outoa. Minusta neljäkään lasta ei vielä tee suurperhettä; se on iso perhe, mutta omissa ajatuksissani suurperheen " raja" menee viidennessä lapsessa. Niin, että mene siinä sitten sanomaan, että lisääkin saisi tulla. ;0)

KYLLÄ ON ;)

Myös mä kuumeilen kovastikin neljättä. Nuorimmainen täytti eilen 9kk ja olen ajatuksissani kuumeillut jo kauan. Mieheni taas ei enää halua lapsia :( Jo tätä kolmatta sain pehmitellä jonkin aikaa.



Mutta, mutta, ei meillä kylläkään ole ehkäityä kuin toi imetys ja eihän sitä voi ehkäsyksi sanoa. Meillä seksi elämä tällähetkellä kylläkin aika heikohkoa, koska meillä on menoillaan suuri laaja perus remppa, mutta ei se miehen rotjake siltikään ole viitsinyt käydä ostamassa kumeja. Ja mähän en sommoisia tähän talouteen osta ;)



Myös meille on moni ihmetelleet kun kolmannen halusimme ja jos neljäs joskus vielä siunaantuu, niin ihmetys tulee olemaan kova.



Perustetaan kroonisten kuumeilijoiden kerho ;)



-MM- ja p5/02, p5/04 ja t1/07

Mulla varmaan on sitten kanssa tulkittava asia niin, että kroonista on ja ennemminkin lapsikuumetta kuin vauvakuumetta. Kun se yksi vielä ainakin meidän perheeseen mahtuisi. Täällä palstalla käyn kurkkimassa nyt jo kohta kahdeksatta vuotta...



Enkä uskalla lapsihaavetta ääneen suvulle sanoa, pitäisivät vielä hulluna (nuorempi polvi), vanhemmat voisivat vielä tykätäkin suuresta katraasta.



Meillä vaan tämä kolmas vauveli on teettänyt sairaalareissuja ja sen tiimoilta olen uupumuksessa miettinyt, että alkuperäinen haaveeni viidestä täytyy kyllä vissiin haudata. Kolme raskautta ja imetystä peräkkäin ja kyllä jo fysiikka alkaa väsyä, eikä hermokaan kestä enää liikoja. Taukoa katraaseen ei viitti tehdä, koska iltatähteen ryhtyminen ei sitten varmasti enää onnistuisi, sen verran laiskoja ollaan aloittamaan mitään, saati sitten jotain niin suurta.



Toisaalta luin, että vissiin joka naisella jää se viimeinen lapsi hankkimatta ja mä luulen että mulla ainakin tulee aina olemaan sellanen olo, että vielä yksi mahtuisi. Täytyy vaan tylystä sitten päättää joku määrä ja jäädä siihen.



Onneksi mieskin on kanssa myöntyväinen vielä yhtä yrittämään :-)

Meillä lapset 5v, 3v ja 1v8kk. Kahden ekan ikäero on 1v8kk, tokan ja kolmosen 1v6kk. Välillä olin jo varma että nyt on meidän perhe täysilukuinen, mutta kummasti vaan on alkanut mieli muuttumaan. Mäkään en niin kovasti sitä pikkuvauva-aikaa kaipaa, vaikka vauvat ihania onkin. Pikkulapsiaika vaan on niin ihanaa, vaikka siinäkin tietysti uhmat ym. " ei niin ihanat" juttunsa onkin. Onhan noi nykyisetkin lapset tietysti vielä pieniä, mutta surettaa jo, että pian meillä ei pienet jalat tepsuttele. ja tuntuu siltä että vielä tähän porukkaan mahtuisi lisääkin.



Järjen ääni mulla laittaa kovastikin vastaan nelosen " hankkimista" , mutta sydän sanoo toista. Mieskin oli alkuun jo suostumassa, mutta nyt on vetänyt " lupauksensa" takaisin ja sanoo ettei enää lisää lapsia meille. Kolmoseen oli jo aikoinaan melkoinen työ suostutella, joten epäilen etten enää välttämättä onnistu :-(



Itse haluaisin neljännen tämän porukan jatkoksi ennen kun kolmonen täyttää 3v. Sekin tuntuu jo isolta ikäerolta aikaisempiin verrattuna. Toisaalta kutkuttaa ajatus isommasta ikäerosta (4-5v) ja sitten kahdesta iltatähdestä. Ihan yksin kun en haluaisi pienintä jättää... Mutta tohon en ainakaan saa miestä suostumaan!

4,5v ja 3v vielä vuosi sitten olin ehdottoman varma, että meidän lapsiluku on täynnä, mutta viime keväänä se vauvakuume alkoi nostaa päätään, että jos sittenkin vielä yksi. Tyhmää sinäänsä, kun noiden kahden kanssa pääsee jo suht helpolla, joten miksi kiusata itseään vielä kolmannella?



Mies on ollut vastaan, mutta nyt viikonloppuna ekan kerran myöntyi, että ei se kolmas ehkä olekaan niin mahdoton asia, mutta ei olla sen enempää siitä sitten keskusteltu. Saa nähdä, uskaltaako sitä aloittaa kaikkea taas alusta ja viitsiikö.



Itsekin olen tuon kuullut, että jokaiselta äidiltä puuttuu se yksi lapsi, joten voi olla, että kolmannen jälkeen tulee sama pähkäily nelosesta, siksi sitä jotenkin miettii, että toteaa, että lapsiluku on täynnä ja PISTE, mutta silti se kolmas kummittelee tuolla jossain takaraivossa...

Jotenkin vaan yllätin itseni taas tältä palstalta! Kuopus on vasta vajaan neljän kuukauden ikäinen ja esikoinen kaksi vuotta. Mitään ehkäisyä ei olla käytetty kuin ennen esikon syntymää, ja on puhuttu, että kyllä tähän perheeseen vielä lisääkin lapsia mahtuisi. Tosin nyt imetän vielä täysillä eikä ole kuukautisiakaan, joten varsinaisesti emme " yritä" lasta, mutta saa tulla, jos on tullakseen.



Ehkä tämä ei minullakaan ole vauvakuumetta vaan sitä tunnetta, että lisääkin mahtuisi perheeseen. VAUVAkuumeen laskee se, että kuopus on vielä ihan sylivauva.