Miten valmistaudut 2. synnytykseen?

Niinpä, eipä sitä aikaa oikein ole samalla tavalla kuin ekalla kerralla. Minä kuuntelin semmosta cd:tä kuin Synnytä rentoutuneena. Sen saa tilattua netistä. En tiedä sitten siitä hyödystä, mutta ainakin uni tuli usein cd:tä kuunnellessa.



Jonkin verran luin neuvolan opuksia ekan raskauden ajalta, ja kai sitä alitajuisesti jotenkin synnytykseen valmistautuu, kun asiat alkaa pyörimään mielessä ja jännitystäkin voi olla ilmassa. Synnytyshän menee sitten niinkuin menee, ei siihen paljon omat suunnitelmat vaikuta. Onnea koitokseen!



popz (rv 18 + 2)

Esikoista siis odotellaan ja tähän mennessä valmistautuminen on ollut lähinnä raskaana olemiseen totuttelua ja jonkin verran valmistautumista vauvan syntymän jälkeiseen aikaan. Itse synnytys on jäänyt vähälle huomiolle, muutamasta kirjasta olen synnytyksen kulusta lukenut. Paikkakunnallamme synnytysvalmennus on kuulemma yksi luento, jossa näytetään kuvia synnytysosastolta ym. Eli miten voisin valmistautua tulevaan synnytykseen? Vai riittääkö, että suurinpiirtein tiedän mitä tapahtuu ja annan lopun mennä omalla painollaan ja ammattilaisten avulla?

Tai siis samalla tavalla kuin ekallakin kerralla eli avoimin mielin ja katsotaan mitä tuleman pitää. Tietysti ekalla kerralla asia jännitti enemmän, kun kaikki oli ihan uutta. Toki samallakin ihmisellä synnytykset voivat olla hyvinkin erilaisia, mutta nyt on sentään vähän hajulla siitä, mitä tapahtuu.



Ekalla kerralla huolestutti se, kun oman neuvolan synnytysvalmennus jäi vain yhteen kertaan, jossa katsottiin synnytysvideo. Synnytyssairaala onneksi järjesti kaksi valmennuskertaa ja osallistuin vielä parin tunnin synnytyslaulukurssille, tosin oppia en kyllä hyödyntänyt tositilanteessa.



Kaksi asiaa aion kyllä tehdä samalla tavalla kuin ekaankin synnytykseen valmentautuessa eli rautaa aion syödä (minulla on ilmeisesti taipumus voimakkaaseen verenvuotoon synnytyksessä) ja välilihaa aion öljytä kuukauden ajan ennen laskettua aikaa (ei siitä haittaakaan ole ja kätilön mukaan jopa hyötyä repeäminen ehkäisyssä). Muuten ajattelin sitten lasketun ajan lähestyessä nukkua ja levätä, mutta toisaalta myös liikkua koko raskausajan, jotta kunto ei olisi ihan pohjamudissa ja jaksaisi paremmin synnytyksen ja vastasyntyneen kanssa valvomisen. Eli tällä kertaa en ehkä katso laskettua aikaa edeltävänä yönä videoita pikkutunneille kuten viimeksi... Tunnin unien jälkeen oli aika väsynyt, kun piti lähteä synnyttämään.



Muuten se vauva-aikaan valmentautumínen on ehkä sitä vauvatarvikkeiden kaivamista varastoista ja uusien hankkimista ja sillä tavalla kodin laittamista valmiiksi vauvaa varten. Eli kyllä ne ajatukset tuntuvat raskauden edetessä siihen vauva-arkeenkin kääntyvän, vaikka toki nyt esikoinen viekin päähuomion.

Kukaanhan ei voi etukäteen tietää, millainen on juuri sinun synnytyksesi, joten kannattaa suhtautua avoimin mielin ja luottaa siihen, että ammattilaiset osaavat asiansa. Hyvää loppuraskautta onnea koitokseen!

mama030308:

Vai riittääkö, että suurinpiirtein tiedän mitä tapahtuu ja annan lopun mennä omalla painollaan ja ammattilaisten avulla?

- tosin toisen lapsen odotus on vielä ihan alkumetreillä, saa nähdä miten käy. Lueskelin ekan odotuksen aikana kirjaa " mammajumppaa" (Janet Balaskas). Siellä oli selkeitä harjoituksia kotonakin tehtäväksi, ja muistutuksena, vähän saman tyyppisiä kuin joogassa oli ollut. Hengitysharjoituksia jne.



Synnytykseen valmentautumisesta yleensäkin: kyllä ensisynnyttäjän kannattaa mielestäni valmentua ainakin siinä mielessä, että selvittää minkälaista kivunlievitystä on yleensäkin tarjolla, ja millä periaatteella ne toimii. Sitten osaa kysyä tai valita, jos jotain tarjotaan. En tarkoita tarkan suunnitelman tekemistä, vaan vaihtoehtojen selvittämisestä. Ja jos on kiinnostunut ns. aktiivisynnyttämisestä, silloin kannattaa tosiaan tehdä noita hengitysharjoituksia ja lueskella muista " pehmeistä" kivunlievityksen vaihtoehdoista. Itse olen enemmän tämän linjan " kannattajia" . Eri sairaaloissa on niin erilaisia ihmisiä töissä, että en ehkä jättäisi kaikkea kuitenkaan sen varaan, että he " ohjaavat" synnytystä. Esim. oma kokemukseni oli, että sairaalan henkilökunnasta eri ihmiset suosittelivat erilaista toimintaa - siinä voisi sitten itselläkin olla joku kanta asiaan.



Muistan ekassa raskaudessa juuri lykänneeni synnytyksen ajattelemista ja siihen valmistautumista tosi pitkälle. Loppujen lopuksi mietin sitäkin etukäteen - mutta, mihin en osannut ollenkaan etukäteen varautua, oli synnytyksen jälkeinen aika sairaalassa. Eli synnytys sujui mielestäni mukavasti, mutta täysi shokki oli se mitä sitten tapahtui (mainittakoon, että en synnyttänyt Suomessa). Perhehuoneita ei ollut vapaina, mies lähetettiin kotiin ja lapsi vietiin ns. teholle, eli en saanut häntä mukaani huoneeseen. Olo oli suoraan sanottuna tosi kurja. Ja sairaala yllätti imetyskielteisyydellään. Eli tähänkin puoleen kannattaa henkisesti varautua tai miettiä esim. oma kanta imetykseen: tässä suhteessa yritän tällä kertaa varautua paremmin.

PrinsessaFiona:

Kukaanhan ei voi etukäteen tietää, millainen on juuri sinun synnytyksesi, joten kannattaa suhtautua avoimin mielin ja luottaa siihen, että ammattilaiset osaavat asiansa. Hyvää loppuraskautta onnea koitokseen!

mama030308:

Vai riittääkö, että suurinpiirtein tiedän mitä tapahtuu ja annan lopun mennä omalla painollaan ja ammattilaisten avulla?

Itse olen sitä mieltä, että synnytykseen kannattaa valmistautua. Voi ottaa selvää, miten hengityksellä, laululla ja vartalon liikkeillä voi lieventää kipua. Voi ottaa selvää, mitä erilaisia asentoja eri naiset ovat käyttäneet avautumisvaiheessa. Myös akupisteet tai hieronta voivat auttaa kivunlievityksessä. Itselläni ainakin jäi positiivinen kuva synnytyksestä juuri sen takia, että minulla oli itselläni apukeinoja selvitä supistuskivuista ja eri synnytyksen vaiheissa löysin apua eri keinoista. Voisi sanoa, että synnytys sattuu pirusti, mutta kivun edessä ei ole avuton, jos on jotain tapoja päästä aina supistuksen yli. (Aktiivisen kivunlievityksen lisäksi otin epiduraalin. Minun mielestäni asia ei ole niin mustavalkoinen, että joko pelkät lääkkeet tai pelkkä omaehtoinen kivunlievitys. Moni nainen todennäköisesti yhdistelee näitä kahta.) Ainakin meillä kätilö oli niin kiireinen, ettei olisi ehtinyt näyttää montaa kikkaa ja apukeinoa kädestä pitäen.

Minusta on väärin sotkea kaksi asiaa: kivunlievityksen selvittäminen ja synnytyksen tarkka suunnittelu. Eihän kukaan tiedä, miten oma synnytys etenee, mutta suurimmassa osassa synnytyksistä on kivulias avautumisvaihe, jolloin ei ole pakko koko aikaa maata sängyssä, jos ei tahdo ja tällöin kipuun voi liikkeillä yms. vaikuttaa.

Toisen kirjoittajan kanssa olen samaa mieltä, että lapsivuodeaika sairaalassa voi olla aikamoinen shokki, jos ei ole asiaan osannut varautua. Ainakaan meillä ei ensisynnyttäjien valmennuksessa kerrottu asiasta mitään. Yksi hyvä kirja asiasta on Maria Borelius: Olet synnyttänyt, huolehdi itsestäsi.

Eli lähinnä muistuttelen mieleen paitsi synnytyksen kulkua, niin niitä kivunlievitysmahdollisuuksia. Olen käynyt mielessäni läpi ekaa synnytystä ja pohtinut vielä mietityttämään jääneitä asioita. Voisi vaikka vähän muistilappua kirjoitella, ettei joku hyvä juttu unohdu sitten kokonaan... :)



Lähinnä netistä olen lueskellut, en mitään kirjoja ole katsonut ainakaan vielä. Liikuntaa koitan harrastaa sen minkä jaksan ilman että liitoskivut yltyy, eli vähän aikaa kerrallaan (esim. ½h-1h kävelyä kerrallaan), mutta mahdollisimman usein.



Niin ja onhan sitä pitänyt muistella sitäkin mitä vauvan kanssa tarvitsee, nyt viime viikkoina on kuitenkin ollut synnytys ajatuksissa ykkönen.



Leitz, rv 34+

Viimeksi paras ohje oli, että vaikka ottaa selville asioita, ei suunnittele synnytystään pilkuntarkasti. Silloin ei pety vaikka synnytys sujuisi ihan toisten nuottien mukaan. Itse halusin käyttää pehmeitä kivunlievityskeinoja, mutta epiduraalin otin. Toisaalta edellinen synnytys käynnistettiin, en osaa sanoa millaiset supistukseni olisivat jos käynnistyisi luonnollisesti.