Mieletön kemia miehen kanssa - kokemuksia muilla??

Olen itse 40 v. Ja häneen naamastaan ja käytöksestään luen että hän tuntee samoin. Meillä on todella hyvä olo kun vietämme aikaa yhdessä, juttu luistaa, olemme todella kohteliaita ja auttavaisia toisillemme, kehumme toisiamme...

Kiima on mieletön mutta onneksi hän ei uskalla tehdä aloitetta ja minä taas järjellä pidän itseni aisoissa, vaikka vuorokaudet läpeensä vaan haaveilen siitä miten mahtavaa seksi hänen kanssaan olisi.

Olen naimisissa ja itsellä on melkein saman ikäisiä lapsia...

takana oli parin vuoden vakava seurustelusuhde kun tapasin miehen joka kolahti kuin metrin halko. Yritin ajatella järkevästi (ihastus oli minua nuorempi ja muutenkin vähän eri maailmasta)ja tunnustin jopa poikaystävälleni ihastumisen toiseen. Tämä sitten hätäpäissään minua kosimaan ja minä typerä nauta suostumaan kun ajattelin että tämä "jonninjoutava ihastus" unohtuu kun kihlaudun pitkäaikaisen poikaystävän kanssa. Tietäähän sen ettei siitä mitään tullut, olosuhteiden pakosta kun tapasin tätä ihastusta lähes päivittäin ja se vetovoima oli jotain aivan tolkutonta Ei kulunut kahta kuukauttakaan kihlajaisista kun luovutin, purin kihlauksen ja annoin kemialle periksi. Tästä on nyt 14 vuotta, kahdeksan vuotta niistä on oltu naimisissa ja meillä on neljä lasta=) ja kemia ei ole hävinnyt minnekään, korkeintaan sitä joutuu hieman houkuttelemaan esille tämän arjen pyörityksen keskellä joskus....

Minä olen naimisissa oman mielettömän kemiani kanssa :-). Mutta olen naimisin menon jälkeenkin törmännyt muutamaan ihmiseen, joiden kanssa on selkeästi säkeniä ilmassa. Mutta ei niitä säkenöitä enempää, koska olen naimisissa.



Joidenkin ihmisten kanssa vaan kemiat pelaavat.

Ei ne kemiat ole laimenneet. Välillä on ollut lapsia ja taukoja seksielämässä mutta ei ne kemiat ole laantuneet vaan tulleet takaisin. Välillä kun on pidempään erossa jotenkin "nuppi" selkenee ja ajattelee, että mitä minä tuossakin miehessä näen, mutta sitten taas kun näkee tai ajattelee, niin tulee ne "kemiat" vastaan.

Eli on huonoja puolia kosolti,mutta niitä hyviä puolia myös ja ne kemiat kun pelaa niin niistä huonoista puolista pääsee yli. Ehkä jopa harmikseni.



Enkä voi sanoa, että pitäisi edes mieheni tuoksusta. Olen tavannut monta paljon paremman tuoksuista miestä, joista voisin ajatella, että kemiat pelaisi vielä paremmin, jos antaisi tunteiden viedä. Ehkä se "paha haju" silti viehättää, jokin siinä vetoaa, en tiedä. Mutta on myös lapset saatu puolivahingossa aikaan ekalla yrittämällä vähän sinne päin, että ehkä niillä kemioilla on jokin ansionsa tässä kuitenkin.



Mut en siis usko että mieheni olisi ainut maan päällä jonka kanssa kemiat pelaisi näin.

Kiitos kaikista vastauksista tähän asti!



Tähän ketjuun on tullut toistaiseksi vain sellaisia kokemuksia, joissa kemia on vienyt parin pitemmäksikin aikaa yhteen kuin yöksi vain, eikä mitään pettymystä ole siitä tullut, vaan pitkäaikanen kumppani löytynyt? Ihanaa teille!



Omalta kohdaltani vieläkin epäröin... Monestakin syystä. Miehellähän on tyttöystävä, jota varmaankin rakastaa? Mutta mua himoitsee. On himoinnut kuulema jo 3 vuotta, ja tyttöystävänsäkin sen tietää (?!). (Sen tiedän, että tyttöystävä tietää musta ja että ollaan kavereita tän miehen kanssa). Mies sanoi juuri viimeksi nähdessämme, että ei tämä kiima helpotu ennenkuin ollaan menty sänkyyn. Että siihen asti sitten vaan kärvistellään. Musta on siis kiinni josko ja koska.



Vieläkin mietin, voiko valtavan vetovoiman jälkeen tulla pettymys? Ja meniskö tämä kiima ohi ilman yhtymistä, ts. mietin tuota että hänellä on tyttöystävä. Itse en sinkkuna pettäisi ketään, mutta ei se ihan oikealtakaan tunnu. Kuitenkaan miestä se ei haittaa, ja väittää, että ei tyttöystävääkään, heillä on avoin suhde. Ja kai vetovoima on vaan se isompi voittaja tässä tilanteessa. Sitäkin mietin vielä, että loppuuko vetovoima yhteen rakasteluun, vai kasvaako nälkä syödessä..?



pohtii ap



Laittakaa vaan lisää kokemuksia, jos on!

Jos ei jää kiinni.

Sen tietää kyllä jos käy sängyssä asti kerran, että jatkuuko kemiat. Jos jatkuu niin ne on jatkuakseen. Jos ei jatku, niin siinä ne tulee testattua. On tälle käynyt niinkin että eka on ollut mielettömät kemiat ja sitten ne ovat lopahtaneet kuin lehmän häntä kun on sänkyyn päästy. Joku pikkujuttu. On kyllä ollut kyse yhden yön suhteesta, ja ei olla oltu tunnettu pidemmältä ajalta, joten ei ihmekään että yhtäkkiä toisesta voi paljastua jotain mikä lopettaa kaikki kemiat lähes täysin. Sitten jos jatkuukin, niin voi miettiä niitä jatkoja...

Vieläkin mietin, voiko valtavan vetovoiman jälkeen tulla pettymys? Ja meniskö tämä kiima ohi ilman yhtymistä, ts. mietin tuota että hänellä on tyttöystävä. Itse en sinkkuna pettäisi ketään, mutta ei se ihan oikealtakaan tunnu. Kuitenkaan miestä se ei haittaa, ja väittää, että ei tyttöystävääkään, heillä on avoin suhde. Ja kai vetovoima on vaan se isompi voittaja tässä tilanteessa. Sitäkin mietin vielä, että loppuuko vetovoima yhteen rakasteluun, vai kasvaako nälkä syödessä..?





Se on vähän niinkuin fifti/siksti niinkuin eräs entinen huippu-urheilija sanoi. Eli ei voi tietää kokeilematta, voi olla täysin nolo, huono kokemus joka jää siihen yhteen kertaan tai sitten kun makuun pääsette ei loppua näy. Kyllä minä sinuna koettaisin kepillä jäätä....

Omalta kohdaltani vieläkin epäröin... Monestakin syystä. Miehellähän on tyttöystävä, jota varmaankin rakastaa? Mutta mua himoitsee. On himoinnut kuulema jo 3 vuotta, ja tyttöystävänsäkin sen tietää (?!). (Sen tiedän, että tyttöystävä tietää musta ja että ollaan kavereita tän miehen kanssa). Mies sanoi juuri viimeksi nähdessämme, että ei tämä kiima helpotu ennenkuin ollaan menty sänkyyn. Että siihen asti sitten vaan kärvistellään. Musta on siis kiinni josko ja koska.

Vieläkin mietin, voiko valtavan vetovoiman jälkeen tulla pettymys? Ja meniskö tämä kiima ohi ilman yhtymistä, ts. mietin tuota että hänellä on tyttöystävä. Itse en sinkkuna pettäisi ketään, mutta ei se ihan oikealtakaan tunnu. Kuitenkaan miestä se ei haittaa, ja väittää, että ei tyttöystävääkään, heillä on avoin suhde. Ja kai vetovoima on vaan se isompi voittaja tässä tilanteessa. Sitäkin mietin vielä, että loppuuko vetovoima yhteen rakasteluun, vai kasvaako nälkä syödessä..?

Minusta mies kuulostaa vähän limanuljaskalta (typerä ilmaus, tiedän...) noilla selityksillään. Itse en kemioista huolimatta lankeaisi moiseen...

t. yksi kemian kohteen kanssa naimisiin mennyt :)

en jatkanut suhdetta vaan lopetin ja vaikka sydän itki olin tiukkana. Aikaa pian 5v ja vieläkin lähes päivittäin käy mielessä ja jos näänkin vilahduksen niin pää on pilvissä pitkän aikaa. Ymmärrän hyvin muita saman kokeneita mutta tajuan senkin et ei voi ymmärtää jos ei ole osunut kohdalle.

tapasin hiljattain yhden entisen poikaystäväni, jonka kanssa erottiin vähän olosuhteiden pakosta. No ei olla nähty oikeastaan kuin vilaukselta joskus. Nyt hän kuitenkin on palannut kotiseudulle ja me kauhuksemme olemme huomanneet ettei ne vanhat tunteet kadonneet minnekkään. Minä olen naimisissa ns. toisen vaihtoehdon kanssa, meillä ei juuri ole intohimoisia tunteita lähinnä syvää ystävyyttä. Olen kuitenkin päättänyt kärvistellä, vaikka mulla vatsassa nipistelee kipeästi vaikka kaukaakin nähtäisiin tämän exän kanssa. Mutta, mutta en kuitenkaan halua rikkoa lapsilta kotia vain siksi että joku mies saa sukat pyörimään jaloissani. Minulla on hyvä mies ja aion säilyttää avioliittoni.



Mutta jos olet vapaa niin kokeile ihmeessä. Muistan vieläkin kaikki yhteiset hetkemme tuon exän kanssa silloin kun seurustelimme. Se tunne on uskomaton, kun ihan todella haluaa olla niin lähellä toista kuin ikinä voi päästä. Kun jokainen pienikin hipaisu sytyttää liekit sisälle. Silloin todella tuntee elävänsä ja rakastavansa.



Mutta jos olet perheellinen niin silloin kannattaa miettiä mahdolliset seuraukset etukäteen.

Minä olen vapaa, mies avoimessa suhteessa. Mulla on edellisestä seksikerrasta ikuisuus, en harrasta yhden illan juttuja enkä usein tapaa miehiä, joita haluaisin melkein eläimen lailla?! Tällasta kemiaa en muista koskaan tunteneeni?! Ja siksi se kiinnostaakin! Mietin vaan, että jos nyt päätän kestää tunnekuohut (tottakai mulla on jo tunteita sitä miestä kohtaan enkä usko hänellä olevan kuin himon, mutta voin kestää tunnekuohut, olenhan aikuinen), ja jos suostun harrastamaan seksiä seksinä, niin tuleeko siitä pettymys näin suuren molemminpuoleisen vetovoiman jälkeen?? Vai onko vetovoima todellista, ja seksi siten mahtavaa?



Yleensä parasta seksiä on ollut sen kanssa, jota eniten olen rakastanut.

t. ap

naimisiin päädyttiin, nyt yli 10v yhdessä ja vieläkin kemiat pelaa! ja ah sitä seksiä!!!!

Kokemuksia kellään? Mitä tapahtui kun päädyit sänkyyn suuren kemian omaavan miehen kanssa??

heti kättelyssä! 2 vuotta seurusteltiin asuen eri kaupungeissa. Viikonloput olivat seksin täyteisiä...



Nyt ollaan naimisissa ja 2 pienen lapsen vanhempia. Kemia edelleen tallella ja seksi mahtavaa!!!